Miks tässä elämässä noi suupaltit pintaliitelijät astelevat hiljaisten ja älykkäiden ihmisten yli tässä maailmassa?

Hiljaisuuden ja älykkyyden välillä ei taida olla mitään positiivista korrelaatiota.

Olin lapsesta asti hiljainen enkä vaan osannut pitää puoliani. Se olisi aikuisten tosi tärkeä opettaa ja tukea siinä että lapsi pärjää, koska muuten on vaikeaa ja vaikka olisi älykäs niin se vaikuttaa myös oppimiseen ja jaksamiseen jos ei osaa pitää puoliaan tai kiusataan.

Aikuisiälläkin yritin aina olla toisille kiltti ja tehdä oikein, kunnes kyllästyin jatkuvaan alistettuna olemiseen ja siihen että toiset yrittää käyttää hyväksi. En tiedä mitä tapahtui, ehkä pakon edessä kun piti alkaa ulkomailla vieraalla kielellä alkaa pärjätä yksin, muutuin.

Nyt sanon suoraan ja pidän puoliani, joskus mietin että olenko liiankin hyökkäävä välillä. Heti on alettu kunnioittaa, myös ne jotka ennen olivat kimpussa. Kaikki on alkanut mennä paremmin. Aiemmin mietin ja jännitin, nyt sanat ja reaktio tulee vaan heti suoraan. Kunpa olisin aina osannut olla kuten nyt! Elämä helpottuu huomattavasti. Onneksi omia lapsiani seuratessa näen että he osaavat pitää kunnolla puolensa.