Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?
Ei ole välttämättä mitään koulutusta, työhistoriassa on usean vuosikymmenen aukko.
Yrittääkö "kotiäiti" silloin elää jotenkin lapsiensa kautta, vai hankkiiko oman elämän?
Kommentit (220)
Mun äitini oli hullu kotiäiti eli pääsi eläkkeelle jo viisikymppisenä.
Varmaan samaa kuin pitkäaikaistyötön mieskin, mutta tekee enemmän kotitöitä.
Yksi mun tuntemani perusti yrityksen omalta harrastusalaltaan ja jatkaa yhä, vaikka on jo saavuttanut eläkeiän. Toinen tuntemani kouluttautui tvp-koulutuksessa laitoshuoltajaksi ja pääsi päiväkotiin töihin.
Minun äitini oli viitisen vuotta perhepäivähoitajana ja sittemmin kokopäiväinen alkoholisti.
Tunnen muutaman naisen jotka olivat 10+vuotta kotiäitinä yhteen menoon. Yksi kouluttautui lähihoitajaksi ja heti vakitöihin, yksi alkoi yrittäjäksi, yksi hakeutui suurtalouskeittiölle töihin.
Aina voi tehdä vapaaehtoistöitä, jos ei oikeita töitä viitsi tehdä tai saa. Tai opiskella.
Ajattelin kirjoittaa kirjan. Tai vaikka kaksi, saa nähdä. Ei minulta tekeminen lopu kesken, vaikka en kirjoittaisikaan mitään.
Menee työkkärin ohjaamana työkokeiluun tai palkkatuettuna johonkin duunipaikkaan saarnaamaan työkavereilleen, että äitiys on maailman tärkein työ ja lapsettomat ovat itsekkäitä. Ohessa voi haukkua asiakkaita ja valittaa, kun välit ovat poikki esikoisen kanssa.
Niitä asioita, joita muut haaveilevat tekevänsä sitten eläkkeellä kun vihdoin on aikaa itselle.
Voit itse päättää. Mieti että olet yksilö jolla on vielä omakin elämä.
Karmeimpia tapauksia on ne jotka ei päästä irti vaan jää iäksi vainoamaan aikuisen lapsen elämää. Eli voit ajoissa suunnitella mitä harrastat ym.
Äitini ei ehtinyt tehdä töitä kun sai lapset nuorena ja kun olisi ollut aika lähteä töihin sairastui ja kävi läpi useita leikkauksia joiden avulla jäi henkiin mutta ei työkykyiseksi joten elää työkyvyttömyyseläkeläisen elämää.
Äärettömän harvinaista nykyään, että joku jää pelkästään kotiäidiksi. Itse tunnen yhden, joka edelleen yhden jo melkein aikuisen äitinä shoppailee kirppareilla ja fanittaa lastaan instassa. Toinen otti omien lastensa jatkoksi sijaislapsia, eli meni kyllä "töihin".
Jos olisin kotiäiti niin jatkaisin kodin hoitamista ja panostaisin harrastuksiin. Kehittelisin töitä harrastuksista tai jostain jollei rahaa olisi jo yllin kyllin jonkun lottovoiton tai muun takia. Olisin varmasti mielen virkistykseksi opiskellut jotain jo ennen kuin lapset ovat aikuisia. Eihän niitä nyt tarvitse 24/7 vahtia pikkulapsi-iän jälkeen.
Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.
En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.
Elää miehensä siivellä, kuten tähänkin asti.
Ainoa tuntemani tuntuu harrastelevan kaikenlaista pienyrittämistä. Sistusneuvontaa, stylistin hommia, noihin liittyviä nettimyyntihommia. Puhun harrastelusta koska hyvin pienimuotoista hommaa mikä ilmeisesti pyörii pitkälti miehen rahoilla eikä tuota mitään. Lisäksi hyväntekeväisyyttä seurakunnan kautta ja pyörii taidepiireissä, opettelee maalaamista itse myös mutta erityisesti kiertää jatkuvasti museoita, näyttelyitä ja avajaisia ym.
Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.
t. kotiäidin lapsi