Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni haluaa lapsen - minua kauhistuttaa
05.01.2021 |
Anteeksi jo etukäteen, tämä on pitkä avautuminen.
Ystäväni on oireillut vauvakuumetta jo pitkään ja tämänpäiväinen Ylen juttu sai hänet varaamaan ajan hedelmöityshoitoihin. Periaatteessa olen sitä mieltä että ystävälläni on oikeus äidiksi siinä missä muillakin, mutta käytönnössä minua hieman kauhistuttaa.
Ystävälläni (35v.) ei käytännössä ole koskaan ollut puolta vuotta pidempää parisuhdetta - säätöjä, draamaa, sekoilua, pettämisiä ja niin edelleen sen sijaan pitkä lista. Toisena naisena hän on ollut perheellisten miesten kanssa useasti. Eli hän toistaa selviä, aika itsetuhoisia kaavoja suhteissa. Kun keskustelemme naisten saunailloissa, tuntuu kuin ystäväni olisi jämähtänyt käsityksissään rakkaudesta jonnekin kaksikymppisen maailmankuvaan. Olen kiinnittänyt huomioni vaivaantuneeseen tunnelmaan, kun ystäväni jakaa suhdeneuvoja toisille, eli en usko olevani käsitykseni kanssa yksin.
Korona-ajan eristäytyminen on ollut hänelle vaikeaa. Hän on halunnut aina tavata kaupungilla tai toisten luona. Ystäväni on ilmeisesti aika vaikea olla yksin, eikä hän viihdy kotonaan. Oma pikkulapsiaikani oli hieman haastava esikoisen sairastamisen takia. Silloin tuntui, ettei ystäväni käsittänyt lainkaan, miksen jaksanut lähteä klo 20 alkavaan leffaan tai miksi en halunnut lähteä kahden alle kolmevuotiaan kanssa mökkiviikonloppuun, jonne olisi pitänyt ajaa autolla edestakaisin satoja kilometrejä. Nyt kun hän joutuu tekemään etätöitä kotoa käsin, joinain päivinä someen saattaa paukahtaa kymmeniä päivityksiä ja WhatsAppiin jopa satoja viestejä yhteisiin ryhmiimme ja minulle. Välillä on ihan kummallisia, maanisia vaiheita jolloin on aloittanut kolme uutta harrastusta, Tinderistä on löytynyt elämän mies, ja sitten kahden viikon kuluttua mies on jo unohtunut ja upouusi kajakki lojuu käyttämättömänä parvekkeella. Kesällä hän ravasi asuntonäytöissä. Olin mukana katsomassa asuntoa joka maksoi 500k ja vastikkeet oli yli 400€/kk, ja kun kysyin hieman kauhistuneena, millaiset lainanlyhennykset ystävälläni olisi siihen tiedossa, hän vastasi että hommaa sitten toisen työn nykyisen ohelle. Onneksi ei ostanut asuntoa, mutta sen sijaan meni ostamaan kotimaasta lomaosakkeen - eikä ole puhunut asiasta sitten elokuun yhtään mitään.
Minulla on ollut jo vuosia aavistus, että hänellä on perhetaustassa jotakin traumaattista, sillä ystäväni ei juuri tahdo puhua lapsuudestaan tai perheestään, etenkään isästään. Joskus sivulauseessa on saattanut tulla esiin jotain vähän outoa, ja kun olen pehmeästi yrittänyt kysyä josko haluaa puhua asiasta, ystäväni on siirtänyt keskustelun heti toisiin aiheisiin. Kerran ystäväni julisti ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt psykologin pakeilla, ja naureskeli että terapiaan hänet saa vain haulikolla uhaten. Tämä sai yhden masennuksesta kärsineen kolmannen ystävämme ottamaan henkistä etäisyyttä ystävääni, mitä hän itse ei vaikuta edes käsittävän.
Vauvasta puhuttaessa ystäväni on pariin otteeseen sanonut, että perhe on pahin mutta onneksi hänellä on ihania ystäviä jotka tukee. Eli hän on jo omassa päässään päättänyt, että olemme valmiita toimimaan turvaverkkoina itselliselle äidille - kysymättä meiltä asiasta mitään. Jotenkin ahdistaa ja pelottaa, mitä tuleman pitää. Vaikka pistäisin välit poikki niin lapsen kannalta tilanne voisi olla sitten vielä pahempi... Toivoisin todella, että ystävämme kävisi psykologilla ennen hedelmöityshoitojen alkua, mutta miten hänet sinne saisi?
Kommentit (19)
Jos tilanne on oikeasti jo siinä pisteessä, että aika klinikalle on varattu, on tehtävä interventio. Tapaatte ystävänne muutaman naisen voimin, ja puhutte järkeä päähän. Jos on diagnisoimaton kaksisuuntainen, ei välttämättä käsitä maniassa edes mitä hedelmöityshoidot maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puutu. Hänestä voi tulla oikeinkin kelvollinen äiti kunhan lapsen saa. Itse olin ennen nelikymppisenä saatua lasta aika paljon ystäväsi tapainen, paitsi varattujen kanssa en tieten tahtoen vehdannut. Mutta sellainen menopörriäinen ja levoton. Rauhoittuminen tapahtui kuitenkin jo odotusaikana ja yllättäen minä, ääriekstrovertti, rakastin vauvan kanssa kotona olemista. Jossain hormonien ja symbioosin vaaleanpunaisessa pilvessä leijuin eikä ulkomaailma juuri kiinnostanut.
Sinä voit vain pitää omat rajasi eli et auta yms enempää kuin aidosti haluat. Ja toki jos jotain lasua vaativaa alkaisi ilmentyä niin sitten puuttumista.
Googlaa epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulostaa vähän siltä, että ystävälläsi voi olla se. Ymmärrän jos kauhistuttaa, mutta mitä tulee ystäväsi suunnitelmiin äitiydestä, et voi omalta osaltasi kuin olla tukena, jos haluat.
Kuulostaa maanis-depressiiviseltä ihmiseltä. Eiköhän ne hoitajat ja lääkärit tutki kaiken ennen kuin niihin hoitoihin saa luvan.
Psykologin käynti ennen hoitoja on onneksi välttämätön. Näin aina, jos käyttää lahjasoluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että välität ystävästäsi, ja hän luottaa sinuun. Ymmärrän hyvin että sinulla jolla jo on lapsia, näet tilanteen kokonaiskuvan eri tavalla kuin ystäväsi. Sinä tiedät, että ystävät eivät oikeasti voi olla niissä yöheräämisissä jne mukana samalla lailla kuin kumppani. Voisitteko jutella rauhassa asiasta niin, että kertoisit vertaistuellisesti omista kokemuksistasi äitiydestä ja kyselisit ystävältäsi, missä kaikessa hän uskoo tarvitsevansa apua?
Uskon että ennen hoitoja tehdään niin perusteelliset tutkimukset, jossa kyllä selviää nämäkin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on provoon panostettu. Sinäkö ap heti kaverilta suurta avautumista kuulemassa ja palstalle avautumassa tämänpäiväisen ylen uutisen innoittamana. Jos kaverisi vauvakuumeilee niin hänkin täällä palstalla helposti pyörisi.
Kerro hänelle, että toivot hänen käyvän psykologilla ennen päätöstä ja että et itse ole valmis tukemaan silloin, kun hän ehkä eniten apua tarvitsisi, vaan silloin , kun sinulle itsellesi sopii. Onko hän valmis jättämään omat säätönsä pois, koska ei niille aikaa järjesty? Tai kysy, että paljonko aikoo varata rahaa, jotta saa ostettua satunnaista hoitoapua jostain ja vinkkaa hinnasta. Esim paljonko tulee maksamaan äidin yksi ravintolailta, jos lapsella on hoitaja noin vuorokauden hoitaja (jotta humala on ehtinyt haihtua, ei voi palata heti kotiin)? Kerro, että ei ole realistista päästä menemään juuri mihinkään moniin vuosiin, sillä kahden vanhemman perheissäkin monet jättävät varsinkin kosteat menot kokonaan pois, kun lapsi ei ole valmis vieraan hoitoon pitkäksi aikaa, kun jo päivähoitoaika on tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologin käynti ennen hoitoja on onneksi välttämätön. Näin aina, jos käyttää lahjasoluja.
Tätä juuri mietin, eli myös luovutusspermaa käyttäessä myös psykologi eikä vain munasolujen lahjoituksen kohdalla? - Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt on provoon panostettu. Sinäkö ap heti kaverilta suurta avautumista kuulemassa ja palstalle avautumassa tämänpäiväisen ylen uutisen innoittamana. Jos kaverisi vauvakuumeilee niin hänkin täällä palstalla helposti pyörisi.
Ohis, mutta AV on valtavaan viestitulvan takia avautumiseen turvallisempi kuin esim. Jodel, jossa on helpompi bongata lähialueelta tuttuja stooreja. Ei kaikki täällä oo provoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro hänelle, että toivot hänen käyvän psykologilla ennen päätöstä ja että et itse ole valmis tukemaan silloin, kun hän ehkä eniten apua tarvitsisi, vaan silloin , kun sinulle itsellesi sopii. Onko hän valmis jättämään omat säätönsä pois, koska ei niille aikaa järjesty? Tai kysy, että paljonko aikoo varata rahaa, jotta saa ostettua satunnaista hoitoapua jostain ja vinkkaa hinnasta. Esim paljonko tulee maksamaan äidin yksi ravintolailta, jos lapsella on hoitaja noin vuorokauden hoitaja (jotta humala on ehtinyt haihtua, ei voi palata heti kotiin)? Kerro, että ei ole realistista päästä menemään juuri mihinkään moniin vuosiin, sillä kahden vanhemman perheissäkin monet jättävät varsinkin kosteat menot kokonaan pois, kun lapsi ei ole valmis vieraan hoitoon pitkäksi aikaa, kun jo päivähoitoaika on tarpeeksi.
En usko ystävälläni on haluja juhlia tuolla tavoin. Olen enemmän huolissani siitä, että hänen psyykeensä kuormittuu liikaa neljän seinän sisällä olemisesta kahden vauvan kanssa, oman lapsuuden traumat puhkeavat ja vaikuttavat äidin ja lapsen vuorovaikutukseen. Minulla ei ole ihan oman työni, perheeni ja muun elämäni vuoksi mahdollisuutta nähdä ystävääni edes joka viikko, vaikka hän sellaista saattaisi tarvita. En myöskään osaa enkä tahdo toimia psykogin korvikkeena. - Ap
Minusta on ihan ymmärrettävää, ettei viihdy kotona jos on yksinäinen. Jos tahtoo perheen, ne tyhjät huoneet vain huutaa epäonnistuimista, etenkin jos rakkauselämä on mennyt metsään. On myös ihan normaalia, että ennen kuin on itse saanut lapsen, ei voi käsittää mitä vanhemmuus tuo tullessaan. Ihan tavallinen tarina että lapseton ei ymmärrä, mikä säädön ja kuormituksen määrä pienten lasten kanssa matkustaessa on. Enkä kyllä huolestuisi noista asuntonäytöistä jne myöskään, kesällähän aika moni halusi vaihtaa maisemaa ja haikaili maalle. Tuo vähän huolestuttaa, että ystäväsi ei tahdo puhua lapsuudestaan. Itselläni puhkesi synnytyksen jälkeinen masennus, ja nosti pintaan lapsuuteni kaltoinkohtelun. Pitkään elin käsittelemättä niitä. Mutta siihenkin on saatavilla apua neuvolan ja sosiaalitoimen kautta. En usko että ystäväsi on teistä mitään varaäitejä tekemässä, älä stressaa turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlaa epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulostaa vähän siltä, että ystävälläsi voi olla se. Ymmärrän jos kauhistuttaa, mutta mitä tulee ystäväsi suunnitelmiin äitiydestä, et voi omalta osaltasi kuin olla tukena, jos haluat.
Entisellä naisystävälläni oli/on tuo ja muitakin mt-ongelmia. Luojan kiitos, hän ei ollut luonnostaan hedelmällinen, mutta hän sitten sai päähänsä tuon hedelmöityshoidon. Hän ottikin yhteyttä jonnekin ja hänelle soitettiinkin sieltä, siitä huolimatta että hän oli/on päihdeongelmainen ja se kyllä oli noiden terveysihmisten tiedossa. Onneksi hän unohti tuonkin villityksen, sillä hän olisi kyllästynyt lapseenkin samalla tavalla kuin kissoihinsa, jotka hän jätti minulle kun erosimme.
Jos ei halua sitä sinun kanssasi, asian ei pitäisi kuulua sinulle.
Kuulostat itsekin rajattomalta ihmiseltä joka ei osaa kieltäytyä kuuntelemasta ja juoksemasta heti kun toinen käskee.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ymmärrettävää, ettei viihdy kotona jos on yksinäinen. Jos tahtoo perheen, ne tyhjät huoneet vain huutaa epäonnistuimista, etenkin jos rakkauselämä on mennyt metsään. On myös ihan normaalia, että ennen kuin on itse saanut lapsen, ei voi käsittää mitä vanhemmuus tuo tullessaan. Ihan tavallinen tarina että lapseton ei ymmärrä, mikä säädön ja kuormituksen määrä pienten lasten kanssa matkustaessa on. Enkä kyllä huolestuisi noista asuntonäytöistä jne myöskään, kesällähän aika moni halusi vaihtaa maisemaa ja haikaili maalle. Tuo vähän huolestuttaa, että ystäväsi ei tahdo puhua lapsuudestaan. Itselläni puhkesi synnytyksen jälkeinen masennus, ja nosti pintaan lapsuuteni kaltoinkohtelun. Pitkään elin käsittelemättä niitä. Mutta siihenkin on saatavilla apua neuvolan ja sosiaalitoimen kautta. En usko että ystäväsi on teistä mitään varaäitejä tekemässä, älä stressaa turhaan.
Kiitos viestistäsi, ehkä itselläni on hieman liian negatiivisesti värittyneet nämä pelot. Olen vain murehtinut, miten ystäväni osaisi vanhemmuudessa tarvittavat taidot, kun sekä perhesuhteet että seurustelusuhteet ovat olleet haastavia ja kotona oleminen on tähän asti ahdistanut niin paljon. Toisaalta, minua huojentaa nyt tieto että klinikalla tsekkaavat myös psykologiset jutut. Ja varmaan neuvolassakin yksinhuoltajaäidit saavat vähän enemmän tukineuvoja kuin vakiintuneessa parisuhteessa olevat.
- Ap
Ystävälläni, jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö, sai lapsen aika nuorena. Kun lapsi oli taaperoikäinen, rupesin ottamaan etäisyyttä sillä en vaan jaksanut sitä säädön määrää, mitä ystävyys oli. Koskaan ei voinut luottaa, nähdäänkö oikeasti vaikka olin ajanut toisesta kaupungista tapaamaan jne. Mutta lapsen kanssa vaikutti kuitenkin pärjäävän ihan hyvin. En tunne huonoa omatuntoa, minulla on omat rajani ja niistä pidän kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että välität ystävästäsi, ja hän luottaa sinuun. Ymmärrän hyvin että sinulla jolla jo on lapsia, näet tilanteen kokonaiskuvan eri tavalla kuin ystäväsi. Sinä tiedät, että ystävät eivät oikeasti voi olla niissä yöheräämisissä jne mukana samalla lailla kuin kumppani. Voisitteko jutella rauhassa asiasta niin, että kertoisit vertaistuellisesti omista kokemuksistasi äitiydestä ja kyselisit ystävältäsi, missä kaikessa hän uskoo tarvitsevansa apua?
Minusta taas ap ei vaikuta juuri välittävän ystävästään, kun tänne kirjoittelee noin avoimesti toisen elämästä
Älä nyt jaksa tälläista soopaa