Ei sillä ole mitään väliä, mikä kiinnostaisi. Mutta miten pääsisi ahdistuksesta?

Siis ammatinvalinnassa. Kaikki sanoo aina, että kiinnostaako sinua muka tuo... NO EI! Mutta jostain se ammatti vaan täytyy tehdä. Yritin jo sitä, mikä oikeasti kiinnostaisi, ja totesin että ei se vaan riitä. Jos on liian tyhmä eikä ole keskittymiskykyä. Ei se riitä että asia kiinnostaa, jos ei vaan osaa. Eikö niin? Miksi kukaan lähipiiristä ei suostu sitä ymmärtämään? Heillä on tietysti toiveajattelua, että minustakin lopulta tulisi joku menestyjä. Mutta kun ei tule. Miten pääsisi ahdistuksesta? Jokin ihan arkinen havainto voi viedä ajatukset kohti sitä unelmaani, sitten löydän itseni pohtimasta niitä asioita ja suunnittelemassa sitä.. EI! Ei saa suunnitella, kun ei se kuitenkaan ikinä tapahdu! Mutta kun jokin ihan arkinen asia voi sen pyörän saada käyntiin, ja sen takia sitä tapahtuu todella usein. Nyt se on sitten kääntynyt huonoksi asiaksi, se kiinnostus, koska se ylläpitää sitä pohtivaa hihnaa joka aina päättyy ahdistukseen ja peiton alla surkutteluun.