No niin, kertokaapa ihan faktoja: kuinka hankalaa on saada 50+ ammatinvaihtajana lähihoitajan paperit?

Kannattaa. Tiedän henk.koht. pari naista, jotka valmistuivat 50+ vuotiaana. Molemmilla töitä valmistumisen jälkeen riitti, pidettyjä tekijöitä.

Toista edellä mainituista näin äskettäin, kertoi olleensa pari vuotta eläkkeellä, mutta vielä tekee hoitotyön keikkaa, kun tarvetta tekijöille on.

Elämänkokemus on plussaa sote-alalla👍

Tuskin on vaikeaa. Tiedät monta hieman yksinkertaista ihmistä, jotka ovat lähärin paperit saaneet. 

Kiva kuulla! Jotenkin ajattelen, että minusta saattaisi kyllä ollakin tuohon hommaan kun tykkään ihmisläheisestä työstä. Jännittää vaan että näinköhän sitä on enää riittävän oppimiskykyinen opintoja ajatellen.

Pitkä työura henkilöstöhallinnossa takana, nyt totaalinen kyllästyminen. Palkkahan siinä sitten alenee, mutta sekään ei oikeastaan niin haittaa, pääasia että pääsisin nykyisestä irti.

Laitelkaa lisää kokemuksia, omia tai muiden. :)

-ap

Aloitin opiskelun syksyllä ja ikää on 49. Helppoa on ollut ja vanhuspuolelta sain keikkatöitä heti ekan harjoittelun jälkeen.

Varmaan lievästi keharikin onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on vaikeaa. Tiedät monta hieman yksinkertaista ihmistä, jotka ovat lähärin paperit saaneet. 

Millä tavalla yksinkertaista?

Työllisyyskoulutuksessa valmistut lähäriksi 1,5 vuodessa. Ei ole vaikeaa. Koulutus on lyhyt ja työpaikka varma ja aika moni paikka on niin karmeassa hoitajapulassa, että palkkaa pystyy vedättämään ylöspäin lähes kaikkialla. Isosiskoni vaihtoi lähäriksi kun toimistotyöt lähti alta, TE-toimisto koulutti aikuispuolella ammattiopistossa nelisen vuotta sitten. Sisko pääsi suoraan vakituiseen työpaikkaan vanhusten hoitoyksikköön. Se jonkunlainen asumispalvelupaikka, kunnallinen kuitenkin, jossa vanhukset on vielä suht kohtuukuntoisia ja moni liikkuu itse. Täysin dementoituneita paikassa ei ole, lähinnä liikuntarajoitteisia jotka ei pärjää kotonaan. Tekee kolmivuorotyötä ja tykkää työstään. Palkka on parempi kuin toimistohommissa. Sisko itsekin nauroi että jos pääsee 1,5 vuoden koulutuksella lähes 50 000 euron vuosituloihin niin on hullu ellei ota hommaa. Sisko saa lisäksi kielilisää koska puhuu sekä ruotsia että englantia ja aikaisemmin hänellä oli entisellä työnantajalla käyttökielenä englanti.

Mun luokalla oli paljon vanhempia ihmisiä kun opiskelin aikuispuolella muutama vuos sit. :) Oon nyt 30 v. Ja siis jos on aikaisemmin suorittanut opintoja niin ei se koulutus kauhean VAIKEA ole. Lääkelaskut yms nii niitä tietty tehdään ja harjotellaan sekä tentit. Riippuu myös minkä osaamisalan ottaa että kuinka vaikea. Lapsipuoli joka mulla on ei oo mun mielestä teoreettisesti vaikea. :D Mutta just kaikki ei viihdy siellä päiväkodin metelissä ja hälinässä jne.

Ja tolla alalla just plussaa ikä oikeastaan, jos fyysisesti on hyväkuntoinen koska toi ala vaatii sitä ihan iästä riippumatta, on fyysisistä työtä kentällä. Myös sihteeriksi voi päästä ja niitä paikkoja ei niin paljoa oo.

Itekki pääsin vanhuspuolelle samantien kesä ja keikkatöihin harjottelusta. :) Ja kaikkiin muihinkin suuntauksiin (vammaset, lapset) pääsin hakemalla. :D

Mikset opiskele samantien terveydenhoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Työllisyyskoulutuksessa valmistut lähäriksi 1,5 vuodessa. Ei ole vaikeaa. Koulutus on lyhyt ja työpaikka varma ja aika moni paikka on niin karmeassa hoitajapulassa, että palkkaa pystyy vedättämään ylöspäin lähes kaikkialla. Isosiskoni vaihtoi lähäriksi kun toimistotyöt lähti alta, TE-toimisto koulutti aikuispuolella ammattiopistossa nelisen vuotta sitten. Sisko pääsi suoraan vakituiseen työpaikkaan vanhusten hoitoyksikköön. Se jonkunlainen asumispalvelupaikka, kunnallinen kuitenkin, jossa vanhukset on vielä suht kohtuukuntoisia ja moni liikkuu itse. Täysin dementoituneita paikassa ei ole, lähinnä liikuntarajoitteisia jotka ei pärjää kotonaan. Tekee kolmivuorotyötä ja tykkää työstään. Palkka on parempi kuin toimistohommissa. Sisko itsekin nauroi että jos pääsee 1,5 vuoden koulutuksella lähes 50 000 euron vuosituloihin niin on hullu ellei ota hommaa. Sisko saa lisäksi kielilisää koska puhuu sekä ruotsia että englantia ja aikaisemmin hänellä oli entisellä työnantajalla käyttökielenä englanti.

Vain Porvoossa lähärin liksa on 50 000 euroa vuodessa.

Rankka ja vaikea koulutus oli. Nykyisin ilmeisesti ei enää ole kun monet sanovat helpoksi. Opit kyllä jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Mikset opiskele samantien terveydenhoitajaksi?

Jos haluaa ammatin, johon terveydenhoitaja ei ole pätevä.

Hirmu raskasta työtä on.

Vierailija kirjoitti:

Hirmu raskasta työtä on.

Ei välttämättä. Riippuu paikasta ja ammatista.

Jos ihmisen eritteet eivät sinua haittaa niin tervetuloa alalle! 

Ammattikoulun saa läpi vaikka aivoton apina.

Vierailija kirjoitti:

Mikset opiskele samantien terveydenhoitajaksi?

En ole hän, joa kysyt,enkä ole opiskellut toistaiseksi sen paremmin lähihoitajaksi kuin terveydenhoiajaksi mutta minulla on mielikuva, että hieman riippuen omasta taustasta lähihoitaja opinnot saa kokoon (e. on mahd. valmistua lähihoiajaksi) nopeimmillaan vajaassa kahdessa vuodessa kun taas terveydenhoitajaksi mennee keskimäärin vähintään tuplaten aikaa.

- Toiseksi minusta on ikävää, että lähihoitaja -tutkinnosta on muodostunut sellainen, että turhan helposti ajatellaan, että kuka vain voi ja pystyy n.n tutkinnon suorittamaan vasemmallakädellä ja silmät ummessa. Niinpä sitä on saatettu alkaa käyttämään myös tarkoituksiin jotka on myös hieman areluttavia, kuten siivoamaan työttömyystilastoja.

 Koska uskotaan ja luotetaan vankasti siihen, että kenestä hyvästä saadaan (muunto)koulutuksella pikavauhtia hoitaja, joilla taas on töitä paremmin kuin monella muun koulutustaustan omaavilla yhteensä.  

 Se onkin rieamastuttava tunne kun olet opiskellut ensin yliopistossa / korkeaskoulussa viisi- kuusi vuoa jonka jälkeen koittaa parhaimmillaankin pätkätöiä ja taas vaiheeksi yötömyysjakso ja  mitä esittää työviranomaien: jos vaikka kouluttautusit lähihoiajaksi, koska töitä heillä on on ollut ja on luultavasti jatkossakin koska yhä useampi vanhenee ja sairastelee.- Kun mitäs menit opiskelemaan yliopistossa väärää alaa, etkä opiskeluu esimerkiksi kirurgiksi tai psykiatriksi...

Yliopisto-opiskelija