Nainen, onko sinulle opetettu rahankäyttöä

On. Äiti opetti, että pitää elää tulojen mukaan, lainaa ei kannata ottaa liikaa ja takaamaan ei saa ryhtyä koskaan.

Olen velaton ja omaisuutta on koska kuuntelin äidin neuvoja.

Ex-mies opetti, kun oltiin vielä naimisissa. Se auttoi myös kaikissa käytännön asioissa eron jälkeen. 80-luvulla syntynyt.

Ei. Valitettavasti olen oppinut itse vasta 35-vuotiaana.

Isä sanoi, että velkarahalla ei kannata elää. Se oli ainoa opetus. Käytännön kuukausibudjetit sun muut olen opetellut itse aikuisena.

1960-luvulla olen syntynyt ja rahankäyttö opetettiin kotona. Siis nimenomaan käyttö, ei pelkkä säästäminen.

Isä on opettanut. Syntynyt 1990.

Eipä kauheasti, mutta olen syntyjäni ollut aina aika pihi, niin ei haittaa. Synnyin 90-luvun alussa.

On opetettu ettei tuhlailu kannata. Rahankäytöstä varsinkin äiti syyllisti.

Enpä tiedä, onko tuokaan ihan järkevää, olen jotenkin huono käyttämään rahaa. Sillä lailla huono etten uskalla sitä käyttää, tunnen syyllisyyttä liki kaikesta ostamisesta vaikka säästössä 50 000 euroa.

Omille lapsille opetan, että säästäminen on järkevää, mutta välillä on mukava jotain ostaakin.

Olen syntynyt 70-luvun alussa. Äitini joutui venyttämään penniä ja siinä samalla opin itsekin taitavaksi rahankäyttäjäksi. ASP-tilinkin avasin jo nuorena ja siitä oli iso apu, kun ostettiin perheen perustamisen jälkeen iso ensiasunto, jossa tulen viihtymään koko loppuelämäni ajan. Vain se harmittaa, ettei äiti opettanut minulle mitään sijoittamisesta. Se olisi kannattanut aloittaa myös nuorena, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

70-luvulla syntynyt.

Eka opetus oli että naisella on / hankkii omat rahat eikä niiden hallintaa luovuteta kenellekään.

Toinen oli suu säkkiä myöden.

Kolmas oli elämän yllätyksiin varautuminen, velkaa/laskuja/lapsia vain sen verran että yksinään pärjää jos puoliso syystä tai toisesta katoaa vierestä.

Sijoittamiseen olisi saanut olla opastusta. Äiti ei sijoittanut, mutta ädin sisko sitä harrasti ja serkuilleni opetti. Olisi ollut hyvä aloittaa itsekin jo teininä. No oma lapseni aloitti 2-vuotiaana.

Siinä sivussa se rahakasvatuskin on tullut, en muista saaneeni varsinaisesti oppia tässä asiassa. Rahaa osaan käyttää ja säästää tulojeni mukaan, säästöön kun jää.

Vierailija kirjoitti:

Siinä sivussa se rahakasvatuskin on tullut, en muista saaneeni varsinaisesti oppia tässä asiassa. Rahaa osaan käyttää ja säästää tulojeni mukaan, säästöön kun jää.

80-luvulla syntynyt.

Kotona ei opetettu rahasta mitään, siitä ei edes puhuttu. Mies on opettanut sen mitä tarvitsee tietää.

En, 70-luvulla olen syntynyt.

Oon syntynyt 90-luvulla, enkä tosiaan saanut mitään neuvoja rahankäyttöön kotoa. Vanhempani olivat hyvätuloisia, mutta tili oli tyhjä aina viikkoa ennen palkkapäivää. He ajattelivat että raha on tarkoitettu käytettäväksi. Minulle tuli yllätyksenä aikuisena, että ihan tavalliset ihmiset voivat säästää. Ensin olin luullut pitkään, että olimme tosi köyhiä ja kun vahingossa sain tietää vanhempieni tulot ja tajusin niiden olevan ihan hyvät, sain sellaisen käsityksen, ettei edes hyvätuloiset voi säästää.

Vanhempieni nettotulot oli lähemmäs 6000 €/kk. Meillä ei ollut koskaan "varaa" esim matkustaa. Joskus pyysimme, että kävisimme ulkomailla. Perheen kanssa sovittiin, mistä kukakin luopuu vuodeksi, että saadaan reissukassa säästöön (me kaksi lasta oltiin teinejä). Lopulta vuoden päästä ei ollut yhtään säästössä ja viikon matka muuttikin pitkäksi viikonlopuksi, joka rahoitettiin nostamalla luottorajaa ja otettiin ryanairin lennot viikon päähän.

On ollut opeteltavaa ja toisaalta taas iloinen yllätys, kun tajusin, että minäkin pienemmistä tuloistani pystyn säästää ja sijoittaa, eikä tarvitse olla viikkoa ennen palkkaa kaurapuurokuurilla...

Hoidan raha-asiani oikein hyvin. Joka kk jää paljon säästöön eikä ole velkarahaa. Kotona jo opetettu. 80-luvulla syntynyt.

Tämä on mielenkiintoista, kun itseäni ei neuvottu mitenkään. Olimme suhteellisen hyvin toimeentuleva perhe, enkä muista, että olisi ollut puutetta mistään. Sain useimmiten toivomani tavarat nuorena. Matkustelimme. Ei ollut mitään puhetta mistään säästämisestä tai muusta. Itsenäistyttyäni en osannut mitenkään hoitaa raha-asioitani. Hyvä, että sain laskut maksettua. En hallinnut talouttani mitenkään. Vieläkin se on vaikeaa, enkä esimerkiksi ole pystynyt hankkimaan omistusasuntoa, vaikka varmaan talon verran on virrannut rahaa käsistäni. Siihen toki on muitakin syitä kuin opastuksen puute aikoinaan. Ehkä olisin pärjännyt paremmin taloudellisesti, jos siitä olisi jotain puhuttu kotona, tai sitten ehkä en. 

Syntynyt 70-luvun alussa.

Olen 70-luvulla syntynyt. Kotona sanottiin, että raha-asiat eivät kuulu lapsille eikä rahasta puhuttu. Rahaa ei myöskään saanut penniäkään. Omilleni muuttaessa olin täysin ummikko rahan kanssa ja jouduin vaikeuksiin.

Kyllä sain, äitini oli talouspäällikkö, mutten nyt ymmärrä miksi tämä koskisi vain naisia. Mieheni ei todellakaan ole mikään talousnero ja omaisuutemme on minun ansiota

Olen syntynyt 70-luvun lopussa.

Ei mitään oltu opetettu. Piti kantapään kautta oppia. Minä kun en voi aina halutessani hellurei pistää maita ja mantuja lihoiksi ja ottaa velkaa miten sattuu toisin kuin äitini. Sitten vielä sain mankuja miehen riesaksi joka ei muuta tehnytkään kuin kulueriä talouteen. Minulla on yhä yli 40 vuotiaana vähemmän rahaa kuin minulla oli 15 vuotiaana pelkästään lompakossa käteistä.