Onko muita joilla ei ole ikinä ollut ystävää?

Kavereita oli lapsena ja esiteininä, oli jopa paras kaveri jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu mutta joka hylkäsi minut täysin kun siirryimme yläasteelle. (Yläasteella sain "kavereita" joita kyllä vihasin mutta jouduin hengailemaan niiden kanssa kun muut ei kelpuuttanut seuraansa).

Yläasteen jälkeen ei ole ollut kavereita, ei ketään läheistä jolle uskoutua ja avautua, ei ketään joka kysyisi kuulumisia. Lapsuudenperheeseen etäisen kohteliaat välit. Minut on täysin unohdettu. Mutta ei se mitään, kaikkeen tottuu. Mutta joskus sitä vain alkaa väkisinkin miettimään mikä itsessä on vikana, kun muilla saattaa olla useitakin ystäviä mutta itsellä ei ketään.