Kuuluuko parisuhteessa kertoa toiselle

Mulla on periaate, että kun samaa perhettä ollaan niin pitää tietää missä muut ovat.

No en mä näe mitään syytä miksi panttaisin tietoa tai miksi toinen panttaisi tietoa siitä, missä on, ellei olisi jotain salattavaa. Joko se leikkii jotain valtapeliä (menee salille ja syömään mutta ei voi kertoa) tai se tekee jotain, jonka tietää loukkaavaan sua (panee parasta kaverias).

Tottakai pitää kertoa.

Jätä sika, jos ei kerro!

Pitää. Se on ihan tavallista kohteliaisuutta ja toisen huomioon ottamista. 5 tuntia on myös aika pitkä aika olla selittämättömillä teillä. Teeppä itse sama. Varmasti aletaan soitella perään ja suututaan jos et kerro missä olet.

Jos se meni töihin. Soitteletteko töistä kullannupuillenne sijainti- ja tekemispäivitykset koko ajan?

Kyllä samassa kodissa asuvien pitää suunnilleen tietää, missä kukakin on ja milloin tulee. Ei se ole mitään kyttäystä vaan kuuluu normaaliin huolenpitoon ja käytöstapoihin. Koskee niin lapsia, teinejä kuin aikuisiakin.

Sen ymmärrän, että teinien tai 18v täyttäneen kotona asuvan nuoren aikuisen kanssa tämä pitää joskus vääntää rautalangasta. Mutta että aikuinen puoliso ei älyä...

Normaalia kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta. Jos kaverien kanssa kaupungille lähtee ei toki tarvitse tietää missä ravintolassa on milläkin hetkellä, mutta sittenkin hyvä tietää kenen seurassa on. Ja nää ihan senkin takia, jos kotona vaikka sattuu jotain mistä toiselle tarvii saada sana ja se ei vastaakkaan puhelimeen, niin on edes jotain muita mahdollisuuksia yrittää tavoittaa.

Ei ole mitään sääntöjä. Jos se ahdistaa niin sano se miehelle tai tee omat johtopäätöksesi. 5 tuntia ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos se meni töihin. Soitteletteko töistä kullannupuillenne sijainti- ja tekemispäivitykset koko ajan?

Riittää, että lapset ja puoliso tietää, että on töissä. Jos töistä pitää lähteä jonnekin toiseen yksikköön tai joutuu käymään työterveydessä ym niin silloin ilmoitetaan. Samoin lapset osaa ilmoittaa, jos ovat jossain poikkeustilanteessa tai paikassa.

Kuuluu. Tuntuu tietynlaiselta vallankäytöltä, jos oikein panttaa tietoa.

Vaikka kyse olisikin (ap:n puolelta) mustasukkaisesta kyttäämisestä (eikä varmasti ole) silloinkin kyselyihin voi vastata ja mustasukkaisuusongelmat käsitellään muilla tavoin.

Kyllä kuuluu. Tuollainen passiivisaggressiivisuus ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. Tietenkään joka askeleesta ei tosiaan tarvitse raportoida, mutta kyllä nyt normaali ihminen kertoo asuinkumppanilleen mihin menee ja miksi, jos on kauemmin poissa.

Jos asutaan yhdessä, niin tottakai kerrotaan missä mennään.

Jos ei vielä asuta yhdessä ei kerrota, mutta vaikka viestiteltäessä, kun toinen kysyy mitä teet, niin voi kertoa missä on. Toki silloinkin, jos olette kyläilemässä toisillanne, niin silloin kerrotaan mihin mennä ja koska tullaan takaisin.

Jos työn puolesta päivittäin on milloin missäkin, niin ei tarvitse erikseen kertoa. Mutta jos satunnaisesti tulee joku pidempi päiväreissu, niin kyllä se yleensä puolisolle kerrotaan.

No en mä kyllä mistään työterveyteen menosta tai kaverin kanssa lounaalla käynnistä työpäivän aikana miehelle ilmottaisi. Toki luultavasti tulisi illalla puheeksi. Jos normaalirutiineista poiketaan niin silloin ainakin minä huolestuisin ja oletan että minulle niistä kerrotaan. Toki jos esim on töissä tunnin pidempään niin se meillä menee vielä normaalirutiineihin. Mutta jos nyt esim lauantaina lähtee ovesta ja tulee viiden tunnin päästä takaisin eikä kerro mitään ennen tai jälkeen niin kyllä minä siitä herneet vetäisin nenään. Mun ei tarvitse tietää ketä kaikkia on ollut paikalla tai mitä on syönyt alkupalaksi, mutta kyllähän noi nyt usein ihan normaalissa keskustelussa tulee esiin. Jotenkin se että haluaa salata kaiken on todella outoa. Nimenomaan valtapeliä. Ei siis välttämättä tee mitään "kiellettyä", mutta en mä jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa kyllä olla.

Seurustelin ja asuin yhdessä joskus hetken aikaa tuollaisen miehen kanssa. Oli liioitellun tarkka omasta yksityisyydestään ja tykkäsi vastailla asioihin "mitä se sulle kuuluu" tai "pitääkö minun raportoida sinulle kaikesta". Ja kyse ei tosiaan ollut siitä, että vaadin jatkuvia sijaintitietoja tai raportointia missä liikkuu :D ei se normaalia ollut, että äijä jäi työpäivän jälkeen "jonnekin" useaksi tunniksi eikä ilmoittanut mitään eikä muka huomannut soittoani/viestiäni, kun olisin kysellyt esimerkiksi ruokailusta, kaupassa käynnistä tms. normaalista arkisesta asiasta. Toki huonolla kelilläkin tuli mieleen, että onko sattunut jotain.

Kuuluu ihan kumppanin kunnioittamiseen.

Miks se on ongelma. Ei meillä kumpikaan kiellä toista menemästä, mut ilmoitetaan kyllä "hei meen käymään Emman kanssa kahvilla töiden jälkeen et tuun kotiin vähä myöhemmin"

Jos luottamus on ok niin ei musta tartte kertoa. Mutta kyllä mä mainitsen mitä oon duunannu. Asutaan erilleen.

Suhteen alussa on ok kertoa jos toinen kyselee, koska luottamus luodaan silloin.

Kyllä kuuluu kertoa. Kaikki ei ole parisuhteessa kohdillaan, jos pitää salailla menojaan.

Ei tuollainen vetele. Odotapas kun sairaan lapsen kanssa istut kotona ja mietit missä miehesi luuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos luottamus on ok niin ei musta tartte kertoa. Mutta kyllä mä mainitsen mitä oon duunannu. Asutaan erilleen.

Suhteen alussa on ok kertoa jos toinen kyselee, koska luottamus luodaan silloin.

Niin se on eri juttu, jos asutaan eri osoitteissa, mutta jos toinen odottaa kumppaniaan kotiin eikä tämä ilmoita mitään missä on, niin on ihan syytäkin huolestua. Sama se on erilleen asumisessakin, että jos toinen lupaa tulla kylään vaikka klo 16, mutta klo 19 on vielä jossain teillä tietämättömillä eikä ilmoita mitään, että sori myöhästyy, kun pitää tehdä sitä ja tätä vielä.

Eroa? Ei suhteesta tule mitään jos toinen salailee kaikki asiat. Ehkä häntä toisaalta ärsyttää jos kysytään koko ajan missä olit, eikä enää kerro kun ei jaksa, turhautunut. Ehkä on kuitenkin fiksua vaikka kirjoittaa lapulle lyhyesti tai sanoa vähän missä menee. Jos ei tiedä etukäteen mihin menee, niin sitten suuntaa antavaa onko se lenkki, keskusta, maaseutu, sukulainen, kaveri, salille, kauppa jne. Sinnepäin. Toinen yrittää hahmottaa ja pysyä kartalla, ei kyttää välttämättä.