Menneet sukupolvet tekivät hirveästi töitä sen eteen että arkielämä olisi turvallista ja helppoa, nyt kun se on saavutettu niin arkea halveksutaan
Eikö tuo ole aika ironista?
Ihmiskunnalla oli hirveä työ saada meidät siihen tilanteeseen että ruoka on puhdasta ja sitä on saatavilla, että suurimmalla osalla on jonkinlainen katto pään päällä ja toimeentulo edes joten kuten.
Ja nyt tuo tavallinen elämä on halveksuttua ja pelätään että elämä jää 'tavalliseksi', aina pitäisi tehdä jotain uutta ja ihmeellistä ja häikäisevää.
Esi-isät kärsivät haudan pohjalla.
Kommentit (11)
Pohjoismaaat on keidas hullussa epätasa-arvoisessa maailmassa.
Olen kiitollinen, että synnyin juuri tänne.
Ihmisluontoon kuuluu itsensä toteuttamisen tarve. Aika monella käy aika pitkäksi ja elämä tuntuu tyhjältä, jos ei ole tavoitteita tai pyrkimyksiä. Esivanhemmille se on voinut olla mahdollisimman terveiden jälkeläisten hankkiminen ja oman tilan kunnossapito, mutta nykyihminen ei tyydy siihen. En minäkään olisi itseeni tyytyväinen, jos en tekisi elämälläni mitään muuta kuin nauttisin aiempien sukupolvien työstä.
Ihan luonnollista mielestäni pyrkiä parempaan.
Kun ihminen elää niin että tarpeet on tyydytetty eikä ponnistella tarvitse alkaa päänupissa kierrellä kaikenlaista kieroa ja synkkää. Mitä enemmän itselleen saa, sitä tyytymättömämpi on. Se on ihmisluonto.
Ihminen on parhaimmillaan ratkoessaan pulmia, keksiessään uutta, toteuttaessaan itseään l tehdessään jotain millä on merkitystä. Joutilaisuus mädättää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisluontoon kuuluu itsensä toteuttamisen tarve. Aika monella käy aika pitkäksi ja elämä tuntuu tyhjältä, jos ei ole tavoitteita tai pyrkimyksiä. Esivanhemmille se on voinut olla mahdollisimman terveiden jälkeläisten hankkiminen ja oman tilan kunnossapito, mutta nykyihminen ei tyydy siihen. En minäkään olisi itseeni tyytyväinen, jos en tekisi elämälläni mitään muuta kuin nauttisin aiempien sukupolvien työstä.
Ihan luonnollista mielestäni pyrkiä parempaan.
Esivanhemmilla ei jäänyt aikaa edes pohtia elämän tyhjyyttä. Rankkaa raatamista oli aamusta iltaan.
Kieltämättä eteenpäin pyrkiminen on varmasti sisäänrakennettuna ihmiseen, se on mahdollistanut kehityksen, emmekä asu enää luolissa. Nuoruudessa se on voima, mutta myöhemmin elämässä se tuntuu kääntyvän itseään vastaan ja aiheuttaa tyytymättömyyttä ja masennusta. Elämää on vaikea/mahdoton elää lähes 100 vuotta koko ajan eteenpäin menien.
Onneksi menneet sukupolvet keksi myös alkoholin.
Molemmissa on puolensa. On kiva nähdä ja kokea, mutta suurin osa elämästä on kuitenkin sitä tavallista perusarkea, joten siitäkin kyllä kannattaa rakentaa sellaista, josta nauttii.
Nykyään miehet metsästää ruokansa kebab- ja pitsapaikoista, ja yh-äidit lähikaupoista. Arki rullaa tylsästi.
Jep. Sä olet ihan oikeassa! Sitä hyvää, mikä vaivalla saatiin ei enää osata tai haluta arvostaa. Kaikki pitää ajaa alas.