Lue keskustelun säännöt.
Te viisikymppiset
02.01.2021 |
Olen kauheassa ikäkriisissä. Ahdistaa. Työhistoriaa tosi vähän takana. Ei omistusasuntoa. Ja jokin pelko estänyt toteuttamasta unelmia. Nurkissa paljon perittyä tavaraa (liinavaatetta, astioita jne) joita varjellut jotain tulevaa varten. Nyt huomaan, että olen haudassa ennen kuin olen edes tätä ”kapiokirstua” avannut. Oikeasti. Onko joku muu yhtä angstinen kaiken suhteen?
Kommentit (4)
Minulle ainakin oli 50v kauhea ikäkriisi, lapset aikuistuivat, oli aikaa miettiä itseä ja katsella taaksepäin ja vertailla miten muiden elämät ja todeta esimerkiksi että ainakin taloudellisesti lapsuuden tiivistä 20 serkun laumasta olen menestynyt heikoimmin.
Nyt kun 60v lähestyy on paljon leppoisempaa, 50v tuntui
niin vanhalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kakkonen. Pakko alkaa käydä läpi noita tavaroita., ehkä sekin selkiinnyyttä olemista. Epäonnistumisen tunnetta se ei toki poista. Ap
Ota esiin joku niistä unelmistasi ja ala pyrkiä toteuttamaan sitä. Mikään muu ei nyt sinua auta: vain sillä on merkitystä, mitä ihminen oikeasti tekee. Toteuta edes yksi unelmasi, vaikka vähän pienempikin. Jos vielä odotat, kupsahdat tosiaan sen avaamattoman kapiokirstusi vierelle.
On kyllä. Olen alkanut käydä tavaroita läpi ja heittää pois. Jos ulkoinen järjestys auttaisi sisäisen järjestyksen aikaansaamisessa. Mulla ei tosin perittyä tavaraa, mutta itse kerättyä enemmän kuin tarpeeksi.
Hyvä välillä pysähtyä ja miettiä mitä elämässä haluan saavuttaa ja toteuttaa? Miten voin kulkea sitä kohti?