Teen jatkuvaa etää ja olen vain kotona

Ei, mulla on kyllä ihan päinvastaiset fiilikset. Etäpäivät silloin tällöin ok, mutta jatkuvaan etään alan olla jo lopen kyllästynyt.

Olin jonkun aikaa etätöissä ja se oli ihan ok. Nyt kuitenkin taas normihommissa ihmisten kanssa ja vaikka alallamme onkin rankkaa, pidän siitä, että saan olla ihmisten kanssa.

Jep. Teams, sähköposti, puhelin riittää mainiosti.

Uniongelmat korjaantuivat todella nopeasti, ja jos jostain syystä herää välillä aamuyöstä valvomaan muutamaksi tunniksi niin ei haittaa. Herätys 7.50 ja hyvin ehtii aloittaa työt ajoissa.

Ihan samat fiilikset. Työpaikan ihmisten kanssa ei ole muuta yhteistä kuin työpaikka. Mitään "perhettä" meistä ei saa tekemälläkään, ja sellaiseen pyrkiminen on kuvottavaa henkistä väkivaltaa. Harmi, että pomopuoli ja muutama kroonisen ihmisriippuvainen ekstrovertti hokee yhteisöllisyyden mantraa.

9 kk etäilyä takana ja toivon, että tämä ei lopu koskaan. Olen niin paljon onnellisempi nyt.

Millä me saatais työnantaja suostumaan siihen, että saa tehdä etää senkin jälkeen, kun korona on muisto vain? Työt on kuitenkin sujuneet hyvin.

Tämä on ihanaa, melkein pelkään, kun pitää lopettaa ja joutuu miettimään aikatauluja ihan toisin kuin nyt. Kun palaveri alkaa klo 9, niin olen paikalla omassa työhuoneessa, en myöhästyneessä junassa miettimässä, ehdinkö koskaan perille. Tai kun palaveri päättyy klo 16:30, olen vapaa enkä mieti, että juna meni äsken, seuraava 45 minuutin kuluttua ja kotona olen joskus kuuden jälkeen.