Lue keskustelun säännöt.
Ulkomailla työkomennuksella käyneitä?
24.04.2009 |
Muutama kysymys olisi koskien työsopimusta:
-Maksetaanko paikanpäällä yleensä samaa palkkaa kuin Suomessa vai korotetaanko sitä lähes automaattisesti?
-Maksaako työnantaja lasten koulumaksut?
-Maksaako työnantaja asunnon vuokrat?
-Entä auton käyttö?
-Perheen vakuutukset?
Kiitos jos jaksatte vastata! Ensikertalaisena ei tiedä mitä voi lähteä pyytämään.
Kommentit (17)
Yksityisellä nuo on kaikki neuvottelukysymyksiä, valtiolla on eduista säännöt, joiden mukaan mennään.
Kukaan ei varmaan lähde ulkomaille huonompiin tienesteihin. Koulumaksut on yleensä aika perusjuttua, nuo muut edut pitää neuvotella - maksaako työnantaja niin paljon enemmän palkkana, että asumiset, vakuutukset ym. tulee kompensoitua vai maksaako ne etuina.
Se, mihin sun kannattaa kiinnittää huomiota on aika paljon tietysti kiinni siitäkin, minne olet menossa. Jossain voi pelkkä asuminen maksaa järkyttävästi ja toisaalla olla puoli-ilmaista. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olitte komennuksella jossa miehesi sai päivärahat? Missä muuten olitte? Meillä olisi Intia luultavasti edessä.
Me olemme olleet miehen työn vuoksi ulkomailla kahdesti, ja molemmilla kerroilla oli eri ehdot. Jos nyt viimeisintä muistelen niin:
- mies sai täysin samaa palkkaa kuin Suomessakin, mutta sen päälle tuli verovapaat päivärahat
- meillä työnantaja maksoi yli 5-vuotiaan koulumaksut.
- meillä maksettiin asunnon vuokra, mutta työnantaja asetti jonkin 2000 euron katon
- auto oli oma asia ja omista kuluista
- työnantaja maksoi lääkärikulut ja vakuutti meidät kohdemaassa. Sitten piti ottaa matkavakuutus itse, jos halusi lähteä lomalle. Itse saatiin ns. diplomaattimatkavakuutus eurooppalaisesta.
ja päivärahat maksetaan, asunto ja oikeastaan kaikki, minkä viitsi laskuttaa, televisioluvasta lähtien. Meillä ei lapset olleet vielä koulussa, mutta tarvittavat koulumaksut olisi maksettu.
Nuo, mitä kerroin, oli Brysselistä, jossa olimme kolmisen vuotta.
Olemme olleet New Delhissä 90-luvulla. Siellä oli edut huomattavasti huonommat.
Palkka oli sama, mutta päivärahat tuli. Ne oli huonommat kuin Brysselissä, koska niistä piti myös maksaa itse asunto. Siitä asumisesta sitten tuli tietysti kitsailtua. Koulumaksuja ei maksettu, auto oli oma asia. Meillä taisi silloin olla matkavakuutus, jolla eleltiin. En enää muista.
Me oltiin kahteen otteeseen Yhdysvalloissa ja työnantaja suomalainen yritys.
- palkka sama + päiväraha
- koulumaksut maksoi työnantaja
- vuokran maksoi työnantaja (työsuhde-etu)
- autot hoidettiin itse
- vakuutukset maksoi työnantaja.
Mitä voit pyytää rippuu tietty ammatistasi, erityisosaamisestasi (oletko juuri se ainoa ja oikea siihen työhön), tietysti työnantajasta jne. Itse en ehkä näinä päivinä ihan kaikkea lähtisi pyytämään kun kilpailu on kovaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yleistä näyttää olevan, että päivärahat maksetaan palkan lisäksi? Onko näin myös siis jos lähtee pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi vai vain muutaman kuukauden komennuksilla?
Sinä joka olet ollut Delhissä, miten pärjäsitte pienten lasten kanssa? Meillä on 2-, 4- ja 5-vuotiaat. Joutuisimme varmaan palkkaamaan paikallisen lastenhoitajan koska itse tekisin kotona myös töitä (olen yrittäjä). Mitenhän lapset pärjäävät kun eivät osaa yhtään englantia...
meillä (Hollannissa)
- sama palkka+verottomat päivärahat
- koulumaksut (kansainvälisen koulun) maksaa työnantaja
- työnantaja maksaa vuokran, vuokrakatto 2500 euroa, lisäksi maksaa kaasu, vesi ym. maksut
- auto oma asia, meillä ei autoa, koska julkinen liikenne toimii hyvin
- työnantaja maksaa lääkärikulut ja vakuutukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta kodinhoitaja. Sellainen on kaikilla. Ongelma on pikemminkin se, että lapset hemmotellaan piloille, kun on koko ajan joku keräämässä tavarat jälkeen.
Meillä lapset oli Belgiassa ranskankielisessä koulussa. Ihan ummikkoina. Ensimmäinen vuosi oli kamala. 4 v reagoi vahvasti siihen, ettei tullut ymmärretyksi. (Englannin kuulemma oppii nopeammin.). Minun mieheni kyllä pääsisi ulkomaille niin paljon kuin haluaisi, mutta minä en enää koskaan lähde. Lasten takia.
Lapsetkin ovat erilaisia. Toiset sopeutuvat helpommin, toiset vaikeammin. Jostain kumman syystä ne tytöt ovat minun kokemukseni mukaan sopeutuneet nopeammin...
Sinä joka olet ollut Delhissä, miten pärjäsitte pienten lasten kanssa? Meillä on 2-, 4- ja 5-vuotiaat. Joutuisimme varmaan palkkaamaan paikallisen lastenhoitajan koska itse tekisin kotona myös töitä (olen yrittäjä). Mitenhän lapset pärjäävät kun eivät osaa yhtään englantia...
olleet koskaan edes päiväkodissa, meillä on ollut aina kotona hoitaja. Siksi mietin, että kuinka suuri muutos se onkaan mennä päiväkotiin / kouluun jossa ei puhuta yhtään omaa kieltä. Ja joutuvatko kaikki lapsetkin sitten omiin ryhmiinsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole joustava koululaitos. Jos työnantaja maksaa koulun, niin rahalla saa ja hevosella pääsee. Se on iso työ etsiä ja kaluta jokainen koulu läpi. Ja pakko käydä paikanpäällä tarkastamassa!!! Siinä sitten ne erot huomaa.
2
Meidän tapauksessa ainakin sovittiin palkka sikäläisen tason mukaan ja tehtävän mukaan. Lisäksi siihen tuli tukku muita asioita, kuten
- muuttoavustukset
- matkakorvaus kotimaassa käyntiä varten
- muut mahdolliset kulut, mitä firma sponssaa (koulut, asuminen, terveydenhoito- ym. vakuutukset
- muut avut (sopeutttamiskonsultin/paikallisen tuen käyttö, lakipalvelut, veropalvelut)
- bonarit-optiot, miten käsitellään (minkä maan tuloihin lasketaan)
Meidän tapauksessa me oltiin itse vuokrasuhteessa vuokranantajaan ja maksettiin itse vuokra ja muut asumiskulut, ostettiin omat autot (joista yhden tuonnin Suomeen maksoi firma). Lapset kävivät julkista koulua, josta ei ollut kustannuksia (valittiin asuinpaikka hyvästä koulupiiristä). Firma maksoi koko perheen terveydenhoidon ja matkavakuutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että onko teille käynyt niin että olettekin halunneet jäädä siihen kohdemaahan asumaan pysyvästi? Miten se järjestyi?
Hmm...kun sitä lähtee asenteella, että joskus tullaan takaisin, niin minä olen jo asennoitunut sillä lailla. Intiassa tuli olo, että täällä menee henki vielä, ja me haluttiin itse takaisin. Belgiasta haluttiin pois lasten takia eikä se niin ihmeellinen maa ollut.
Mutta ajattelen, että tuossa tapauksessa sitten pitää sanoa itsensä irti, jollei työnantaja jatka työkomennusta. Sitten pitää etsiä halvempi asunto, koska se pitää itse maksaa jne.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille saattaa tulla eteen vuodeksi muutto Intiaan. Lapsemme ovat 2, 4 ja 5-vuotiaita. Olisiko kenelläkään mitään käytännön vinkkejä antaa? Kannattaako tuon ikäiset laittaa siellä jo kansainväliseen kouluun / leikkikouluun? Kuka lapset käytännössä kouluun veisi, se liikenne on varmaan melko kamalaa kaupungeissa?
Minkä hintaista Intiassa on ruoka ja vaatteet? Ovatko hinnat paljon kalliimpia paremmilla alueilla kuin köyhemmillä?
Miten lasten mahat saa totutettua sikäläiseen bakteerikantaan?
tuonne ulkosuomalaisten palstalle :) Tai olin ainakin lähettävinäni..
Me olemme olleet miehen työn vuoksi ulkomailla kahdesti, ja molemmilla kerroilla oli eri ehdot. Jos nyt viimeisintä muistelen niin:
- mies sai täysin samaa palkkaa kuin Suomessakin, mutta sen päälle tuli verovapaat päivärahat
- meillä työnantaja maksoi yli 5-vuotiaan koulumaksut.
- meillä maksettiin asunnon vuokra, mutta työnantaja asetti jonkin 2000 euron katon
- auto oli oma asia ja omista kuluista
- työnantaja maksoi lääkärikulut ja vakuutti meidät kohdemaassa. Sitten piti ottaa matkavakuutus itse, jos halusi lähteä lomalle. Itse saatiin ns. diplomaattimatkavakuutus eurooppalaisesta.