Lue keskustelun säännöt.
Ongelma kiintyä lapseen
Jotain vikaa päässä
20.01.2021 |
Olen yli 40 mies ja minulla on aiemmasta avioliitosta 2 lähes aikuista lasta. Uuden kumppanin kanssa saimme vahingossa lapsen 4 vuotta sitten. Kauhukseni olen huomannut, etten millään saa syntymään samankaltaista, kaiken ylittävää, rakkauden tunnetta kuin vanhempiin lapsiini. Olen miettinyt että missä vika? Olenko mennyt avioerossa niin rikki, että jokin tunne-tasolla ei vain enää toimi, vai onko 4 vuoden takainen yllätys ollut niin hurja, etten ole vieläkään "valmis" vielä yhteen lapseen. Osoitan lapselle kyllä lämpöä ja rakkautta, sekä pyrin muutenkin hyvään vanhemmuuteen. Kärsin itse todella paljon tästä asiasta ja koen vahvaa syyllisyyttä.
Kommentit (9)
Itse olen kahden äiti, ja en ole varmaan koskaan eläissäni kiintynyt keneenkään. Koen sen tosin vain pelkästään hyväksi asiaksi, koska se tarkoittaa että erot ja menetykset ei tunnu missään. Ja vaikkei tunne mitään kiintymystä, niin silti voi rakastaa ja hoitaa kaikki asiat mitä pitää hoitaa tunnollisesti ja hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää hoitaa lasta aivan itse, äiti vaikka viikonlopuksi kavereidensa luokse ja otat lapsesta täyden vastuun, kiintymys suhde on vaikea synnyttää jos lastaan ei opi tuntemaan.
Järkevältä kuulostavia pohdintoja. Pelko voi hyvin olla syy. Vielä kun löytäisi hyvän terapeutin. Sopimattomia on ollut aivan tarpeeksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää hoitaa lasta aivan itse, äiti vaikka viikonlopuksi kavereidensa luokse ja otat lapsesta täyden vastuun, kiintymys suhde on vaikea synnyttää jos lastaan ei opi tuntemaan.
Hoidan lasta paljon"aivan itse" lapsen äiti on verrattain usein töiden vuoksi muualla. Pakko todeya että tämän vastauksen asenne tuntuu oudolta: aivan kuin miehet oletusarvoisesti eivät ottaisi täyttä vastuuta lapsistaan ilman erillistä kehotusta
Jotain vikaa päässä kirjoitti:
Järkevältä kuulostavia pohdintoja. Pelko voi hyvin olla syy. Vielä kun löytäisi hyvän terapeutin. Sopimattomia on ollut aivan tarpeeksi. Ap
Suosittelen katsomaan KELA:n listoilta laillistetut psykoterapeutit, sillä KELA suosittelee (minun tietääkseni) vain hyviä toimijoita. Ainakin oma ja pari muuta hyväksi tietämääni on listalla:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa päässä kirjoitti:
Järkevältä kuulostavia pohdintoja. Pelko voi hyvin olla syy. Vielä kun löytäisi hyvän terapeutin. Sopimattomia on ollut aivan tarpeeksi. Ap
Suosittelen katsomaan KELA:n listoilta laillistetut psykoterapeutit, sillä KELA suosittelee (minun tietääkseni) vain hyviä toimijoita. Ainakin oma ja pari muuta hyväksi tietämääni on listalla:
Kiitos
Oletko hoitanut lasta kun se oli vastasyntynyt? Vauvana? Taaperona? Kiintymyssuhde alkaa muodostumaan aivan pienenä jo.
Jos et noussut yöllä, vaan odotit, että äiti menee, et pitänyt ihokontaktissa, et viihdyttänyt vauvaa ja jos et ottanut vastuuta tarpeeksi heti alussa, niin tämähän on juuri se seuraus mistä varoitellaan. Olet tuhonnut suhteenne itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko hoitanut lasta kun se oli vastasyntynyt? Vauvana? Taaperona? Kiintymyssuhde alkaa muodostumaan aivan pienenä jo.
Jos et noussut yöllä, vaan odotit, että äiti menee, et pitänyt ihokontaktissa, et viihdyttänyt vauvaa ja jos et ottanut vastuuta tarpeeksi heti alussa, niin tämähän on juuri se seuraus mistä varoitellaan. Olet tuhonnut suhteenne itse.
Olen hoitanut lasta alusta asti paljon. Tehden kaikkia muita lapsen hoitoon liittyviä asioita, paitsi imetystä. Ts. Olen toiminut aivan samoin, kuin vanhempien lapsieni kanssa.
Valitettavasti en ole ammattilainen, mutta oletan että kyvyttömyys kokea tunteita liittyy jonkinlaiseen alitajuiseen pelkoon. Ehkä pelkäät kiintyä lapseesi kun jo etukäteen valmistaudut mahdolliseen avioeroon?
Suosittelen että etsit hyvän terapeutin ja käyt juttelemassa pari kertaa aiheesta: voit saada hyviä uusia näkökulmia ja päästä eteenpäin "lukostasi", mikäli tämä siis vain taloudellisesti mahdollista. Tsemppiä!