Miten olette viihtyneet yliopisto-opiskeluissa?

paska reissu mutta tulipahan tehtyä :D

t. maisteri

maisteri, Miksi niin?

Mä tykkäsin ihan hulluna. Tietenkin oli niitä tylsiä kursseja, joista piti luovia läpi, mutta yleisesti ottaen valinnan mahdollisuutta oli kyllä paljon ja tosi kiinnostavia juttuja tarjolla. Työtaakka oli kyllä iso, siis tuntimääräisesti, toki vaihdellen. Ehti hyvin olla muutakin elämää, mutta itsensä johtaja pitää kyllä osata olla (tai opetella sellaiseksi). Hommat ei tule tehdyksi odottelemalla ja jossain kohtaa se surkeakin räpellys on parempi kuin ei suoritusta ollenkaan. Kannattaa kuitenkin aktiivisesti mennä niitä juttuja kohti jotka itseä kiinnostaa.

Tutkielmien (kandi, gradu) tekeminen oli minusta kaikkein parasta - kaikesta sai päättää itse ja koska aihe kiinnosti, tekeminen oli mielekästä, vaikka sitä olikin paljon. Tykkäsin yliopistosta ja opinnäytteistä niin paljon, että nyt teen jo toista maisterintutkintoani aikalailla huvikseen töiden ohessa.

Molemmat opintoalani ovat olleet sellaisia, joissa valtaosa suorituksista on tehty esseillä ym. kirjallisilla töillä. Jos kaikki olisi käyty tenttimässä, en olisi varmaan viihtynyt yhtä hyvin. Samoin ensimmäisen tutkintoni kohdalla kiittäminen käy tietysti hyviä ystäviä samalta vuosikurssilta. Kannustimme toisiamme ja tuki oli kyllä korvaamatonta. Tätä toista tutkintoa teen yksin, mutta nyt kun tekniikat ja työtavat ovat hyvin hallussa ja sisäinen motivaatio korkea, en koe tarvitsevanikaan kavereita. Mutta nuorena heistä oli valtava apu.

Opinnot ovat kiinnostavia, mutta yliopisto on muuten ollut lievä pettymys. Kaikki on sekavaa, neuvontaa saa hyvin vähän. Vaatii paljon omaa kykyä selvittää käytännön ongelmia, jotka eivät liity kurssien sisältöön vaan yliopistomaailman luovimiseen ja omien opintojen kasaamiseen. Kyllähän siinä tietotaito kasvaa tehokkaasti.

T. Pian kandi

Onhan niitä kivoja kursseja, mutta on myös itkua ja hampaiden kiristelyä. En usko, että kovin moni aidosti täysin rinnoin nauttii koko opiskeluajasta. Viimeistään gradu aiheuttaa hermoromahdusta. 22-vuotiaana kun aloitin opiskelut niin viihdyin kaikissa bileissä ja yliopistolla muutenkin. Nykyään teen kaikki mahdolliset kurssit verkossa eikä kiinnosta mennä yliopistolle enää :D Nyt kun olen aikuistunut ja elämä muuttunut, niin en enää viihdy opiskelijapiireissä tai ylipäätään yliopistomaailmassa. Joillakin proffilla ja opeilla on niin naurettavaa tärkeilyä että huhhuh.

Itse pitäisin siitä, että kaikki yliopistot siirtyisivät 5 op laajuisiin tai sen moninkertaisiin kursseihin. Opintoja olisi huomattavasti helpompi suunnitella, kun niitä voi suorittaa 3 x 5 op paketeissa ja vuodessa kertyy se 60 op.

Kokemus korona-ajan aikuisopiskelusta, maisteriksi työn ohella.

Aloitin viime syksynä eli korona-aika oli jo päällä. Opiskelen ohjelmassa, joka on tarkoitettu työn ohessa suoritettavaksi, mutta vuosikurssillani moni harkitsee jäävänsä opintovapaalle. On ollut todella raskasta ja kuormittavaa, vapaa-aikaa ei todellakaan tahdo jäädä.

Odotin yliopisto-opiskelulta mielenkiiintoisia, mukaansatempaavia luentoja sekä karismaattisia proffia ja mielenkiintoisia keskusteluja heidän sekä opiskelukavereiden kanssa. Jotain bileidentynkääkin odottelin. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole ollut: todella moni luennoista on valmiiksi tallennettu jolloin interaktiivisuus puuttuu täysin ja omalle sohvalle meinaa nukahtaa jos luento kestää esim. 10-15. Live-luennoissa taas palaa usein aikaa tekniseen säätämiseen ja opettajan osaamattomuuteen käyttää zoomia. Turhauttavaa.

Opettajat ovat myös selvästikin yhdessä keksineet "hyväksi havaitun" tavan toteuttaa etäkurssi: joka jeesuksen kurssiin kuuluu ryhmätyö tai kaksi, tai sitten ryhmätyö ja tentti. Ryhmätyöt on aina samanlaisia: opettaja antaa jokaiselle 4-5 hengen ryhmälle oman kurssiin liittyvän aiheen, josta sitten kirjoitetaan 15-20 sivua tekstiä.

Ryhmätyöt silloin tällöin ovat ok ja kivojakin tapoja tutustua opiskelukavereihin, mutta on raskasta ja pidemmän päälle vähän tylsääkin että kuvio on aina sama. Kun 6 op:n kursseja on jatkuvasti käynnissä 2-3 samaan aikaan, on hankala löytää jokaista ryhmätyötä varten kaikille sopivia Teams-aikoja arki-illoille kun kyse on kuitenkin aikuisista, perheellisistä ihmisistä jotka työpäivän ja muun elämän päälle yrittävät opiskella.

Olisi mukavaa vaihtelua tehdä jotain joskus ihan itsekseen ja omalla aikataululla. Yksi kurssi oli sellainen, että kerran viikossa oli "minitentti" (quiz) joka piti suorittaa tietyssä 5 minuutin aikaikkunassa. Lopussa oli tavallinen iso tentti. Se kurssi jäi mieleen erilaisena ja kivana kun ei ollut ryhmätyötä!

Tällaista tällä hetkellä. Luulen, että yliopisto-opiskelu voi olla myös todella erilaista jos on nuori ja perheetön, opiskelee päätoimisesti eikä mitkään pandemiat kiusaa. 

Tykkäsin kovasti ennen koronaa. Nyt yritän vaan selviytyä ja saada tutkinnon kasaan. Jatkuva kotona oleminen ei sovi minulle ja osa etäkursseistä on vaan suht meh. Hyviä verkkokursseja suorittaa mielellään, mutta verkkoon siirtyminen ei ole onnistunut kaikilta yhtä hyvin.

nojaa

Muuten ihan ok, mutta gradun tekeminen oli paskaa.

Yliopistossa on hyvät ja huonot puolensa, valitettavasti huonoja minusta enemmän kuin hyviä. Hyviä puolia valintojen vapaus, pystyy ainakin suomen kielen tutkinnossa aika vapaasti valitsemaan sivuaineita ja kiinnostavia kursseja. Huonoja puolia tiedotuksen puute, nettisivujen ja linkkien viidakko, sekä tietty pikkukylän kasvatille se karu totuus, että ketään opettajaa ei kiinnosta, opitko ja pysytkö kärryillä kurssin aiheessa vai putoatko pois. Kukaan ei kysele kurssitöiden perään, kysy kuulumisia tai edes tiedä opiskelijoiden nimiä. Kurssiarvosanojen suhteen itse olen ainakin turhautunut siihen, miten saan aina arvosanaksi 3. Tein sitten parhaimman esseeni koskaan tai keksin vastaukset täysin omasta päästäni, aina arvosana on 3. Nyt toisena vuonna myös tajunnut, miten meitä opetetaan vain toistamaan tietoa, ei ajattelemaan itse, mitä pitäisin tärkeänä tulevaisuuden työelämän taitona. Jos kysyttäisiin, mitä olen yliopistossa oppinut... ei aavistustakaan. Ainakin sähläämään ja menettämään hermoni etsiessäni turhaan nettisivuilta tietoa tenteistä, kurssien suorituksesta, opettajista jnejne. Kannattaa varautua, että kaiken - siis ihan todellakin kaiken - joutuu tekemään itse alusta loppuun yliopistossa. 

Yksinäistä.

Opiskelujen sisällöt ihan mielenkiintoisia.

Helsingin yliopistolla tosi hyvät liikuntapalvelut.

Upeaa ja inspiroivaa, elämäni parasta aikaa. Välillä kävin töissäkin ja tein muuta.

Vierailija kirjoitti:

Opinnot ovat kiinnostavia, mutta yliopisto on muuten ollut lievä pettymys. Kaikki on sekavaa, neuvontaa saa hyvin vähän. Vaatii paljon omaa kykyä selvittää käytännön ongelmia, jotka eivät liity kurssien sisältöön vaan yliopistomaailman luovimiseen ja omien opintojen kasaamiseen. Kyllähän siinä tietotaito kasvaa tehokkaasti.

T. Pian kandi

En tiedä onko tarkoituksellista, mutta oppiipa ottamaan itse asioista selvän. Sillä sitä aikuisuus ja työelämä on: sellaisten asioiden selvittämistä mitä ei tiedä.

Itse opiskeleminen on inspiroivaa, mutta kaikki muu on kyllä niin ylihehkutettua. Työtä on sen verran että usein joutuu valitsemaan joko bileet tai opiskelun, ja kovin moni varsinkaan suoraan lukiosta tullut ei ymmärrä miksi kukaan valitsisi sen esseen ajoissa tekemisen tai tenttiin lukemisen viinan vetämisen sijasta. Helposti jää ulkopuolelle pienellä alalla tämän takia. Muista puhutaan myös paskaa selän takana, lähiopetuksessa ruokalassa ollessa, nyt etäaikana snapchatissa. Lisäksi opiskelua varjostaa jatkuva huoli siitä työllistyykö ikinä, kun ala ei mikään maailman trendikkäin ole.

Jos nyt pääsisin 10 vuotta ajassa takaisin niin menisin ammattikouluun. Nopeammin työelämään ja varmemmalle alalle pois ikiteinien joukosta.

Ihanaa aikaa!

On mahtavaa tehtä tutkimusta jonka lopputuloksena voimme parantaa maailmaa esimerkiksi valkoiset miehet istumaan koulussa lattialle hiljaa kahleissa, jotta he oppisivat etuoikeutensa.

Ausseissa siskot vasta laittoivat kaikki koulun pojat pyytämään tyttö-oletetuilta anteeksi sukupuolensa puolesta. Me voimme olla edelläkävijöitä!

Viestin 15 kirjoittaja, opiskeletko kieliä?

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskeleminen on inspiroivaa, mutta kaikki muu on kyllä niin ylihehkutettua. Työtä on sen verran että usein joutuu valitsemaan joko bileet tai opiskelun, ja kovin moni varsinkaan suoraan lukiosta tullut ei ymmärrä miksi kukaan valitsisi sen esseen ajoissa tekemisen tai tenttiin lukemisen viinan vetämisen sijasta. Helposti jää ulkopuolelle pienellä alalla tämän takia. Muista puhutaan myös paskaa selän takana, lähiopetuksessa ruokalassa ollessa, nyt etäaikana snapchatissa.

Aina voi valita, ettei itse ala ”puhumaan paskaa”. Jokainen voi vaikuttaa.