Lue keskustelun säännöt.
Te joilla yhteiset rahat. Miten päätätte mihin niitä käytetään?
22.04.2009 |
Tuli vaan tuosta omat rahat ketjusta mieleen.
Meillä yhteiset rahat, tosin sikäli hyvä tilanne, että kokonaisuudessaan rahaa on ihan riittävästi ja oikeastaan kaikki mitä halutaan voidaan hankkia.
Mies on se, joka meillä tienaa (välillä ainoa, jolla tuloja ja mun töissä ollessakin mun tulot on lähinnä taskurahoja) ja minä se joka huolehtii rahojen riittävydestä. Eli minä viimekädessä päätän tehdäänkö joku ei ihan pakollinen isompi hankinta (esim. uusi sohva tai ulkomaanmatka) vai ei ja millä aikataululla. Mies on sopeutunut tilanteeseen ja tyytyväinen siitä, että ei tarvitse työasioiden lisäksi huolehtia kotiasioista.
Mutta tuli vaan sitä toista ketjua lueskellessa mieleen, että mites niissä perheissä, joissa ei ticetin haalareita, bugaboon vaunuja, viikonlopun kylpylälomia ja e-podeja ostella ihan tuosta vaan sen ex-temporee.
Kommentit (7)
Yhdessä päätetään. Minä hoidan ruokaostokset ja kumpikin ilman konsultointeja omat vaate- ja kenkähankinnat. Lasten vaattehankinnoissa ollaan jo tähän mennessä päästy siihen, että tiedetään oma "tasomme", eli keskihintaista meillä hankitaan. Ei halpishalpaa, muttei esim. Reimatecceja. Eikä Bugaboon vaunuja... Ostamme siis oman tulotasomme mukaisia varusteita, harvemmin tarvii neuvotella, kun kumpikin tietää, mihin on varaa.
Lomista samoin ja muista vempaimista. En oikein osaa edes sanoa sellaista tilannetta, jossa oltais oltu erimielisiä jonkun hankinnan tasosta tai tarpeellisuudesta. Kai me vaan ollaan molemmat sopeuduttu tähän hyvin.
Niin ja tienataan 50/50 perheen tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnakin molemmilla taytyy olla suunnilleen samanlaiset rahankayttotottumukset ja realistinen kasitys perheen taloudesta. Eli siis voiko ostella niita haalareita ja iPodeja ex-temporee...
Meilla ainakin kummatkin voi surutta ostella itselleen kaikki perusjutut: vaatteet, vapaa-ajan jutut (CDt, DVDt, lehdet, kayda kahvilla, baarissa jne)., pikku sisustusjutut (verhot jne) , lasten vaatteet /harrastustarvikkeet jne
Jos jotain isompaa hankitaan (esim . uusi sohva, tietokone tms) siita jutellan/paatetaan yhdessa.
Ma ainakin tiedan miehen tavat ja tottumukset ja kiinnostuksen kohteet niin hyvin ettei yllatyksia paase tulemaan.
Mun mielesta kaikkein tarkeinta toisaan on se etta molemmat tajuaa perheen rahatilanteen. Esim joillekin voi olla ihan ok ostaa iPod ilman sen kummempaa, suunnittelua ja toiselle perheelle se raja menaa CD-levyssa.
Meilla siis on yksi yhteinen kayttotili ja saastotili. Thdessa ollaan oltu 10 vuotta, mutta naimisissa ei olla ja hienosti on toiminut.
Omista tileista luovuttiin ja siirryttiin tahan yyhteisen tilin kaytantoon kun ostettiin talo (ja otettiin siis laina yhdessa) ja eka lapsi syntyi samoihin aikoihin.
Meillä omaisuus erillistä, mutta käyttörahat yhteiset. Ei muuten oltaisi pärjättykään, kun mieskin oli välillä hoitovapaalla ja välillä minäkin ja nytkin mies osittaisella hoitovapaalla.
Hankinnoista päätetään yhdessä. Onneksi halut on tosi samanalaiset meillä.
Ai niin ja mainittakoon vielä, että meillä uusperhe ja mies ei ole koskaan sanonut ei mitä tulee esikoisen hankintoihin, mutta osallistuu hyvin niiden hankkimiseen ja rahaa ei mietitä. Toki esikoisen hankintoihin tulee myös talon ulkopuolista rahoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan sen verran vähävaraisia että eipä niitä käyttämisiä tarvii paljon miettiä. Mitään ei hankita huvikseen, kaikki mikä pakko hankkia, hankitaan aina halvinta (yleensä käytettyä kaikki mikä mahdollista). Yhdessä keskustellaan aina kaikki viittä euroa isommat hankinnat.
Minä säädän meillä laskujen maksut, priorisoin ne että mitä maksetaan ja mikä jää odottamaan.. Mies hoitaa pääosan tienaamisesta, eli käy viikot töissä. Mä viikonloput. Ja kotona oleva siis hoitaa aina lasta.
Hyvin toimii meidän rahankäyttö. (siis jos rahapulaa ei oteta huomioon..)
Me keskustellaan jokaisesta isommasta hankinnasta erikseen. Meillä mies huolehtii laskujen maksamisesta meidän yhteiseltä tililtä. Mun ei tarvitse käytännössä käyttää rahaa juuri ollenkaan. Jos haluan ostaa jotain,kysyn mieheltä joka tietää meidän saldon, että riittääkö rahat. Mies vastaa joo tai ei. Ihana systeemi minun mielestä. Eikä tule tehtyä heräteostoja.