Kuinka pieni asunto lapsen kanssa kahdestaan? Kokoemuksia

Kaksio on varmaan toimiva. Meillä oli lapsuudessa kolmio kahden lapsen kanssa - lapsilla omat makkarit, vanhemman patja sohvan takana olkkarissa. Olkkarin nukkumanurkan voi rajata vaikka kirjahyllyllä (IKEAn iso korkea neliöhylly?) tai muulla tilanjakajalla. Kolmio tietty paras, näitähän on vaikka 50 neliön kokoisia ja ihan toimivia.

Tiedän kolmihenkisen perheen, jotka asuvat yhä teini-ikäisen lapsen kanssa onnellisesti asunnossa, jossa vain lapsella on erillinen suljettava huone. Keittokomero, ruokailutila ja olohuone ovat yhteydessä toisiinsa ja vanhempien makuusoppi erotettu olohuoneesta. Helposti yhdellä naksauksellla sohvan ja sängyn välillä taittuva futoni sänkynä olohuoneessa on myös hyvin toimiva, sellaisen kanssa itse asuin ihan tyytyväisenä kaksion "olohuoneessa" (se oli siis olohuoneena vain kuin oli jotkut bileet, muuten yksityinen huoneeni) kämppäkaverin asuttaessa makuuhuonetta.

Kaksio toimii ihan hyvin jos rahasta tiukkaa. Hyvä vuodesohva vanhemman vuoteeksi, lapselle se makkari omaksi huoneeksi.

Itsellä 55 neliön kaksio. Olohuone on niin iso että sen sai jaettua korkealla kirjahyllyllä. Lapsella huone.

Keittiössä on pöytä jonka ympärille mahtuu 3 henkilöä.

Riittävät tilat meille.

Minulla on vähnä erilainen tilanne, kun asun kolmistaan kahden lapsen kanssa, mutta minä olen nimenomaan järjestänyt niin, että itse nukun olohuoneessa ja lapsilla on omat huoneet. Minusta tämä on ihan hyvä järjestely, enkä koe yhtään ongelmalliseksi olohuoneessa nukkumista. Tosin asuntomme on sillä lailla tilava kolmio, että on erillinen keittiö. Jos lapsia olisi vaan yksi, pärjäisin kyllä myös yhden makuuhuoneen asunnossa.

Tietysti riippuu myös lapsen iästä. Alle kouluikäisen kanssa toimii ihan hyvin sekin, että nukutaan samassa makkarissa. Mutta kouluikäiselle voisin antaa oman huoneen, tai viimeistään 10-vuotiaalle.

Jos paikkakunnallasi voi hakea opiskelija-asuntoa, niin niissä on ainakin Helsingissä kivoja ja ihan hyvänkokoisia perheasuntoja - myös näistä on kokemusta, sillä olen itsekin ollut opiskelija lasten jo synnyttyä.

Niin joo ja olohuoneeseen tosiaan voi ehkä laittaa jonkin tilanjakajan, jos haluaa.

Pitää myös muistaa, että eihän nuo mitään sääntöjä ole, millaisia huoneita asunnossa pitää olla. Sanoisin, että oman perheen tarpeiden mukaan ne huoneet pitää laittaa eikä jonkin normin mukaan. Voisi oikeastaan kysyä myös niin, miksi jokaisessa asunnossa on kaavamaisesti keittiö, olohuone, makuuhuoneet, vaikka huoneiden käyttötarkoituksenhan voisi jakaa monella muullakin periaatteella.

Me asuimme lapsuudenperheessä niin, että vanhemmat nukkuivat makuuhuoneen nurkassa, kirjahylly vaan erotti, minulla oli oma huone.

Minulla oli lapsen kanssa kahdestaan 2h+kk, 42 neliötä. Asuttiin asunnossa 5v. Muutimme isompaan, kun lapsi oli 9v. Ensin nukuimme molemmat makuuhuoneessa, mutta kun lapsi halusi oman huoneen, siirryin nukkumaan olohuoneeseen. Hyvin mahduttiin.

Mitäs jos olisi esimerkiksi vaatehuone sinun nukkumapaikkana?

Lapselle makuuhuone ja aikuiselle olohuoneeseen ihan oikea sänky. Tuskin teillä vieraita käy niin, että sinä olet silloin nukkumassa. Lapsen kaveritkin viihtyvät lapsen huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsen kanssa kahdestaan 2h+kk, 42 neliötä. Asuttiin asunnossa 5v. Muutimme isompaan, kun lapsi oli 9v. Ensin nukuimme molemmat makuuhuoneessa, mutta kun lapsi halusi oman huoneen, siirryin nukkumaan olohuoneeseen. Hyvin mahduttiin.

Niin pienen lapsen kanssa joka leikkii omia leikkejään. Aplla lapsi nyt 7v ja tästä 3v opintoja.

En lähtisi noin pieneen.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos olisi esimerkiksi vaatehuone sinun nukkumapaikkana?

Sitten vaatteille ja muulle tavaralle ei ole säilytyspaikkaa vaan ne pyörii haitoilla. Vaatehuoneen ilmanvaihto ei ole sovelias nukkumiseen.

Meillä 53m2 kaksio.  Lapsella oma huone, itse nukun alkovissa. Hyvin mahdutaan.