Lue keskustelun säännöt.
Introvertteja ei ymmärretä vanhoinakaan
20.01.2021 |
Usein hoitohenkilökunta puoliväkisin vie yksin viihtyvän kotihoidon tai asumispalveluiden asiakkaan johonkin tuolijumppaan tai joululaulutilaisuuteen tai syömään yhteiseen pöytään. Uskokaa nyt j*malauta, että se ei ole välttämättä mikään masennuksen merkki, jos ihminen ei kaipaa paljon sosiaalista kanssakäymistä!
Kommentit (5)
Kaikki uutisjutut hoitokodeista (ja kokemukseni 20 vuoden takaa kun mummini veteli viimeisiään vanhainkodissa) on ihan kauheita kun niissä on aina jotain askartelua tai muuta älyvapaata pakkoyhteistoimintaa menossa.
Sveitsin eutanasiapaikat kutsuu siinä vaiheessa kun en enää muuhun pysty kuin askartelu-paskarteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, ymmärrän että viriketoiminnalla ja muulla tähdätään vanhusten psyykkisen, kognitiivisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Ihmisillä on kuitenkin oikeus kieltäytyä.
Näin introverttina älyän pakko-osallistumisen potentiaalista tuskallisuutta. Ja tunnistan sen ilmiön, että ekstroverttien rakentamassa maailmassa haluttomuus osallistua on jotain huonoutta tai heikkoutta ja jopa sairaus, joka pitäisi jotenkin "parantaa" ihmisestä pois.
Mutta toisaalta täysi virikkeettömyys tekee huonoa vanhusten (ja ylipäänsä ihmisten) kunnolle. Onko se lopulta niin paha, jos tunnin päivässä joutuu askartelemaan tai osallistumaan?
Tai olisiko se (hoitolaitosten arkea tuntematta) mahdollista järjestää introverttivanhuksille virikkeitä omaan huoneeseen ilman sosiaalistelupakkoa?
Olen luullut että hoitolaitosten viriketoimintaa ei juuri enää ole
Ja mistäkö tiedän? Olen työskennellyt hoitoalalla. Olen kuitenkin uskonut kerrasta, jos joku on kieltänyt halukkuutensa osallistua johonkin hassunhauskaan tilaisuuteen.