Kumpi on pahrmpi, masennus vai ahdistus?

Ahdistuksesta seuraa masennus.

Eikös ne ole melkein sama asia? Masennuksen kanssa ei kannata leikitellä.

Minulla on molemmat, on todella hauskaa...

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne ole melkein sama asia? Masennuksen kanssa ei kannata leikitellä.

Ahdistus on enempi pelkäämistä, masennus sitä että millään ei ole mitään tarkoitusta.

Meneekö hän näin että nuoret on ahdistuneita ja vanhat masentuneita?

Ahdistus on siinä mielessä pahempi, että se on tunne joka voimakkaana on lähes sietämätön. Masennus on enemmän sitä ettei oikein enää tunne mitään. Pelkkää väsymystä, voimattomuutta, mielenkiinnon puutetta.. mikään ei tuo mielihyvää, eikä mikään tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Meneekö hän näin että nuoret on ahdistuneita ja vanhat masentuneita?

Jotenkin näin. Nuorena ei ole vielä alistunut kohtaloonsa. Ahdistuminen on sisäistä vastarintaa elämän ristiriidoille. Vanhempana tai ahdistuksen pitkään jatkuessa ei enää ole energiaa juntturoida. Seuraa lamaantuminen. Nothing matters anymore.

Mieli kuolee, kun se ei enää jaksa kestää tilannetta. Siksi syvästi masentuneet eivät tee itsemurhia. Niihin ajaudutaan ahdistuneina tai lääkityksen antaman lisävoiman avulla.

Ahdistus on paljon pahempi. Masennuksen kanssa oppii elämään.

Itselläni on kumpaakin. Sanoisin, että todella paha ahdistus on hirvein olotila, koska olo on todella pelokas ja levoton ja on vaikeuksia keskittyä. Sen sijaan lievässä ahdistuksessa on hyviäkin puolia, koska toimintakyky on vielä tallella ja lievästi ahdistuneena voi saada paljonkin aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat, on todella hauskaa...

Sama... Lääkkeillä pärjää mut jos erehtyy koittaa ilman niin tulee 1000 kertaisena olot kimppuun.

Näillä mennään mut vois helpompaakin olla.

Itsellä varmaksi Ahdistus se vit... tumaisin olotila eikä juuri kukaan ymmärrä miten vaikeaa sen kans on elää ns normaali elämää kuten opiskella ja käydä duunissa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on paljon pahempi. Masennuksen kanssa oppii elämään.

Samaa mieltä. Masennus on jatkuva olotila, ahdistus onneksi vain ajoittaista. 

Ahdistus on ehdottomasti pahempi. Masennus on pahimmillaankin kuitenkin jollain lailla siedettävissä, ahdistus tekee olon sietämättömäksi. 

Molemmat löytynyt jo 15 ajan. Hupaisaa on elo :) en ole ikinä käynyt töissä ja taustalla vain peruskoulu. Yritän päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ja itse kysymykseen: ahdistus. Murskaava pusertava tunne rinnassa sekoitettuna kauhuun mikäli paniikkikohtaus tekee tuloaan.

Miksi? Koska masennus ei anna lupaa tuntea joten ei ole mitään mitä edes pelätä.

Ristiriitaista eikö?

Masennus, ahdistuksen kanssa vielä sai ja jaksoi tehdä asioita, vaikka ne eivät tuntuneet hyviltä, oli pelkoja, mutta sen pelon kanssa osaa toimia. Nyt kun masennus on todella iskenyt niin en jaksaisi edes nousta aamulla sängystä, sairaslomalle ois tarkoitus jäädä, hyvä kun saa lapset ruokitua, niin ei ajatus töistä nyt ole päällimmäisenä. Todella raskaat pari vuotta taka ja paniikkihäiriö ollut jo lapsuudesta.

Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.

Pienessä ahdistuksessa siivoan kämpän.

Kovassa ahdistuksessa tärisen ja itken lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.

Tuo ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.

Mielenkiintoinen teoria. Ei vaan pidä paikkaansa.

Mulla oli molemmat. Ahdistus oli pahempi mutta toiset voi kokea masennuksen pahempana. Ihan henkilökohtaista.

Masentuneena vain mietin it*emurhaa, mutta kun asioiden ajatteleminen johtaa kunnon ahdistumiseen, etsin aktiivisesti syitä sen tekemiseen. Ahdistumiskausia on viime aikoina ollut niin paljon ja usein, että on melkein ihme, että kirjoittelen tässä vielä.