Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Vierailija kirjoitti:

Kun ns. uraihminen jää eläkkeelle, hänellä on ainakin kohtuullinen eläke ja varaa muuhunkin kuin TV:n katseluun ja lenkillä käyntiin. Kaikkihan me kotitöitä teemme. 

Uraäiti vie lapset päiväksi hoitoon jonnekin. Kotiäiti hoitaa tavallisesti itse lapset ja kodin. Siinä ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ns. uraihminen jää eläkkeelle, hänellä on ainakin kohtuullinen eläke ja varaa muuhunkin kuin TV:n katseluun ja lenkillä käyntiin. Kaikkihan me kotitöitä teemme. 

Uraäiti vie lapset päiväksi hoitoon jonnekin. Kotiäiti hoitaa tavallisesti itse lapset ja kodin. Siinä ero.

Kotiäidiksi haluavan soisi katsovan taloudellisesti vakaan puolison. Muutoin käy juurikin noin mitä ylläoleva kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.

t. kotiäidin lapsi

Kyllä!

T. kotiäidin miniä

Minulla on suvussa monta naista jotka olivat pitkään kotiäitinä,osa yli 10 vuotta. Kaikki työllistyivät hoitoalalle. Äitinikin oli pitkään kotiäitinä (lähes 10v). Hänellä oli vakituinen työpaikka odottamassa,jossa oli työskennellyt ennen ensimmäistä äitiyslomaa. 2 kotirouvaakin tunnen..eivät ole olleet pitkään aikaan töissä,miehet tienaa hyvin ja elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ns. uraihminen jää eläkkeelle, hänellä on ainakin kohtuullinen eläke ja varaa muuhunkin kuin TV:n katseluun ja lenkillä käyntiin. Kaikkihan me kotitöitä teemme. 

Uraäiti vie lapset päiväksi hoitoon jonnekin. Kotiäiti hoitaa tavallisesti itse lapset ja kodin. Siinä ero.

Ja kotiäidin kodissa eletään sitä arkea eli lapset leikkii, sotkee, syö, sisään ja ulos....jne kaiken aikaa. Uraäidin lapset tekee tätä pkodissa tai muualla hoidossa, eikä uraäidin koti sotkeennu.

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Olen kotiäiti/kotirouva, lapset ovat teini-ikäisiä. Minä myös olen ajatellut niin, että vaikka toisaalta kaiholla muistelen aikaa, jolloin lapset olivat pieniä, koen myös olleeni riittävän paljon heidän kanssaan. En pysty samastumaan monien äitien suoranaiseen paniikkiin, että aika menee niin nopeasti ja lapset kasvoivat liian äkkiä. Minusta he kasvoivat juuri sopivalla vauhdilla :) En sano, etteikö työssäkäyvä äitikin voisi tietysti ajatella samoin, mutta en tosiaan koe sellaista hätää, etten ole ollut riittävästi läsnä. Toivon todellakin, että minulla on heihin lämpimät välit jatkossakin, mutta en koe mitään tarvetta kontrolloida. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kotona 10 v, sen jälkeen palasin työelämään, nyt olen johtajana kansainvälisessä yrityksessä ja lapset ovat isoja. Jäi ihanat muistot kotiäitivuosilta ja niiden jälkeen oli intoa ja energiaa luoda taas uraa. Minulla on korkeakoulututkinto ja työkonemusta ehdin hankkia ennen lasten syntymää. Eli tämäkin on mahdollista. Kannattaa miettiä mikä itselle on loppupeleissä tärkeää. Kaiken voi saada, mutta ei välttämättä yhtä aikaa.

Tässä oli erittäin hyvä pointti: kaiken voi saada, mutta ei välttämättä yhtä aikaa. Suomessa on hyvät mahdollisuudet vaikka opiskella aivan uuteen ammattiin pitkällä aikuisiässä, mutta joillain aika ja energia menee sen miettimiseen, mitä yleensä tehdään tässä iässä ja jos joku tuttavapiiristä ei ole tehnyt noin ja noin, minäkään en voi. Kaikki pitäisi tehdä juuri samassa vaiheessa joskus kolmekymppisenä. Tietysti on aloja, joilla putoaa kärryiltä helpommin, mutta ei kaikki sentään. Kannattaa ihan oikeasti miettiä ja etsiä vaihtoehtoja eikä vain nurista, ettei mistään tule mitään. Tätä samaa aihetta liippaa se, miten olen ihmetellyt huippu-urheilijoiden traumaa siitä, ettei heillä ole ammattia, kun lopettavat urheilu-uran. Ihan kuin sitä ei voisi sitten opiskella. Mutta ei, kun muut opiskelivat kaksikymppisinä niin kirves kaivoon vaan. Ja tässä on kyse sentään ihmisistä, joilla on sitkeyttä ja kykyä asettaa tavoitteita.

Pelkää että mies löytää nuoremman, kauniimman ja kiinnostavamman naisen, joka osaa puhua muustakin kuin siivoamisesta ja kodinhoidosta.

Lisänä tietenkin avioehto ja köyhyyteen putoaminen. Ja suunnaton katkeruus.

Kotiäiti saa surkeaa eläkettä.

Itse olen ollut 20-vuotta pää-asiassa kotona, muutama työpätkä takana. Olen mielelleni käytettävissä jos joku lapsista jää lähelle niin lastenlasten hoitoapuna jos haluavat, toisaalta jos kunto kestää olen miettinyt, että joku vapaaehtoistyö vara-mummona vois myös olla minun juttu. Haaveillaan kyllä miehen kanssa myös tuosta, että olisimme ainakin talvet jossain lämmössä. Minulla on ystäviä ja harrastuksia, en usko niidenkään mihinkään katoavan tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Katkeran uraputkiäidin aloitus?

Aivan noin, ja ehkä on onnistunut jäämään vastentahtojaan lapsettomaksikin tai jos niitä onkin, niin on mennyt perhepäivähoito pieleen ja tarhakasvastus kieroon omien lastensa kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.

t. kotiäidin lapsi

Tämä. Iän myötä hieman hellittänyt kyllä, pahinta aikaa oli muutama vuosi sen jälkeen, kun viimeinenkin lapsi (eli minä) oli lentänyt pesästä (eli suurinpiirtein hylännyt hänet).

T. Toinen kotiäidin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitien kadehtimisaloitus.

Just noin, ja ap. on varmaankin joku lapseton mitätön ammatinharjoittaja, joka ei ole ikinä päässyt nousemaan pomon asemaan.

Ja tyhjä koti vanhuudessa on todellakin ikävää ja surkeaa elämää.  Ei ole aikuisia lapsia ja lapsenlapsia, ja vieläpä vanhempana lapsenlapsenlapsiakaan koskaan ympärillään tuomassa rikkautta ja rakkautta elämäänsä.

Mikään työ eikä asema työelämässä korvaa omia rakkaita lapsia.

Kouluttautuu matalapalkka-alalle ja ihmettelee eläkkeen pienuutta. Kaikkien naisten olisi hyvä käydä töissä jo pelkästään näyttääkseen lapsilleen, erityisesti tyttärille, mallia työssäkäyvästä äidistä. Kotiäitiys nimittäin periytyy helposti ja veronmaksajia tarvitaan... Kotiäitiys ei ole palvelus yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Elää miehensä siivellä, kuten tähänkin asti.

Jos mies on kustantanut hänelle kokin, siivoojan ja lastenhoitajan.

Nauttii elämästään ja vapaudestaan!

Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa tuntemani tuntuu harrastelevan kaikenlaista pienyrittämistä. Sistusneuvontaa, stylistin hommia, noihin liittyviä nettimyyntihommia. Puhun harrastelusta koska hyvin pienimuotoista hommaa mikä ilmeisesti pyörii pitkälti miehen rahoilla eikä tuota mitään. Lisäksi hyväntekeväisyyttä seurakunnan kautta ja pyörii taidepiireissä, opettelee maalaamista itse myös mutta erityisesti kiertää jatkuvasti museoita, näyttelyitä ja avajaisia ym.

Onko tuollaista Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Sama! Olin lasten kanssa kotona 7 vuotta ja sitten toiset 7 vuotta osapäivätöissä niin, että edelleen olin paljon lasten kanssa. Nautin joka hetkestä. Nyt esikoinen on täysi-ikäinen ja minun on aika helppo päästää irti, koska olen elänyt lasteni kanssa joka hetken. Ei tarvii ihmetellä kuinka nopeasti se aika meni.

Toisin oli omalla äidilläni, joka oli kyllä pitkälti yli 10v kotirouva, mutta meidän lasten kanssa hän ei ollut kiinnostunut olemaan. Luuhattiin pihalla kavereitten kanssa kun äidin siivoamaan koriin ei saanut mennä. Kotoa lähdettyämme äiti roikkui meissä ja kontrolloi minkä pystyi, kunnes katkaisin 40-vuotiaana välit. Miksei ollut lastensa kanssa aikanaan?

Meitä neljä lasta, äiti oli pitkään kotiäitinä. Nyt kun me lapset ollaan aikuisia on äiti esimerkiksi opiskellut 2 ammattia sekä rakastaa hoitaa lastenlapsia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Sama! Olin lasten kanssa kotona 7 vuotta ja sitten toiset 7 vuotta osapäivätöissä niin, että edelleen olin paljon lasten kanssa. Nautin joka hetkestä. Nyt esikoinen on täysi-ikäinen ja minun on aika helppo päästää irti, koska olen elänyt lasteni kanssa joka hetken. Ei tarvii ihmetellä kuinka nopeasti se aika meni.

Toisin oli omalla äidilläni, joka oli kyllä pitkälti yli 10v kotirouva, mutta meidän lasten kanssa hän ei ollut kiinnostunut olemaan. Luuhattiin pihalla kavereitten kanssa kun äidin siivoamaan koriin ei saanut mennä. Kotoa lähdettyämme äiti roikkui meissä ja kontrolloi minkä pystyi, kunnes katkaisin 40-vuotiaana välit. Miksei ollut lastensa kanssa aikanaan?

Siivoamaan *kotiin