Olen hirveen näköinen nyt

Tukka ihan limppanen. Tukkani pessyt viimeksi perjantaina. Suihkussa en käynyt eilen lainkaan, ja yöpaituli on ollut tänään koko päivän, vaikkakin heräsin jo seiskan pintaan oven kolahdukseen, kun mieheni lähti töihinsä.
En tiedä, mutta väsyttääkö muita tää korona-aikakin kaikkine lieveilmiöineen?
Muutenkin on elämäntilanteeni suorastaan haasteeton loppumatonta suossa kävelyä raskain askelin, on ollut läheisen menetyskin tässä taanoin, ja oma fyysinen terveys rakannut vuosia, ja siksi työtönkin kaiken päälliseksi. Ainoa piriste on sentään pitkäaikainen parisuhde, ja aikuiset lapset ja lapsenlapsi. Hyvä ystäväkin on ja muitakin hyviä ihmisiä, mutta tää elämäni vaan nyt jotenkin on laahannut jo pitkään taasen ns. tyhjäkäynnillä. Ja sitten eräs sukulaismies yrittää houkutella oman uskontonsa piiriin pohtimaan uskon asioitaan. Ei kiinnosta tippaakaan. Alkoholikaan ei maistu enää. Ruoka kylläkin, ja etenkin suklaaaaaa. Viime viikko meni kyllä ihan sisällä villasukat jaloissani, kun ulkona niin kaunista lumineen, mutta niin pirullisen kylmää. Oi jospa löytäisi vaikka piristyksekseen salarakastajattaren. Kaikilla ranskalaisillakin on sivusuhde, vaikka se oma parisuhde olisikin hyvä.