Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä voi kehua lastaan?
16.01.2021 |
Lapseni on monessa asiassa todella taitava ja lahjakas. Ihan erikoisen hyvä. Aluksi ajattelin, että minä vaan katselen omaa mussukkaani ruusunpunaisten äiti-lasien läpi, mutta olen todennut, että hän ihan oikeasti poikkeaa monessa asiassa muista. Lapsi on nyt itsekin sen huomannut ja on oikeastaan kummissaan. Ihmettelee, että eivätkö muka muut osaa joitain asioita.
En nyt viitsi tähän laittaa kaikkia esimerkkejä, kun nämä taidot ovat kuitenkin aika harvinaisia, ainakin tällä yhdistelmällä ja laadulla. Mutta kuka tahansa pystyy ne huomaamaan ja moni niistä on ihan mitattavissa.
Ongelmana on, että en uskalla tästä asiasta puhumaan oikeastaan kenenkään kanssa. Työkaverit ja sukulaiset kehuvat lapsiaan ja kertovat heidän puuhistaan. Minä kerron yleensä vähemmän, enkä mitään niistä erityistaidoista. Tuntuu, että se olisi ärsyttävää kehuskelua ja oikeastaan en usko, että muut uskoisivat. Täällä palstalla olen joskus vastannut joihinkin kysymyksiin ja heti lytättiin, että ei lapsi oikeasti ole kovin hyvä tai että valehtelen.
Olisi jotenkin mukavaa jutella tästä jonkun kanssa. Olisiko sinusta inhottavaa, jos ystäväsi tai siskosi ihmettelisi sinulle lapsensa taitoja? Saako tällaisesta puhua? Pitääkö sanoa lapsellekin, että kynttilä vakan alle vaan? Vai voiko ne näyttää kaikille?
Kommentit (54)
Yleensä vanhemmat katsovat lastaan ruusunpunaisten lasien läpi vaikka eivät olisi mitenkään erikoisia. En nyt tiedä minkä ikäisestä lapsesta ap puhuu mutta jos on kyseessä alle 3 vuotias niin lapset kehittyvät tuossa iässä eri tahtia. Sitten kun ollaan lukio iässä ja yliopistossa nähdään että onko se oma lapsi jotenkin poikkeuksellisen älykäs. Jos taas lapsesi on likunnallisesti erikoinen niin sekin nähdään vasta parikymppisenä että onko lapsesta tullut maajoukkuetason urheilija. Nyt kannattaa vaan pistää jäitä hattuun ja ennen kaikkea pitää mölyt mahassa koska se vain aiheuttaa pahaa verta kanssa ihmisissä ja pahimmassa tapauksessa ap saa ystäviensä pilkat niskoilleen kun kehuu lastaan. Myös lasta voidaan ruveta kiusaamaan jos häntä ulkopuolisille liikaa kehuu. Ehdotan että jos jollekin pitää noita kehuja antaa niin suoraan sille lapselle. Se on parasta mitä voit vanhempana lapsellesi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen pitää saada tietää, että hän on hyvä ja taitava. Itse asiassa jokaisen lapsen pitää. Kaikki lapset on hienoja ja arvokkaita, ei joku taito tee kenestäkään parempaa ihmistä, mutta kyllä lasta kehua täytyy. Sitten täytyy myös muistaa, että lapsi on ihan yhtä rakas, osaako hän jonkun tempun vai ei. Rakkaus ei riipu osaamisesta.
Mun lapseni on maajoukkueurheilija ja kyllä minä jo aika varhain kerroin ja juttelin, että tosi hyvin se on pärjännyt harrastuksessaan. Sitten jos joku kyselee lisää, niin juttelen tarkemmin, mutta muuten annan olla. Kyllähän sitä jokainen omasta lapsestaan on ylpeä, niin mukava on muidenkin lapsista jutella.
Hei mistä tämä ärsytys oikein johtuu? Huomasin meinaan aloitusta lukiessani, että jo on ärsyttävä äiti ja on varmaan ärsyttävä lapsikin kun koko ajan pitää itseään muita parempana ja oikein vielä kehtaa ääneen ihmetellä, eikö muut tosiaankaan ole samalla tasolla kanssaan. Olisi ihanaa muuttaa omaa ajattelutapaa, siis ihan oikeasti!
Minulla on kaksi lasta. Kummassakaan ei ole mitään "erikoislahjakkuutta". No poika teki yksivuotiaana 30 palan palapelejä, kun ikätoverit vielä laittoi nuppipaloja koloihinsa, lasketaanko se? Nyt kolmevuotiaana on mielestäni samalla tasolla ikäistensä kanssa. Kuitenkin kehun/kerron ystäville ja työkavereille, kun lapseni oppivat jotain uutta (esim pyöräily apupyörittä viisivuotiaana) tai sanovat ääneen jonkun "älynväläyksen". Mielelläni myös kuuntelen ystävien, ja vaikka vieraidenkin, juttuja lapsistaan. Tämä on ihan normaalia ja tavallista, että vanhempien kesken jutellaan omista lapsista eikä niinkään itse meistä vanhemmista.
Lapseni viskariryhmässä on yksi monessa asiassa taitava ja kehuttu lapsi. Oma lapseni ei tykkää hänestä, kun lapsi itse tuo omaa erinomaisuuttaan ja taitavuuttaan koko ajan esille ja samalla lyttää muita "sä et oo niin hyvä kuin mä". Eskariryhmässäni on yksi monessa asiassa taitava lapsi, harrastaakin montaa asiaa. Hänkin tietää olevansa hyvä ja kun häntä kehuttiin heitettyään liikkatunnilla voltin, vastasi hän nöyrästi "sellaista se on kun harrastaa jumppaa". Eikä kenellekään ryhmäläiselle jäänyt oloa, että kun tuo osasi voltin, niin meidänkin pitäisi osata. Hän osaa, koska hän harjoittelee ja tekee. Ehkäpä siis kehuista ärsyyntymiseen vaikuttaa paljolti se tyyli ja tapa, miten niistä kerrotaan?
Vierailija kirjoitti:
Anna tekojen puhua puolestaan. Tue lastasi näiden asioiden pariin esimerkiksi ostamalla niihin liittyviä harrastusvälineitä tai muuten viemällä eteenpäin ja kehittymään. Millaisiahan nämä lapsen osaamat asiat on, onko jotain harrastuspiirejä mihin voisi hakeutua samankaltaisten seuraan?
Näin ollaan tehtykin. Taitoja on harrastuksiin liittyen + opinnoissa hyödynnettäviä ominaisuuksia. Hänellä on aivan poikkeuslaatuinen muisti, mitä voi hyödyntää monessa. Tuon muistin on perinyt isältään (mutta on isäänsäkin parempi).
On päässyt "korkeatasoisempiin" harrastuspiireihin ja nyt onkin vähän ihmeissään, kun on edelleen se paras. Itsekin siis varoittelin ennen, että ymmärräthän sinä, että siellä on tosi taitavia tyyppejä, en enää tule olemaan se kaikista taitavin. Ja nyt sitten kuitenkin on (vaikka on porukan nuorimpia/nuorin riippuen porukasta). Nauttii kyllä kivasti, kun tuttavapiirissä on nykyään muitakin supertaitavia (ehkä vähän eri tyyleillä jokainen).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kehuminen voi ärsyttää ympäristöä, tai sitten ei. Jenkeissä on arkea kertoa kaikille miten korkea IQ lapsella on. Meillä tuollainen mittaaminen on tabu, ja kehumisessa ollaan vähän turhankin varovaisia.
Mutta yksi vaara, mikä kannattaa muistaa, on että lapsi saattaa alkaa mitata itseään saavutustensa kautta. Seurauksena on niin sanottu hyvä huono itsetunto - tai sitten vain huono, jos lapsi ei isompana enää olekaan niin ihmeellinen.
Samoin tulisi välttää kiveen hakattua minäkuvaa, josta klassinen esimerkki on lapsena omaksuttu käsitys oman laulutaidon puutteesta. Menestys on usein yhteydessä tietynlaiseen mielen joustavuuteen. Eli jos en osaa, voin opetella, ja jos epäonnistun, yritän uudestaan.
Onko autismin kirjolla? Joskus poikkeuksellisen lahjakkaat ovat. Onko tasaisesti parempi vai onko jossain ns. "huonompi" kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö yhteiskunta juuri nimittänyt sata uutta lapsenkehuja-virkaa Uudellemaalle.
Ja toiset sata tarvittaisiin lisää.
Puhumattakaan lapsen pihaleikki-koordinaattorista joita tämä hallitus suunnittelee
150 joka lääniin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää saada tietää, että hän on hyvä ja taitava. Itse asiassa jokaisen lapsen pitää. Kaikki lapset on hienoja ja arvokkaita, ei joku taito tee kenestäkään parempaa ihmistä, mutta kyllä lasta kehua täytyy. Sitten täytyy myös muistaa, että lapsi on ihan yhtä rakas, osaako hän jonkun tempun vai ei. Rakkaus ei riipu osaamisesta.
Tämä on aivan kamalaa vasemmistoideologiaa. Ensinnäkin, jos väitit, että kaikille lapsille pitää kertoa, että he ovat taitavia, vaikka eivät olisikaan, niin se ei ole totta. Vanhemman tehtävä on auttaa lasta löytämään kiinnostuksen kohteita ja harjoittamaan omaa osaamistaan alueille, joissa lapsi menestyy. Sekä myöskin kehittymään alueilla, jotka ovat lapselle hankalia. Taitavaksi lasta voidaan kehua siinä vaiheessa, kun lapsi aidosti kehittyy ja hän itsekin ymmärtää kehittyneensä. Kehujen tarkoitus on vahvistaa elämässä menestymisen kannalta suotavaa käytöstä.
Rakkautta pitää kaikille jakaa, mutta todellakin jokin taito tekee lapsesta arvokkaamman. Jos sitä ei opeteta kotona, niin kullanmussukka oppii sen vaikean kautta aikuisena, kun häntä taitavemmat ja osaavammat saavat paremmat opsikelupaikt, työt, palkankorotukset, jopa parisuhteet ja ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko autismin kirjolla? Joskus poikkeuksellisen lahjakkaat ovat. Onko tasaisesti parempi vai onko jossain ns. "huonompi" kuin muut?
Suurin osa lahjakkaista ei ole autismin kirjolla, vaikka täällä sitä niin halukkaasti aina tarjoillaan.
Nyt kun lapsesi on noin erityislahjakas, hän tulee saamaan paljon huomiota lahjakkuutensa vuoksi. Sinun tehtäväsi on huolehtia, että tuo lahjakkuus ei ole ainoa asia, minkä kautta hän saa hyväksyntää ja huomiota. Kehu lastasi, kun aidosti voit. Mutta älä jää tuon lahjakkuuden vangiksi, niin lapsellasikin on helpompi hahmottaa itsensä kaikkine puolineen. Helposti noin lahjakas ihminen mieltää identiteettinsä lahjakkuuden kautta. Ettei siis käy niin että jos hän syystä tai toisesta joutuu lopettamaan tuon asian, jossa hän on lahjakas, hän ei enää tiedä kuka hän on.
Mutta tätähän sinä et kysynyt. Minusta voit aivan hyvin kehua lastasi myös muille, ottaen aina huomioon sen, että myös muiden lapset ovat todella erityisiä.
Ehkä voisit lapsellesi myös kehua muita lapsia ja tuoda esiin heidän hyviä puoliaan ja arvoaan niin että hän oppii hahmottamaan sen tosiasian, että kaikki ovat saman arvoisia, vaikka erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusta sometili jossa esittelet lasta niin muut kehuvat puolestasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna tekojen puhua puolestaan. Tue lastasi näiden asioiden pariin esimerkiksi ostamalla niihin liittyviä harrastusvälineitä tai muuten viemällä eteenpäin ja kehittymään. Millaisiahan nämä lapsen osaamat asiat on, onko jotain harrastuspiirejä mihin voisi hakeutua samankaltaisten seuraan?
Näin ollaan tehtykin. Taitoja on harrastuksiin liittyen + opinnoissa hyödynnettäviä ominaisuuksia. Hänellä on aivan poikkeuslaatuinen muisti, mitä voi hyödyntää monessa. Tuon muistin on perinyt isältään (mutta on isäänsäkin parempi).
On päässyt "korkeatasoisempiin" harrastuspiireihin ja nyt onkin vähän ihmeissään, kun on edelleen se paras. Itsekin siis varoittelin ennen, että ymmärräthän sinä, että siellä on tosi taitavia tyyppejä, en enää tule olemaan se kaikista taitavin. Ja nyt sitten kuitenkin on (vaikka on porukan nuorimpia/nuorin riippuen porukasta). Nauttii kyllä kivasti, kun tuttavapiirissä on nykyään muitakin supertaitavia (ehkä vähän eri tyyleillä jokainen).
Ap
Kirjoitat, että ”tuttavapiirissä on nykyään muitakin supertaitavia”. Ei niitä ”supertaitavia” ole kuin todella harvassa, joten ehkä omat kriteerisi taitavuudelle kyseisessä asiassa ovat pikemminkin alhaiset. Muutenkin ihmetyttää otsikkosi. Pitäisikö olla jokin paikka, missä voisit kehua lastasi? Jos hän osaa jotain sujuvasti, miksi siitä pitäisi olla koko ajan kehumassa jollekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on niitä joiden lapsi on kaikkea muuta kuin erikoinen ja lahjakas, mutta vanhemmat uskottelee lapselle niin.
Se on sitten vanhempana hienoa tajuta olevansa tumpelo, jota on kusetettu koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Hei mistä tämä ärsytys oikein johtuu? Huomasin meinaan aloitusta lukiessani, että jo on ärsyttävä äiti ja on varmaan ärsyttävä lapsikin kun koko ajan pitää itseään muita parempana ja oikein vielä kehtaa ääneen ihmetellä, eikö muut tosiaankaan ole samalla tasolla kanssaan. Olisi ihanaa muuttaa omaa ajattelutapaa, siis ihan oikeasti!
Minulla on kaksi lasta. Kummassakaan ei ole mitään "erikoislahjakkuutta". No poika teki yksivuotiaana 30 palan palapelejä, kun ikätoverit vielä laittoi nuppipaloja koloihinsa, lasketaanko se? Nyt kolmevuotiaana on mielestäni samalla tasolla ikäistensä kanssa. Kuitenkin kehun/kerron ystäville ja työkavereille, kun lapseni oppivat jotain uutta (esim pyöräily apupyörittä viisivuotiaana) tai sanovat ääneen jonkun "älynväläyksen". Mielelläni myös kuuntelen ystävien, ja vaikka vieraidenkin, juttuja lapsistaan. Tämä on ihan normaalia ja tavallista, että vanhempien kesken jutellaan omista lapsista eikä niinkään itse meistä vanhemmista.
Lapseni viskariryhmässä on yksi monessa asiassa taitava ja kehuttu lapsi. Oma lapseni ei tykkää hänestä, kun lapsi itse tuo omaa erinomaisuuttaan ja taitavuuttaan koko ajan esille ja samalla lyttää muita "sä et oo niin hyvä kuin mä". Eskariryhmässäni on yksi monessa asiassa taitava lapsi, harrastaakin montaa asiaa. Hänkin tietää olevansa hyvä ja kun häntä kehuttiin heitettyään liikkatunnilla voltin, vastasi hän nöyrästi "sellaista se on kun harrastaa jumppaa". Eikä kenellekään ryhmäläiselle jäänyt oloa, että kun tuo osasi voltin, niin meidänkin pitäisi osata. Hän osaa, koska hän harjoittelee ja tekee. Ehkäpä siis kehuista ärsyyntymiseen vaikuttaa paljolti se tyyli ja tapa, miten niistä kerrotaan?
Jostain luin, että lasta kuuluukin kehua juuri noin, että olet taivatava koska harjoittelet ja harrastat, ei niin että olet taitava.
Kun omalla esimerkilläsi, puheillasi ja teoillasi osoitat lapselle, että kaikki lapset ovat saman arvoisia ja että jokaisessa on asioita, joita voi arvostaa, teet hänelle todella ison palveluksen hänen tulevia sosiaalisia suhteitaan ajatellen.
Olet taitava koska sinulla on hyvät geenit.
Sellaiset Joilla äly ja taitavuus yhdistyy sosiaaliseen älyyn pärjää
Ihmisarvoa ei mitata suorittamisella
Alue: Aihe vapaa
Anna tekojen puhua puolestaan. Tue lastasi näiden asioiden pariin esimerkiksi ostamalla niihin liittyviä harrastusvälineitä tai muuten viemällä eteenpäin ja kehittymään. Millaisiahan nämä lapsen osaamat asiat on, onko jotain harrastuspiirejä mihin voisi hakeutua samankaltaisten seuraan?