Onko se aina niin ettei erilaiset ihmiset saa kavereita?
Sellainenhan mä olen. Mulla ei oo ollu ikinä kavereita, facessa 13 kaveria ja ne on nettipoliiseja.
Yksin päivästä toiseen :D ja turha mennä pelaamaan mitään uusia pelejä ku ei oo ryhmää kenen kans pelata esim among us siinä tarvii kaveriporukan. Ei ole ei.
Kommentit (13)
Sitten kun meen kattomaan vaikka veljen fb siellä on yli 500 kaveria ja seinä täynnä tykkäyksiä ja synttärionnitteluja , baariin ja syömään kutsumista jne. Mulla ei mitään kun kukaan ei halua. Ei edes yhtä tykkäystä profiilikuvasta,kieltämättä hävettää olla hyljeksitty.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tosi monilla oudoilla ihmisillä on kavereita.
Mulla ei ole. En ole koskaan ollut kenenkään kanssa edes lenkillä tai muuten vaan ulkona. Varmaan kärsin sitten vähän isommasta kiusaamisesta.
Aika usein on. Itse olen myös aina ollut vähän erilainen eikä mulla ole koko elämässä ollut yhtään kaveria. Lapsena ja nuorena kiusattiin. Aikuisena saa sentään olla itsekseen rauhassa, mikä on hyvä.
Ja hauskinta on että edes serkut ei oo lisänny mua sinne vaikka veljeni on. Sama juttu instagramissa.
Enkä oo piilottanu sitä ettei vois pyytää kaveriks.
Aattelin ostaa mummo puhelimen en tarvi sosiaalista mediaa ku ei oo ketään siel.
No ihansama eipä sillä mitään väliä oo enää. Oon jo tottunu olemaa yksin omassa hiljasuudessa.
Jos meen mukaan johonkin perheen kans ni mulle irvaillaan ja nauretaan. Pitäs varmaa laittaa pussi päähän et saa olla piilossa.
Erilaiset keneen/keihin verrattuna? Ja onko tässä "erilainen" kiertoilmaisu syrjäytyneelle, jonkin diagnoosin saaneelle, tms.? Nuorena menin (jouduin) kahdeksi viikoksi eräälle nuorten työnhakukurssille ja voin sanoa, että minä lukion käynyt, yliopiston pääsykokeisiin lukeva olin siinä porukassa se "erilainen". Kavereita en tosiaan siltä kurssilta saanut, koska olin liian eri maailmasta kuin muut osallistujat. Toisaalta se, että on erilainen kuin muut ympärillä olevat ihmiset, ei takaa sitä, että toisen "erilaisen" kanssa natsaisi yhtään sen paremmin. Minulla on aspergerin syndroomasta diagnoosin saanut tuttu, joka ei useimmiten ole kaverustunut muiden assien kanssa koska kokee heidät negatiivisiksi ja jotenkin lapsellisiksi.
No samapa tuo ei musta kukaan tykkää ni minkäs teet. Tulee ainaki halvemmaks eläminen ku ei tarvi esittää rikasta iphoneilla ja pradan vaatteilla.
Nytkin yhdet perui mun kutsumisen koronan varjolla.
Just minä :D D tää on jo lähes naurettavaa kiusaamista ku aina minä. Jätetään taas toi sama pois.
Et ole ainoa omituinen. Löydä kaltaisesi omituisista touhuista.
Mulla on kehityksen viivästymä ja olen hidas oppimaan. Kun haluaisin olla samanlainen kuin muut ,mutta ei se onnistu tän tyhmän vamman takia.
Siinäpähän kärsin ulkopuolisuudesta omalla viallisuutena. Ja kyllä mielenterveysongelmia on ja paljon tosin en ole lääkäriin mennyt. Joutuisin hullujen huoneelle jos kertoisin oireista.
Joka ikiselle ihmiselle pystyy keksimään diagnoosin. Yleisimpiä narsisti/autisti.
Pisin aika ku oon puhumatta kenellekään on viikko. Ei tuu ku 3e puhelinlasku mutta ei haittaa. Jos joku mulle soittaa se on jompikumpi isovanhemmista ja käskee ulos tekemään lasten juttuja kuten lumiukkoja ja kuvaamaan niitä. Ikää mulla on siis 25. Että hankalaa tää eläminen on normaalien seassa.
Mua pidetään edelleen 5vuotiaan tasolla henkisesti huomaan sen aliarvioivana käytöksenä.
Juuri tuon lumiukkojen teon ja sen että vessaan tullaan opastamaan käsien pesemisestä sekä mihin kädet kuivataan.
Miten saisin ihmiset ymmärtämään että en ole niin tyhmä vaikka on diagnoosi. Ei tarvitse jatkuvasti lytätä ja pitää aivan tumpelona.
Kysyin kerran töitä tutulta ja hän sanoi että Joo jätskipalkalla saan imuroida kotonani. Vttu
Kyllä tosi monilla oudoilla ihmisillä on kavereita.