Lue keskustelun säännöt.
Mitä saksalaista tapaa olet ihmetellyt?
19.01.2021 |
Minä ainakin olen sitä, että keittiön kaapit ovat muuttajan mukana tulevia ja lähteviä kalusteita.
Kommentit (20)
Oudot vessanpöntöt. Niissä on sellainen kieleke ulosteelle, jolta voi ilmeisesti tarkastella ulosteen rakennetta. Pelkäsin aina, että sellainen iso jööti jää siihen kiinni.
Itävallassa ei ollut vessassa käsienpesuallasta, vaan sieltä vessasta piti mennä paskaisin käsin kylpyhuoneeseen pesemään kädet. Kiva siinä matkalla kosketella vähintään kahta ovenkahvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykyä puhua pehmeästi rakkauden kieltä: "Ich liebe dich".
Dirndl-mekkojen kaulaaukkojen avaruutta ja miten saksalaiset miehet kohentavat ryhtiään jopa nähdessään minut.
Joo, vuokralaisen pitää tosiaan yleensä tuoda oma keittiö (kaapit, liedet, hellat, pesukoneet jne) mukanaan. Sen voi sitten myydä seuraavalle vuokralaiselle tai viedä kaatopaikalle. Noh, nykyään keittiö tosin kuuluu jo usein vuokraan.
Vieraiden ihmisten avoin tuijottaminen. Missään muualla en ole törmännyt siihen, että esim. keski-ikäinen pariskunta kadulla peräti osoittelee minua ja puhuu minusta toisilleen. Ja jos istuu vaikkapa parvekkeella, kadulla olijat tuijottavat häpeilemättä. Ja siihen on ollut vaikea tottua, että edes silloin katse ei väisty, jos katson takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saunakulttuuri on lievästi sanoen ihmeellinen.
Olin Saksassa "suomalaisessa saunassa". Heitin löylyä ja seiltä tuli joku Günther heti huutamaan, että löylyä ei saa heittää! Sitä saa heittää vain saunamajuri tasatunnein ja sama majuri heiluttaa sitten pyyhettä ilmassa, että lämmin ilma kiertää saunassa. Muuten siellä on aina sellaiset 50-60 astetta.
Se vanha juttu, joka ihmetytti jo nuorena saksanopiskelijana: tittelinkipeys. Ymmärrän sen kyllä jotenkin, mutta outoa se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vanha juttu, joka ihmetytti jo nuorena saksanopiskelijana: tittelinkipeys. Ymmärrän sen kyllä jotenkin, mutta outoa se silti on.
Mä olin Saksassa töissä 3 vuotta. Koko 3 vuoden aikana en tiennyt varmasti mikä firman ison pomon etunimi on, koska häntä puhuteltiin tittelillä Herr Doktor Müller.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunakulttuuri on lievästi sanoen ihmeellinen.
Olin Saksassa "suomalaisessa saunassa". Heitin löylyä ja seiltä tuli joku Günther heti huutamaan, että löylyä ei saa heittää! Sitä saa heittää vain saunamajuri tasatunnein ja sama majuri heiluttaa sitten pyyhettä ilmassa, että lämmin ilma kiertää saunassa. Muuten siellä on aina sellaiset 50-60 astetta.
Ei ihme että hävisivät isot jytinät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vanha juttu, joka ihmetytti jo nuorena saksanopiskelijana: tittelinkipeys. Ymmärrän sen kyllä jotenkin, mutta outoa se silti on.
Jos talossa oli summerit, niin niihin summereihinkin oli listattu asukkaan kaikki tittelit. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että, kun jo 60-luvulla kierrätettiin pikku jugurttipurkkien foliokannet.
Kakkukimpaleen viereen saa kermavaahtoa. Tottakai se on hyvää, mutta en kyllä ole muualla huomannut. Ja vaikka kaakaokupissa olisi jo kermavaahtoa, niin kyllä sitä silti reilusti annetaan kakkuviipaleellekin. Ihan kivaa 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden ihmisten avoin tuijottaminen. Missään muualla en ole törmännyt siihen, että esim. keski-ikäinen pariskunta kadulla peräti osoittelee minua ja puhuu minusta toisilleen. Ja jos istuu vaikkapa parvekkeella, kadulla olijat tuijottavat häpeilemättä. Ja siihen on ollut vaikea tottua, että edes silloin katse ei väisty, jos katson takaisin.
Tuo tuijottelu on kyllä paljon, paljon pahempaa Suomessa.
T. Saksassa ja Itävallassa runsaahkosti reissannut.
Tittelit talojen alakerrassa ovisummerien vieressä. Siis aivan "taviksillakin", joilla ei esim. omaa vastaanottoa työhönsä liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Venäjälle hyökkäämistä
Sitä ei voi pitää vain saksalaisena tapana. Napoleon, Mannerheim...
Ja Sannakin haaveilee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanha juttu, joka ihmetytti jo nuorena saksanopiskelijana: tittelinkipeys. Ymmärrän sen kyllä jotenkin, mutta outoa se silti on.
Mä olin Saksassa töissä 3 vuotta. Koko 3 vuoden aikana en tiennyt varmasti mikä firman ison pomon etunimi on, koska häntä puhuteltiin tittelillä Herr Doktor Müller.
Tuo! Ja sitten se, että tuon Herr Doktor Müllerin vaimo on Frau Doktor Müller, vaikkei olisi käynyt edes lukiota o_O
Sekin, että läheisetkin työtoverit saattavat teititellä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanha juttu, joka ihmetytti jo nuorena saksanopiskelijana: tittelinkipeys. Ymmärrän sen kyllä jotenkin, mutta outoa se silti on.
Mä olin Saksassa töissä 3 vuotta. Koko 3 vuoden aikana en tiennyt varmasti mikä firman ison pomon etunimi on, koska häntä puhuteltiin tittelillä Herr Doktor Müller.
Tuo! Ja sitten se, että tuon Herr Doktor Müllerin vaimo on Frau Doktor Müller, vaikkei olisi käynyt edes lukiota o_O
Sekin, että läheisetkin työtoverit saattavat teititellä toisiaan.
Olin aupairina ja päästin nuohoojan kerran sisälle. Sanoin, että "du musst die Treppe hoch und dann links". Isäntäväki sai melkein sydänkohdauksen ja minulle läksytettiin, että pitää sanoa Sie, mitäköhän nuohooja nyt ajattelee heistä.
Se että lapset käyvät kesken koulupäivän kotona syömässä lounasta.
Saunakulttuuri on lievästi sanoen ihmeellinen.