Äitini oli sukunsa musta lammas ja minua kohdellaan sen mukaisesti

Lapset nähdään mielellään vanhempiensa jatkeina, varsinkin omassa suvussa. Parempi mennä piireihin, joissa voi tehdä oman maineensa. 

Minun äitini oli myös musta lammas, vihattu pääasiassa siksi että otti etäisyyttä sukuunsa ja oli erilainen kuin he. Hänet oli leimattu hulluksi joidenkin nuoruuden ongelmien takia ja häntä kohdeltiin ikävästi.

Ei auta että kerron että hän oli itse asiassa oikein pidetty ja minusta ihana ihminen( nyt on jo kuollut). Sairauseläkkeellä oleva äitini leimattiin loiseläjäksi. Minä itse joudun todistelemaan että en ole umpihullu ja epäsosiaalinen ja että teen töitä. Olen itsekin ottanut etäisyyttä sukuun- ja olen varmaan heidän mielestään oikein äitini tytär taas.

Minä olen (syyttä) musta lammas. Olen lapsista kaikkein kiltein, ahkerin, tunnollisin, parhaiten kouluttautunut ja menestynyt.

Toinen vanhempi on narsisti, ja narsisti valitsee syntipukin ja suosikin. Hunsvottisisarus on se suosikki - hänelle on esim aikuisena ostettu autoja, asuntoja, etelänmatkoja. Mä en ole saanut killinkiäkään sen jälkeen kun muutin kotoa. En yhtään joululahjaakaan, en edes häälahjaa (eikä häihini vanhemmat tulleet).

Halusin vain nyt korjata sen että musta lammas EI OLE AINA mikään kevytkenkäinen hempsukka.

Mustalampaisuus kohdistuu lapsiinikin. Vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä halua nähdä lapsiani ollenkaan. Eivät siis ole mitenkään perheeni elämässä. Ne harvat kerrat kun yhteyttä pidetään, mut aina solvataan, haukutaan, arvostellaan, uhkaillaan ja kiristetään.

Miksi viettääkään aikaa tuommoisten ihmisten seurassa? Ei sukulaisia ole mikään pakko tavata...

Minä en pidä mitään yhteyttä isäni sukuun. Isä on jo kuollut, mutta isän eläessä isän siskot suhtautuivat isään kuin johonkin pikkulapseen, joka ei osaa itse tehdä päätöksiä ja heidän täytyi puuttua kaikkeen. Äitiänihän he yleenkatsoivat täysin. Mitään syytä ylenkatsomiseen ei siis ollut. Äitini on samasta "yhteiskuntaluokasta" saman arvoisesti koulutettu ja työelämässä mukana oleva normaali lapsistaan huoltapitävä ihminen.

Isä kieltämättä oli ehkä tyypillinen ikäpolvensa edustaja ja avioeron jälkeen hänen elämänsä oli vähän tuuliajolla, mutta ei mitenkään suuresti. Minuun ja sisaruksiin isän suku suhtautui jotenkin ylimielisen säälivästi ja kun kasvoin vähän isommksi yrittivät käyttää ilmaisena lapsenvahtina tms. Isä on jo pitkään ollut kuollut eikä minä tai kukaan sisaruksista ole missään tekemisissä kyseisen suvun kanssa.

Up.

Aijaa, no mulle käy tota koska oon kuulemma "niin nuoren näköinen ettei mua voi ottaa vakavasti" :DDD

Minäkin olen sukuni musta lammas ja äiti. Mitähän lapset vielä kokevat? Olen sairaseläkkeellä mt-ongelmista ja lähinnä puolisi elättää perheemme.

Jos johtuu siitä että he ei ole kouluttautuneita niin eivät ymmärrä intoiluasi... Kohtelias käytös on kyllä hyvä asia ja luulisi sitä kaikkien arvostavan.

No miksi tuot omaa pärjäämistä esiin ja leuhkit?

Kun saa mustan lampaan statuksen, sehän pysyy.

Ei auta hyvä käytös, ei ansiot, työt tai yhtään mitkään saavutukset.

Kun pitää välimatkaa, saa olla ainakin rauhassa ja hyvällä mielellä,

Antaapa semmoisten sukulaisten sitten olla. Ehkä heille kasvaa uusi sukupolvi jotka suhtautuvat sinuun luonnollisemmin.

Hei kaikki tänne kirjoittaneet. Olen myös sukuni taholta ikään kuin syrjitty. Mikään ei korjaa heidän ajatteluaan, vaikka olen monella tavalla menestynyt, koulutettu ym. Mielestäni suku on ruokkinut omaa huonoa itsetuntoaan aina meidän perheen huonolla tilanteella. Ovat tunteneet itsensä hyviksi ihmisiksi. He haluavat pitää kiinni ns kuvitteellisesta paremmuudestaan kynsin hampain. Olen oppinut elämässäni tiedostamaan, että me ihmiset olemme samanarvoisia ja meidän kuuluu rakastaa ja hyväksyä itsemme ja toisemme sellaisina kuin olemme. En nykyisin välitä mitä suku ajattelee, olen oma itseni.

Minä olen pistänyt välit poikki melkein koko sukuun. En ole katunut.

Kyllä. Isäni oli musta lammas, mutta minun silmissä joka hänet tunsin, hän oli varsin älykäs ja ihan omassa luokassaan. Ihan sama mitä ajattelevat, en ole kenenkään kanssa missään tekemisissä. Harmi että piti hautajaisissa kohdata nämä, äiti ei antanut periksi, vaikka itse tiesin, että tuskin isä olisi ketään heitä sinne halunnut. Siinähän katselivat ylhäältä alas tyhmä sakki. Suku on pahin!!