Lue keskustelun säännöt.
Hypokondriasta kärsivien puolisot? Miten auttaa puolisoa? Miten jaksatte itse?
16.01.2021 |
Mies on 15 vuoden ajan ollut ajoittain masentunut ja hänellä lieviä OCD-oireita. Viimeisen viiden vuoden aikana on ollut pari pidempää hypokondria-jaksoa, jotka vievät mehut koko perheeltä. Koronatilanne on varmasti osasyy tähän ja viikko sitten alkoi taas uusi luulosairausjakso.
Mies on vakuuttunut, että hänellä on sydänoireita, ja viikonloppu alkoi sillä, että meni yksityiselle lääkäriasemalle yleislääkärin ja sitä kautta erikoislääkärin puheille. Kokeet olivat viitearvojen sisällä, vaikka yksi arvo olikin hieman koholla. (0,4 kun korkein sallittu raja on 1,0). Mies oli vakuuttunut, että kyseessä on veritulppa. Sai lähetteen sairaalaan, jossa vietti koko sunnuntain odottamassa vuoroaan samoihin tutkimuksiin, joissa ei tällä kertaa löydetty mitään. Sinne meni koko perheen viikonloppu ja yli 500 euroa.
Heti maanantaina hän oli vakuuttunut, että veritulppa on jalassa - ja taas yksityiselle ultraamaan jalka. Ei löydöksiä. Kolmen päivän stressi purkautui hänellä kunnon migreeninä, joka oli hänen mielestä varma merkki aivoverentulpasta. Lisäksi hän oli varma, että oli saanut koronan sairaalan odotushuoneessa, kun oli istunut siellä koko päivän.
Lapset pelkäävät, että isä kuolee, eivätkä uskalla nukkua, rahaa menee tähtitieteellisiä summia turhiin tutkimuksiin, ja minä jään yksin pyörittämään arkea, työtä ja lasten koulunkäyntiä kun mies on luulosairaudesta täysin lamaantunut.
Tämä jakso sattui lisäksi todella pahaan aikaan, kun joudun järjestämään vielä kahdet hautajaiset. Minun on raahattava lapset mukaan joka paikkaan, hautaustoimistoon, kirkkon jne. ja joka paikassa pitää rauhoitella lapsia että ei, ei iskä kuole, eikä häntä nyt laiteta arkkuun. Isä on vähän sairas mutta eri tavalla kuin hän itse luulee.
Kiitos, että sain kirjoittaa. Tämä tilanne on tällä hetkellä vähän liian rankka itselleni.
Kommentit (7)
Onpa ikävä tilanne. Jos samaan aikaan on lähipiirissä kuolemantapauksia niin ei varmasti helposta sairastumisenpelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varatkaa aika miehelle terveyskeskukseen ja sieltä lähete psykiatrialle. Jos toisella vanhemmista mt-ongelmia ja niihin liittyvää lamaannusta ym. niin se on aika raskasta sille toiselle joka joutuu ottaa enemmän vastuuta arjesta. Puutu asiaan ennenkuin seuraava huono kausi tulee, harvoin nuo paranevat itsekseen.
Multa katosi hypokondria lähes täysin, kun terapiassa rakennettiin perusturvallisuutta. Pohjalla traumatisoiva, turvaton lapsuus ja nuoruus, jolloin olin varma, että kuolen vanhempani kynsissä.
No huh, voimia ap:lle! Omalla miehelläni on samantyylisiä taipumuksia, onneksi ei kuitenkaan ole alkanut rampata tutkimuksissa. Mies kulkee ympäri asuntoa kuumemittari kainalossa ja tarkkailee ruumiinlämpöään, heti on kyseessä joku sairaus jos lämpö heittää 0,1 astetta normaalista. Minä vain joudun kuuntelemaan valitusta ja yksinpuhelua, todella uuvuttavaa. Nyt on onneksi parempi jakso menossa, vaikka korona-aika aiheuttaakin miehelle selkeästi lisästressiä.
En ole valitettavasti keksinyt, mitä tuon sekoilun kanssa tekisi, millekään psykologille mies ei suostu menemään.
Voimia! Ymmärrän miestäsi. Kärsin itse luulosairauksista usein, ainut vaan etten käy missään tutkimuksissa kun ei ole rahaa (olen työtön). Mutta välillä googlailen kaikkia oireitani ja pelkään paniikissa syöpiä, veritulppia jne. vakavia sairauksia. Jos olisi rahaa tähtitieteellisiä summia niin menisin varmaan yksityiselle kaikista vaivoista. Käyn terapiassa kyllä ja se on ehkä vähän auttanut. Taustalla mulla toisen vanhemman kuolema (sellaiseen tautiin, jonka olisi voinut parantaa, jos olisi alunperin tutkittu kunnolla mutta kun ei tutkittu...) kun olin teini-ikäinen ja lapsuudenperheen käytännöt vähän muutenkin vinossa. Miehesi tarvitsee psykoterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa harhaluuloisuushäiriö. Ikävä kyllä mulla on sellainen kokemus, että tuollaista ei saa loppumaan, mutta toivottavasti sinun läheisesi suostuu hoitoon.
Korkeintaan pikkuvaivoista kärsivät voi invalidisoitua täysin, koska ei liiku missään ja jää potemaan kuviteltuja sairauksiaan, lisänä vielä erilaiset katkeruudet siitä, kuinka häntä ei hoideta oikein yms. Lääkärit eivät tiedä mitään, mutta netistä luetaan kaikenlaista huuhaata omien ajatusten tueksi.
Todella raskasta läheiselle, onneksi ei ole puoliso. Olet varmaan yrittänyt jo sanoa, että oireesi ovat psyykkisiä. Pelot ovat silti hänelle todellisia, mutta jos lastenkaan huoli ei pysäytä, niin vaikea tapaus on.
Kuulostaa kauhealta, toivotan voimia. Miehesi tarvitsisi psykiatrista apua mutta miten saada hänet sinne? Herkkä asia.