Rehellisesti sanottua - mutta en ole koskaan pitänyt äidistäni.

Aika yleistä. En minäkään pidä kummastakaan vanhemmastani, kummallisia aikansa ilmentymiä, esiintyjiä ja teeskentelijöitä.

Mistä päättelit?

Kaikilla ei ole sellaisia vanhempia, joista voisi ja olisi aihetta pitää. Tämäkin on niitä "sitä saa, mitä tilaa" -juttuja. Rakkaus ja kunnioitus on aina ansaittava.

Mutta joo, ap, onhan asia jonkinlainen tabu. Eräs sukulainen uskalsi vasta viisikymppisenä sanoa ääneen, että ei ole koskaan pitänyt äidistään. Sen jälkeen aitä-lapsi -suhde oli hänelle helpmpi, eikä hän hylännyt äitiään, vaikka aihetta olisi kyllä ollut. Pitkä pinna tuolla sukulaisella.

Minä olen vanhemmiten oppinut ymmärtämään, miksi oma äitini ei kyennyt täysin varauksetta rakastamaan minua. Onneksi perheestä löytyi muita rakastavia ihmisiä, joiden kannattamana olen onnistunut välttämään katkeroitumisen :)

Minulla on kaveri, joka ei varmasti pidä vanhemmistaan, vaikka ei ole sitä koskaan ääneen sanonut. Hän pelkää vanhempiaan, ei uskalla puhua heille mistään säätietoja syvällisemmästä eikä mm. anna lapsiaan vanhemmilleen hoitoon. Vanhemmat eivät kuulemma myöskään koskaan kysy hänen kuulumisiaan tai jos muodollisesti kysyvät, niin eivät kuuntele vastausta.

Ystäväni vuoksi toivon, että hän joskus myöntäisi ääneen, ettei pidä vanhemmistaa. Se voisi auttaa häntä siinä häpeässä, jota hän nyt kantaa siitä, ettei rakasta vanhempiaan.

Eli ap: kaltaisiasi on muitakin.

Äitini ei tykkää kun otin tatskan ja lävistyksiä.