Miksi päiväkodissa ei kiusata?

Ihan mielenkiintoinen ajatus.

Kuitenkin päiväkodissa kaikki toiminta on ohjatumpaa ja silti aina löytyy niitä inhottaviakin lapsia.

Päiväkodissa on vaan helpompi ohjata se inhottava lapsi leikkimään jossain aikuisen lähellä helpommin valvottavissa.

Jos kotona ei siinä varhaislapsuudessa yhtään kasvateta niin se inhottava lapsi pysyy inhottavana ja ehkä villiintyy vielä enemmän sitten koulussa kun vahtijoita ei enää olekkaan ihan lähellä.

Päiväkodissa pääsee seuraamaan lasten touhuja keskimäärin lähempää. Ja 4/7 lasta kohden on aikuinen vrt. iso luokka. Kyllä päiväkodeissakin kiusataan, mutta totta on, että on helpompi huomata.

Joo, mutta toisaalta päiväkodeissa joudutaan tekemään myös ihan perushoitoa, eli pukemaan, auttamaan vessassa, syömisessä ym. Ei hoitajat aina ehdi katsoa ja valvoa, mutta silti kiusataan vähän, jos ollenkaan. Mä luulen, että se on se ilmapiiri, oikea nollatoleranssi ja hoitajien auktoriteetti. Lyhyesti sanottuna: ne kasvattajantaidot, jotka monelta opettajalta puuttuu. Mä näkisin, että enemmän kasvatustiedettä opettajan opintoihin, ryhmänhallintataitoja ja kaikki turha moska koulun historiasta ym. kakka pois. Sillä ei arjessa tee mitään. Kuuluu ehkä kategoriaan nice to know, mutta ei sillä siis mitään tee.

ap

Päiväkodissa on hoitajien helpompi puuttua kiusaamiseen. Siellä saa koskea lapseen, toisin kuin peruskoulussa. Lisäksi lapset eivät välttämättä vielä ole oppineet sitä huomaamatonta kiusaamista, johon aikuisen on vaikea puuttua. 

Minua on kiusattu päiväkodissa. Se oli näkyvää ja siihen oli helppo hoitajien puuttua; ulkopuolelle jättämistä, lyömistä ja päälle sylkemistä. 

Peruskoulussa kiusaaminen oli sitten sellaista, johon opettajat eivät osanneet muka puuttua, koska se ei ollut näkyvää heidän silmissään. Ja usein ne tilanteet olivat sana sanaa vastaan, jolloin kiusattu saa kokea olevansa tyhmä myös opettajan silmissä. 

Kyllä minua kiusattiin 90-luvulla ja tarhan tätit oli liian lempeitä. Onneksi äitini laittoi sen ongelmalapsen kuriin. Katsoi ettei kukaan aikuinen näe ja kävi vähän uhkailemassa ettei enää uskaltanut kiusata.

Lapseni oli tosi pienessä päiväkodissa jossa ainakin kiusattiin - kaikkialla kiusataan, mutta joka paikassa henkilökunta ei ota asiaa esille tai hoida sitä vaan asiasta vaietaan. Lastani muutaman vuoden aikana ehti kiusata 12 ryhmästä 4 lasta. Jokainen tilanne hoidettiin tosi hyvin, aikuiset eivät ehdi estää kaikkea mutta saivat touhun loppumaan puuttumalla siihen sen havaittuaan. Yksi ryhmän lapsi vaati hoidossa ollessaan yhden aikuisen huomion lähes taukomatta, väkivaltainen ja häijy kakara. Hänestä teki lasun sekä henkilökunta että minä. Sit siirtyi esikouluun. En tiedä mitä nykyään hommailee, toivon että ala-aste opetti ettei hän kovin kummoinen päällikkö ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua kiusattiin 90-luvulla ja tarhan tätit oli liian lempeitä. Onneksi äitini laittoi sen ongelmalapsen kuriin. Katsoi ettei kukaan aikuinen näe ja kävi vähän uhkailemassa ettei enää uskaltanut kiusata.

Sanoin tokaluokalla lastani toistuvasti kiusanneelle kahden kesken pihalla, että jos kiusaa vielä kerran, revin hänen kielensä irti.

Se loppui siihen. Rajua mutta 10 sekunnin tilanne ratkaisi asian jota oltiin vatvottu tunteja.

Päiväkoti-ikäiset ei samalla tavalla osaa järjestelmällisesti kiusata kuin isommat. Vaikka on päiväkodissakin niitä, jotka lyö toisia tai ei suostu leikkimään jonkun kanssa, mutta toisaalta mitä pienempi lapsi, sitä helpommin se uskoo aikuista ja se kiusaaminen on aikuisille näkyvämpää, eli helpompi puuttua. Koululaisilla siihen kiusaamiseen tulee uusia muotoja ja paljon tapahtuu aikuisten silmien ulottumattomissa, kun ei koululaisia enää vahdita silmä tarkkana niinkuin päiväkoti-ikäisiä. Ei sitä vakavaa kiusaamista tapahdu vielä ihan koulun ekoilla luokillakaan, kyllä ne on vähän isompia lapsia joilla on enemmän kykyä semmoiseen järjestelmälliseen kiusaamiseen ja he osaavat välttää tilanteita, joissa aikuinen pääsisi kiusaamista todistamaan.

Ai ei kiusata.

Tyttäreni eskariryhmässä (päiväkodissa) sattui pieni kuisaamistapaus, joka selvitettiin. Asiasta informoitiin tilanteeseen osallisina olleiden lasten vanhempia. Yksi äiti oli sitä mieltä, että hänen tyttärensä ei ole kiusannut ketään. PISTE. Ja tämän "väärinkohtelun" seurauksena tämä äiti ilmoitti, että tytär ei enää tule päiväkotiin. 2 viikon jälkeen hän kuitenkin vei lapsensa taas päiväkotiin, ja yllytti hänet kuisaamaan niitä muita tilanteessa olleita. Koko loppu kevätkausi oli sitten yhtä h*lv*ttiä hoitajille, niille lapsille, jotka joutuivat tämän äidin ja tyttären silmätikuiksi, sekä näiden vanhemmille (lähinnä äideille). Tilanteesta kärsivät myös ne lapset, joihin kiusaaminen ei varsinaisesti kohdistunut. Tämä kiusaaminen ei siis rajoittunut vain sinne päiväkodin alueelle, vaan sitä tapahtui myös netissä, ja missä ikinä tämä kiusaajaäiti näkikään uhrejaan.

Olen nähnyt päiväkodissa kiusaamistilanteita ollessani siellä töissä. Kyse oli porukan ulkopuolelle jättämisestä, "sinä et kuulu meidän leikkiin", jonka takia ulossuljettu lapsi alkoi itkeä. Siihen puututtiin heti luovasti: ohjaaja määritteli leikkiin uuden roolin, jonka kautta ulossuljettu kuuluikin siihen. Lapset mukautuivat ohjaajan ideoihin.

Eli vaikuttaa siltä että päiväkoti-ikäiset lapset ovat helpommin johdateltavissa. Lisäksi ohjaajia on enemmän ja kaikkea tekemistä seurataan lähempää, koska koko toiminta keskittyy kasvatukseen eikä tietojen opettamiseen kuten koulussa. Koulussa kasvattaminen on toissijaista.

Mä mietin, pitäisikö kouluja siis jotenkin muuttaa. Ottaa ehkä kerhotoimintaa siihen koulun päätteeksi, niin kuin muissa maissa usein on. Ryhmäytettäisiin lapsia. Osa opettajista osaa tehdä luokan, osa ei ja osaa ei edes kiinnosta. Luokan tekemisellä tarkoitan sitä, että lapsista tehdää ryhmä, jossa jokaisella on turvallista olla. Tämä on ihan oikeasti mahdollista. Ongelmana on se, että koulussa on nykyisin lapsia, joiden oikea paikka olisi jossain muualla, erityis- tai jopa sairaalakoulussa. V. 2011 toteutettu inkluusio meni ihan metsään. Kaikkia ei voi integroida luokkaan. 

Mutta siis tuo Koskelankin juttu osoittaa, että kouluja pitää nyt rankasti muuttaa, opettajakoulutusta uudistaa ja uusia myös lainsäädäntöä. Näin ei saa enää jatkua. Myös lastensuojelulla on peiliinkatsomisen paikka, vaikka kuulin, että uhri oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle vasta vähän aikaa. 

Mutta kyllä syyttävä sormi osoittaa minulla myös kotiin. Kyllä tuonikäisten lasten alkoholin ja huumeiden käyttöön pitää puuttua ja hakea apua, jos ei itse pärjää. En jaksa uskoa, että tuo tapahtunut olisi tullut perheille ihan yllätyksenä.

Pienten lasten kiusaaminen ei ole useinkaan niin suunnitelmallista ja systemaattista, mutta kyllä sitä tapahtuu.

Usein ne toisia muksivat lapset eivät kohdista toimintaansa yhteen lapseen, eli kyse on siitä, että harjoittelevat tunne- ja sosiaalisia taitoja. Eskari-ikäisillä tällainen käytös on huolestuttava, mutta valitettavan usein 4-5-vuotiailla vielä yleinen toimintamalli. Hoituvat hyvin, jos vanhemmilla ja päiväkodilla on hyvä yhteinen linja. Eivät hoidu, jos jommassa kummassa päässä mättää.

Se varsinainen kiusaaminen tuossa iässä on sitä, että jätetään yksi aina leikistä ulkopuolelle, omitaan kavereita niin, että yksi jää aina ulkopuolelle. Tällaiseen puuttuminen onnistuu, jos kaikilla päiväkodin henkilökunnalla on sama linja ja vapaa leikki aletaan jakamaan eri tavalla. Helpottaa kovasti myös, jos vanhemmat uskovat ja haluavat myös puuttua. Valitettavasti monilla vanhemmilla on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, että oma lapsi harrastaa tällaista. Tämä on usein vaikeaa saada loppumaan juuri siitä syystä, että vanhemmat eivät ymmärrä tällaista toimintaa kiusaamisena.

T. Päiväkodin täti