Lue keskustelun säännöt.
Mä en tarkoituksella halunnut sinua satuttaa vauvani...;(
07.05.2009 |
Että voi olla ihminen itsekäs, kun ahdistukseen tyhmänä menin polttamaan päivällä tupakan ja nyt hän vaan itkee kun mahaan sattuu.. Olisi pitänyt lapsi jättää tekemättä tai valita mies paremmin.. Rakastan lastani aivan älyttömästi, mutta tässä parisuhteessa taidan satuttaa häntä epätietoisesti myös henkisesti kun itse olen lähestulkoon koko ajan vuorotellen surullinen, ahdistunut tai stressaantunut.. Anteeksi.
Kommentit (8)
Meillä oli esikoisen kanssa todella vaikea vauva-aika. Myöhemmin syyksi paljastui allergiat, mutta aika oli niin raskasta, etten aina käyttäytynyt niin kuin hyvä äiti olisi tehnyt.
Muistan aina, kuinka yhdellä sillalla kävellessäni mietin tulva-aikana, että hyppäänkö itse, heitänkö vauvan vai menemmekö molemmat. Voin edelleen hyvin huonosti kun ajattelen asiaa. Hain apua, neuvolasta useinkin, mutten saanut.
Nykyisin meillä menee hyvin. Lapsi on ihana eskarilainen, minä onnellinen kahden lapsen äiti, naimisissa ihanan lasten isän kanssa. Vauva-aikana ei kannata erota, jos ei ole jotain todella painavaa syytä (pahoinpitelyä, alkoholismia tms.), sillä vauva-aika on kaikin puolin poikkeuksellista. Itse olet hormonien armoilla, vauva saattaa vaatia hyvin paljon, perhesuhteet ovat muuttuneet jne. Elämä vaatii aikaa, jotta se asettuu taas uusiin uomiinsa.
Minäkin otin kihlasormuksen esikoisen vauva-aikana usein pois, nyt vasta ymmärrän, mitkä kaikki syyt saivat minut tekemään moisia tekoja.
Voimia sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan terkkari ohjaa sua eteenpäin, soita heti huomenna!
Enkä osaa selittää asiaa. Itken vaan, en saisi puhuttua. Ehkä tämä tästä selviää.... Kaikki vaan tuntuu menevän pieleen;(
Siitä se kuitenkin lähtee. Haleja ja tsemppiä <3
Se auttaa. Ainakin minua auttoi silloin kun lapsi oli pieni ja ahdisti. Mene vaikka tutustumaan läheiseen leikkipaikkaan, käy kirjastossa tai neuvolassa lukemassa ilmoitustaulu tms. jotakin. Älä jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota ihmeessä yhteys neuvolaan. usein tuo itkeminen vastaanotolla saa kyllä neuvolan väen varpailleen. ihminen ei tavallisesti itke ihan tosta vaan (tiedän sen, koska olen ollut itsekin masentunut)
Tunnut masentuneelta, ja sinua voisi ensi hätään auttaa lääkkeet. sitten kun suurimmat itkut on itketty jaksat varmastii kertoa neuvolassa tai muualla mikä perheessä, parisuhteessa tai itselläsi on vikana.
voimia
ja se helpottaa oloa sen hetken, mutta kun pitäisi kotiin palata... Täytyy varmaan "jättää" vauva isälleen ja lähteä itse vaikka töihin, jos vaikka hän saisi lapselle tasapainoiset päivät... Hän kun on niin saatanan STRESSITÖN ääliö, jota ei haittaa edes jos vessa jää vetämättä tai ruuat pilaantumaan vuorokaudeksi pöydälle.. Nyt tulee taas tämä vaihe kun ei tunne mitään...
Meillä oli esikoisen kanssa todella vaikea vauva-aika. Myöhemmin syyksi paljastui allergiat, mutta aika oli niin raskasta, etten aina käyttäytynyt niin kuin hyvä äiti olisi tehnyt.
Muistan aina, kuinka yhdellä sillalla kävellessäni mietin tulva-aikana, että hyppäänkö itse, heitänkö vauvan vai menemmekö molemmat. Voin edelleen hyvin huonosti kun ajattelen asiaa. Hain apua, neuvolasta useinkin, mutten saanut.
Nykyisin meillä menee hyvin. Lapsi on ihana eskarilainen, minä onnellinen kahden lapsen äiti, naimisissa ihanan lasten isän kanssa. Vauva-aikana ei kannata erota, jos ei ole jotain todella painavaa syytä (pahoinpitelyä, alkoholismia tms.), sillä vauva-aika on kaikin puolin poikkeuksellista. Itse olet hormonien armoilla, vauva saattaa vaatia hyvin paljon, perhesuhteet ovat muuttuneet jne. Elämä vaatii aikaa, jotta se asettuu taas uusiin uomiinsa.
Minäkin otin kihlasormuksen esikoisen vauva-aikana usein pois, nyt vasta ymmärrän, mitkä kaikki syyt saivat minut tekemään moisia tekoja.
Voimia sinulle ap!