Yli 20 vuotta parisuhteessa ja kumpikaan ei luota toiseensa!
Miten tässä näin kävi?! Tänään heräsin ja tajusin että minä en luota enää mieheeni eikä mieheni usko mitä minä sanon. Ei pitäisi olla pettämisiä taustalla, ei salaa otettuja lainoja (rahavaikeuksia), ei ryyppyreissuja tms. En tajua miten tähän pisteeseen on oikein tultu? Mies oli aikoinaan mustasukkainen mutta ei sekään kait näitä tuntemuksia voi aiheuttaa.
Miten avioliitossa voi jatkaa jos se tärkein asia on poissa. Mitä kysymyksiä pitäisi itseltään kysyä? Entä puolisolta?
Kommentit (4)
Elikkä eivät kaikki luota toisiinsa ja sen ok?
No, kukaan ei ole täydellinen. Mitä piddempään toisen kanssa on, niin sitä selvemmin näkee toisen puutteet. Rakastumisvaiheessahan ihminen on rakastunut mielikuvaan toisesta.
Onneksi ei ole noita ongelmia, yksin on ihanaa olla. Ei tarvitse miettiä mitä toinen tekee tai on tekemättä. Kaksi pitkää parisuhdetta elämässä ollut, ja olen huomannut että parhaiten viihdyn yksin. Suhteissa oli luottamuspulaa ja pettämistä miehen taholta, enää en halua sellaista helvettiä elämääni. Olen hyvin itsenäinen ja pärjäävä nainen, olen tullut siihen tulokseen että mies kokee minut uhaksi, koska olen liian itsenäinen ja omaan omia mielipiteitä ja näytän hyvältä. En varmaan sitten ole löytänyt sitä oikeaa miestä elämääni, en enää etsi elämääni kumppania mutta jos sellainen tupsahtaa siis oikea sellainen eteeni niin mikäs siinä.
Kokeile 5 x miksi
https://muotoilupakki.fi/menetelmat/viisi-kertaa-miksi/
Minusta luottamuksen puutteessa on monta tasoa. En minäkään luota kaikkeen, mitä mies puhuu. Tiedän, että hän on hyvä puhumaan ja on ”myyjä”. Mutta luotan kuitenkin uskollisuuteen, hyväntahtoisuuteen ja siihen, että hän toimii ”meidän” parhaaksi.