Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajaksi..? Miten pärjäätte lapsen kanssa yksin?
11.06.2009 |
Olen alkanut miettiä tosissaan, miten paljon helpompaa olisi lapsen kanssa kahdestaan. Päivisin meillä on mukavaa ja kaikki sujuu hyvin.. tietenkin välillä on raskasta, miksi ei olisi?
Mutta sitten, kun mies tulee töistä kotiin.. kaikki muuttuu. Olen tehnyt ruuan, siivonnut ja pessyt pyykkiä, nyppinyt rikkaruohoja.. siis niitä hommia, mitä kotiäidit yleensäkin tekevät lapsenhoidon lisäksi. Heti alkaa paapatus.. miksi et ole tehnyt sitä ja tätä "mähän sanoin sulle, että se homma täytyy hoitaa, miksi et oo tehny miksi miksi.. sehän oli sun tehtävä??" En kertakaikkiaan jaksa tuota enää!! Mies puhuu mulle kuin jollekin orjalle.. karvat nousee pystyyn. Ja sitten.. viikonloppuna hän katseli kuivaruokakaappiin.. siellähän kaikki oli hänen mielestään ihan sekaisin ja sain kuulla kunniani.. karjui mulle kurkku suorana lapsen (7kk) kuullen. Anteeksi ei koskaan pyydä. Ihmettelee vain, kun olen nykyään paljon omissa ajatuksissani enkä enää jaksa iloita tai edes puhua hänelle.
Olen kyllä yrittänyt hänen käytöksestään keskustella.. kerta toisensa jälkeen hän lupaa muuttua.. mutta seuraavana päivänä olen taas sotkenut hänen taloaan tai muuten olen vaivaksi.
Kyllä tässä tulee mieleen, että minkälaista elämä olisikaan lapsen kanssa rauhassa.. rahaa olisi toki vähemmän, mutta ei haittais mua.
Kommentit (2)
Ja minä voin vastata toiseen,mulla on kolme ja pärjään hyvin. Tukiverkko kunnossa niin mikä ollessa.
Mutta...Tietääkö mies mietteistäsi? Että hänen käytöksensä on ajanut sut miettimään näitä asioita?
Mä olen sitä mieltä, että jos toinen tekee väärin/huonosti, on annettava tilaisuus korjata käytöstään. ja jos ei sopivan monen varoituksen jälkeen mikään ole muuttunut, niin sitten sun täytyy tehdä mitä täytyy.
Olen myös sitä mieltä, että pikkulapsivaiheessa ei saa tehdä mitään konkreettista, vaikka tuollaisia miettisikin. Koska tuo vaihe on niin rankkaa (huom puolin ja toisin parisuhteessa) niin se täytyy olla ohi ennen kuin eroa järkätään. Perheellä ja pariskunnalla täytyy olla me-henkeä, sillä jaksaa eteenpäin.
voisitko kuvitella, että menisitte parisuhdeterapiaan tai puhumaan jonkun ulkopuolisen kanssa? Kun jo pahat kriisit ovat päällä, se on silloin jo myöhäistä, nyt olisi hyvä, ennaltaehkäisevänä toimena.
Ja näitä suosittelen siis itse eronneena (mutten omasta halustani kun pienin oli vasta alle vuoden).
Yksinhuoltajaksi..? Miten pärjäätte lapsen kanssa yksin? Päivisin meillä on mukavaa ja kaikki sujuu hyvin.. tietenkin välillä on raskasta, miksi ei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma elämä voisi hieman piristää.