Voi että, pyysin miestäni lukemaan lapsille iltasadun joka toinen ilta, hän päätti sitten nauhoittaa satuja ja laittaa lapsille

Selittäisin että nimenomaan vanhemman läsnäolo on iltasadun pointti. Joistakin asioista ei ole tarkoitus päästä helpolla.

Mitä vain, ettei tarvi niiden kanssa aikaa viettää, vai ihastuttavaa luovuutta?

En kyllä tehnyt tuollaista eikä lasten isäkään. Joskus automatkoilla soi lasten satukasetit kuten puuhapete.

Melko erikoinen suhtautuminen, koska onhan siinä iltaisin lukemisessa se läsnäolo tärkein asia.

Itse luen lapsille vieläkin, vaikka ovat jo toisella kymmenellä. Proosa on vaihtunut lastensaduista ihan aikuisten satuihin, on luettu Sinuhea, Tuntematonta sotilasta. Mitä nyt omasta kirjahyllystä on sattunut käteen.