Lue keskustelun säännöt.
Keskusteletteko vaikeista asioista kahvipöydissä?
30.01.2021 |
Vaikea muotoilla kysymystäni. Miten toimitte tilanteissa, kun tapaatte tuttuja (muttei kuitenkaan sydänystäviä) ja kahvipöydässä vaihdellaan kuulumisia, silloin kun ei oikein kuulu hyvää?
Omassa elämässäni on paljon tragedioita ja osa näistä asioista vaikuttaa edelleen. Tilanteet, joissa tapaa tuttuja tai esim appivanhempia, ovat haastavia. Tuntuu, että monilla on kerrottavanaan neutraaleja tai ”helppoja” ja kepeitä kuulumisia, mutta jos esim. minun tai perheeni kuulumisia kysytään, tilanne monimutkaistuu. Kenellekään ei oikeastaan kuulu hyvää, ja syyt ovat sellaisia joita ei oikein kahvipöydässä pysty helposti käymään läpi, mutta joiden taakka kuitenkin luultavasti paistaa minusta.
Tiedostan, että muutkin ihmiset valikoivat mitä jakavat, mutta ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunne piinaavat, sekä se, että koen olevani feikki kun en kerro todellisia ajatuksiani ja kuulumisiani. Vaikea olla ympäripyöreä mutta vaikeaa olisi myös sanoa, että vähän mieli maassa kun (esimerkiksi) veljellä taas psykoosivaihe ja äiti ratkesi juomaan kun dementoitunut isänsä on pahasti velkaantunut.
Kohtalotovereita?
Kommentit (5)
Sama tilanne täällä. Jotenkin se jäätävä ilmapiirin muutos on vaan niin kiusallista, jos olen small talkissa rehellinen. Ensin käydään läpi tutun lasten ylioppilasmenestymiset ja valitetaan kun oli huono jumppaohjaaja ja sitten minun kuulumiset ovat tyyliä joku perheestä taas sairastui tai menetti työnsä ja yritän siinä samastua ja sympatiseerata lillukanvarsista valittajaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin umpirehellinen, että kerron, ettei kaikki ole ihan hyvin. Varon kuitenkin kertomasta liikaa.
Miten sen teet käytännössä ettet kerro liikaa? Joku utelias kuitenkin aina kysyy tarkentavan kysymyksen? Vie niin paljon voimia poimia oikeat sanavalinnat ja pysytellä yleisellä tasolla
Joillekin ihmisille ei tee mieli avautua mistään, mutta se on hankalaa jos kyseistä ihmistä näkee jatkuvasti ja kenties kuitenkin aistitaan että ”salaan” jotakin. Minulla on kuitenki oikeus pitää rajani eivätkä kaikki oo luottamuksen arvoisia. Kun tapaa harvoin jotakin ihmistä niin sille ehkä jopa helpompi vaan nopeasti sanoa että vähän vastoinkäymistä on jos tietää ettei seuraavaa tapaamista luultavasti tule.
Olen niin umpirehellinen, että kerron, ettei kaikki ole ihan hyvin. Varon kuitenkin kertomasta liikaa.