Rehellisesti, mitä ajattelet eksästäsi?

Kiitos ja näkemiin.

Mä ainakin ajattelen exästäni pelkkää hyvää ja pidän sitä edelleen komeana miehenä.

En ajattele mun eksää. Tosin olen ollut nykyisen miehen kanssa yli 10v. Eksän ajattelu tässä tilanteessa olisi outoa.

Komean on edelleen. 

Exä? Kuka?

Ah tarkoitat lasteni isää.

Emmä siitä mitään ajattele. Lapset on aikuisia ja hoitavat isänsä kuten haluavat.

On ihan komea, mutta suhteen aikana näin hänet komeampana kuin nyt jälkikäteen tarkasteltuna onkaan

Yksinkertainen ja moniongelmainen(luottamusongelmat,huono itsetunto, uppiniskaisuus) mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyväntahtoinen.

Ihan hyvissä väleissä ollaan ja mukavana kaverina pidän.

En ajattele häntä enää kuin joskus satunnaisesti, en ole kertaakaan eron jälkeen nähnyt häntä. Erosta on jo 30 vuotta. Olisin ehkä kuullut, jos hän olisi kuollut. Hän oli silloin nuorena hyvännäköinen mies ja oli paljon parempi ihminen kuin minä. Eromme syy oli minussa. 

Viimeisimmän kohtaamisen jälkeen olin paikattavana päivystyksessä ja kävin 1,5 vuotta terapiassa. Ajattelen että oli väkivaltainen narsisti.

Säälin. Kaipaan. Olen katkera. Vihaan. Rakastan. Haluan vain hyvää. Mutta en enää ikinä halua elää hänen kanssaan.

Erosta 5 vuotta. Ero johtui eksän päihdeongelmasta. 

Kaksi metriä multaa päällä. Haiseva kropsu luonnevikaisella pikkumiehellä.

En ole koskaan pitänyt häntä komeana, eikä hän alkuvaikutelman jälkeen antanut itsestään kovin mukavaakaan käsitystä. Näin yli vuosikymmen eromme jälkeen mietin vain, että miten viitsii haaskata ainutkertaisen elämänsä täyteen tyhjäntoimittamiseen. Ei tehnyt mitään suhteemme aikana, eikä tee vieläkään. Kun ei mikään kiinnosta.

Mutta en häntä nyt sinänsä mieti juuri koskaan, oikeastaan vain niissä yhteyksissä, kun joku toinen manaa omaa miestään. Silloin aina kiittelen itseäni siitä, että itse sentään tajusin erota kun olin onneton. Paras päätös.

Eli lopputulemana: mietin eksästäni sitä, että onneksi pääsin siitä eroon.

Haluaisin kertoa sille suoraan, että se ei ollut mua kohtaan hyvä ihminen, päällisin puolin ehkä, mutta sellanen huomaamaton piikittely, alentaminen sai mut rypemään syvällä tajuamatta silloin itse, mistä se paha olo johtui. Inhoan, halveksun, en pidä edes miehenä ja kiinnostaisi vieläkin tietää, oliko se oikeasti jotenkin vammainen. Enemmän inhoan kyllä silloista itseäni, joka oli niin epätoivoinen ja lyhytkatseinen, että olin vajakin sadistin kanssa.

Kivoista existä on normaali muisto, mutta narsistisesti käyttäytyneistä jäi traumoja. Ei sitä voi ymmärtää, miksi joku esittää kivaa ja jälkeenpäin tajuaa ettei se välittänyt muusta kuin että pääsi kiusaamaan.

Olen surullinen, että eksäni ei jaksanut olla sellainen ihminen jonka kanssa olisin voinut elämäni jakaa.

Oli aivan liian kovatasoinen minulle

En pahemmin enää ajattele. On naimisissa ex-ystävättäreni kanssa.

Juu, ei kyläillä enää. En ole niin avarakatseinen ihminen.

En mitään, ei eroa muista vastaantulijoista.