Miten tukea lasta, kun toinen vanhempi on häiriintynyt?

Taustaksi: takana ei ole pettämisiä, sivusuhteita tms.

Miten toimitte, jos lapsenne toinen biologinen vanhempi mustamaalaa, haukkuu, uhkailee ja nimittelee lapsen toista vanhempaa ja uutta puolisoa sekä lasta? Miten puhutte lapsille? Missä kohtaa lapsi on tajunnut, että kaikki ei ole ok?

Olen itse puolisoni kanssa valinnut sen, että emme hauku tai puhu negatiivista toisesta vanhemmasta. Lapseni oireilee ahdistuksella ja pelkotiloilla varmasti erityisesti siksi, että toisessa kodissa on tosi arvaamaton ilmapiiri ja rajuja riitoja jotka äityvät tavaroiden rikkomiseen. Olisimme menneet perheneuvolaan lapsen kanssa, mutta toinen vanhempi estää lapsen mukaan tulemisen. Eikä kuulemma olisi edes auttanut perheneuvolan ihmisen mukaan, jos vaikea tilanne jatkuu. Perheneuvolasta kerrottiin, että soittelivat lastensuojeluun neuvoja saadakseen, mutta ei kuulemma oikein voi mitään toisen vanhemman tapaamisille, vaan pitäisi mennä käräjäoikeuteen huoltoasioissa. Keräämme voimia sen tekemiseen.

Lapsi joutuu joka tapauksessa elämään myös toisen vanhemman kanssa, edes joitain aikoja, nyt viikko-viikko. Lapseni on äärimmäisen lojaali meille kummallekin vanhemmalle ja sattuu nähdä, miten hän tuntaa surua ja ahdistusta. On tosi neuvoton olo. Toinen vanhempi on myös läheinen ja rakas lapselle, vaikka käyttäytyykin ajoittain ala-arvoisesti.