Kun kaveri saa vauvan

No ihan sillä tavalla, että en pidä itseäni maailman napana.

Otatko áhtèríin?

Pääsääntöisesti mun lapsettomat kaverit reagoi tosi neutraalisti tai iloisesti lapsi juttuihin. Lapseni kuuluu arkeeni ja saatan hänestä joskus puhua. En mitenkään ylen määrin, mutten välttelekään aihetta. Vain yksi lapseton kaverini reagoi samoin kuin sinä ap. Hän saattaa joskus mainita kuinka ehkä joskus haluaisi lapsia, mutta suurimman osan ajasta jaksaa muistutella kuinka lapset ärsyttää ja rajoittaa yms. Ihan sama minulle mitkä hänen motiivinsa käytökselleen ovat. Minua hän ärsyttää ja loukkaa. Eipä ole tullut soiteltua...tai vastattua puhelimeen.

Oletko vela? Suosittelen lämpimästi että hakeudut velapiireihin. Ovat minulle ihan henkireikä. Olen pretty much menettänyt kaikki kaverini mammalandiaan, ja sehän on sellainen loukko ettei takaisin ole kukaan palannut.

Täälläkin sen näkee, että vain ehdoton vövväfanitus on ainoa oikea tapa elää. Vieläkin on sellainen käsitys, että ei meitä tahallaan lapsivapaita ole olemassakaan.

Ystävyys on vastavuoroista. Puhut varmaan itse myös omasta elämästä ja mielenkiinnonkohteistasi? Jos kaveri sai vasta vauvan niin anna hänen iloita siitä, on kuitenkin niin iso muutos elämässä. Jos puhuu aiheesta koko ajan niin ei siltä tarvitse tehdä numeroa, voit ohjata keskustelua muuhun suuntaan. Kaverisi puheet tenavasta ajan kanssa varmaan tasaantuvat varsinkin jos/kun palaa työelämään.

Minulla on lapsi ja ymmärrän kyllä, ettei kaikkia hänen tekemiset kiinnosta samalla tavalla kuin minua. Minulla on sukulainen, joka puhuu koko ajan kullannupustaan ja se on joskus rasittavaa kun ei edes kysele kuulumisia kun jutellaan. Mutta kuten joku jo kommentoi, on lapsi kuitenkin iso osa vanhemman elämää niin kyllä joskus puhun ystäville myös lapsesta kaiken muun rupattelun ohella. Tuntuisi pahalta, jos aihe olisi "kielletty."

En jaksakaan, otan etäisyyttä.

Olen toki aluksi mukana ystävän elämän tärkeässä muutoksessa, mutta jos touhu menee överiksi niin en jää hyväksikäytettäväksi. Tarkoitan siis niitä äitejä jotka eivät enää pysty puhumaan muusta kuin itsestään ja lapsestaan, ja jotka eivät enää ole tippaakaan kiinnostuneita mitä muille kuuluu.

Ystävyyden tulee olla vastavuoroista, jälkikasvun määrästä tai sen puutteesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko vela? Suosittelen lämpimästi että hakeudut velapiireihin. Ovat minulle ihan henkireikä. Olen pretty much menettänyt kaikki kaverini mammalandiaan, ja sehän on sellainen loukko ettei takaisin ole kukaan palannut.

Täälläkin sen näkee, että vain ehdoton vövväfanitus on ainoa oikea tapa elää. Vieläkin on sellainen käsitys, että ei meitä tahallaan lapsivapaita ole olemassakaan.

Suosittelen kans tätä. Velapalstoilla voi myös tuskastella tätä aihetta ilman, että joukko äityleitä tulee julistamaan, miten olet huono ihminen ja tulet vielä katumaan jos et lapsia hanki. Huomaahan sen näistäkin kommenteista, että heti aletaan vaan nälväilemään ja puhumaan alentavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on vastavuoroista. Puhut varmaan itse myös omasta elämästä ja mielenkiinnonkohteistasi? Jos kaveri sai vasta vauvan niin anna hänen iloita siitä, on kuitenkin niin iso muutos elämässä. Jos puhuu aiheesta koko ajan niin ei siltä tarvitse tehdä numeroa, voit ohjata keskustelua muuhun suuntaan. Kaverisi puheet tenavasta ajan kanssa varmaan tasaantuvat varsinkin jos/kun palaa työelämään.

Minulla on lapsi ja ymmärrän kyllä, ettei kaikkia hänen tekemiset kiinnosta samalla tavalla kuin minua. Minulla on sukulainen, joka puhuu koko ajan kullannupustaan ja se on joskus rasittavaa kun ei edes kysele kuulumisia kun jutellaan. Mutta kuten joku jo kommentoi, on lapsi kuitenkin iso osa vanhemman elämää niin kyllä joskus puhun ystäville myös lapsesta kaiken muun rupattelun ohella. Tuntuisi pahalta, jos aihe olisi "kielletty."

Anteeksi, luin ap:n kirjoituksen huolimattomasti eli kaveri on ilmeisesti raskaana nyt? Neuvoisin silti ohjaamaan keskustelun muihin asioihin, jos vauvapuheet käy hermoille.

Tai kun kaveri saa vauvan eikä oikeen osaa puhua aiheesta tai hehkuta erityisesti asiaa tai kun kysyy jotain vauvan kanssa elosta niin ei vastaa. Itselläkin lapsia ja mielelläni tukisin kaveria, muta hankala puhua kun ollaan tuppisuuna.

Vierailija kirjoitti:

Oletko vela? Suosittelen lämpimästi että hakeudut velapiireihin. Ovat minulle ihan henkireikä. Olen pretty much menettänyt kaikki kaverini mammalandiaan, ja sehän on sellainen loukko ettei takaisin ole kukaan palannut.

Täälläkin sen näkee, että vain ehdoton vövväfanitus on ainoa oikea tapa elää. Vieläkin on sellainen käsitys, että ei meitä tahallaan lapsivapaita ole olemassakaan.

Olen vela. Päätin että minulla on muutakin elämää kuin hänen syntyvä kullannuppunsa! Ystävyys todellakin on vastavuoroista ja olisi kiva puhua muustakin kuin syntyvästä vauvasta, joten otan etäisyyttä. Eikai tässä muukaan auta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko vela? Suosittelen lämpimästi että hakeudut velapiireihin. Ovat minulle ihan henkireikä. Olen pretty much menettänyt kaikki kaverini mammalandiaan, ja sehän on sellainen loukko ettei takaisin ole kukaan palannut.

Täälläkin sen näkee, että vain ehdoton vövväfanitus on ainoa oikea tapa elää. Vieläkin on sellainen käsitys, että ei meitä tahallaan lapsivapaita ole olemassakaan.

Olen vela. Päätin että minulla on muutakin elämää kuin hänen syntyvä kullannuppunsa! Ystävyys todellakin on vastavuoroista ja olisi kiva puhua muustakin kuin syntyvästä vauvasta, joten otan etäisyyttä. Eikai tässä muukaan auta.

Ap

Pahinta on se etteivät kaikki koskaan palaa siitä vauvakuplastaan normaalin elämän piiriin. Joskus siis auttaa väliaikainen etäisyys, toisinaan täytyy harmikseen huomata että tämä ystävyyssuhde tuli tiensä päähän.

Minulla on yksi vela ystävä, joka puhuu rasittavuuteen asti kissastaan. Pitäisikö minun lopettaa ystävyys?

Omasta mielestäni ei. Kissa on hänelle tärkeä ja koska hän on ystäväni, kuuntelen horinoita kissasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi vela ystävä, joka puhuu rasittavuuteen asti kissastaan. Pitäisikö minun lopettaa ystävyys?

Omasta mielestäni ei. Kissa on hänelle tärkeä ja koska hän on ystäväni, kuuntelen horinoita kissasta.

Minun ex-velaystäväni puhui jatkuvasti työstään. Oli muuten tylsä aihe. Muisti sentään välillä haukkua ja oksutella lapsia, nelikymppinen nainen. 597

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi vela ystävä, joka puhuu rasittavuuteen asti kissastaan. Pitäisikö minun lopettaa ystävyys?

Omasta mielestäni ei. Kissa on hänelle tärkeä ja koska hän on ystäväni, kuuntelen horinoita kissasta.

En ainakaan itse jaksaisi kuunnella yksipuolista, jatkuvaa monologia yhtään mistään aiheesta. Olen itsekin vela-kissaihminen mutta rajansa kaikella. Jos toinen tekee selväksi että muut ihmiset eivät kiinnosta, ainoastaan yksinpuhelu siitä omasta kiinnostuksenkohteesta käy, niin miksi kukaan viettäisi hänen kanssaan aikaa?

Totta kai ystävät kuuntelevat myös niitä juttuja jotka itseä eivät niinkään kiinnosta, mutta vain ja ainoastaan tietystä aiheesta (kuten vauvoistaan) puhuvat ihmiset ovat yksinkertaisesti tympeää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi vela ystävä, joka puhuu rasittavuuteen asti kissastaan. Pitäisikö minun lopettaa ystävyys?

Omasta mielestäni ei. Kissa on hänelle tärkeä ja koska hän on ystäväni, kuuntelen horinoita kissasta.

Sama juttu, kaverilla on koiranpentu ja se menee kaiken muun yli. Ei voi olla mulla sellaista virkettä mitä ei vois keskeyttää, kun koira sitä ja koira tätä. On mukava kun on kertomasta jostain itselleen tärkeästä ja sitten oijoijoi nyt se kakkaa.