Lue keskustelun säännöt.
Onko perhevalmennukset todella näin turhia?
19.05.2009 |
Olen nyt muutaman kerran ollut kotipaikkakuntani järjestämässä perhevalmennuksessa, ja tänään siihen liittyvällä tutustumiskäynnillä sairaalan synnytysosastolla. Kaikki nämä ovat olleet puuduttavan epämielenkiintoisia ja sanalla sanoen turhia.
Katsellaan jotain 80-luvun kalvosulkeisia asioista, jotka jokainen saa myös netistä. Ja sen lisäksi samat asiat on jo käyty läpi neuvolavastaanotolla. Ja sairaalareissua varten piti ottaa töistä vapaata ja koko homma oli ohi vartissa - eikä mitään ensiarvoisen tärkeää tietoa sielläkään tullut vastaan. Ollaanhan jo perhevalmennuksessa katsottu video ko. paikasta.
Kuinka moni yleensä käy näissä valmennuksissa? Minä en aio enää käydä (laskettu aika heinäkuun lopulla), sillä tuntuvat ajan ja veroeurojen tuhlaukselta.
Kommentit (15)
No tuolla on aina ollut sali täys tuppisuita eli mitään keskustelua/kyselyitäkään ei ole valmennustapaamisissa ilmennyt.
Joku kuitenkin viisaampana sanoi, että ellei mies osallistu valmennuksiin, hän ei saa osallistua synnytykseenkään. Voiko tämä pitää paikkaansa? Kai minä äitinä saan mennä kuitenkin synnyttämään, vaikka jättäisin nämä humpuukivalmennukset väliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan hukkaan meni ne 3-4 käyntiä kun esikoista odottaessani hyväuskoisen menin ja toivoin että jotakin hyötyä niistä olisi ollut. Onneksi tokan kohdalla jo tiedän että en jää mistään paitsi eikä se ole edes toista odottavalle tarkoitettukaan
kävimme valmennuksissa. Ei kertakaikkisesti mitään jäänyt käteen! Mutta tuo ilmeisesti vaihtelee tosi paljon paikkakunnan ja synnytyssairaalan mukaan, eli jossain toisessa kaupungissa/kunnassa ja sairaalassa saa ihan järkevääkin valmennusta.
En oikein osannut odottaa mitään sieltä... en tosin ainakaan sitä, että siellä katsellaan ihan samat prujut kalvoilta läpi, jotka on jo neuvolassa katseltu. En muutenkaan ymmärrä mitä hyötyä on siitä että kätilö lukee kalvoja ääneen aikuisille ihmisille, ja siihen saadaan kulutettua pari tuntia arvokasta vapaa-aikaa (tai työ-).
Jotenkin kai kuvittelin (näin ensikertalaisena), että perhevalmennuksissa on vaan käytävä, muuten ei tiedä mistään mitään. Nyt tiedän toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kuitenkin viisaampana sanoi, että ellei mies osallistu valmennuksiin, hän ei saa osallistua synnytykseenkään. Voiko tämä pitää paikkaansa? Kai minä äitinä saan mennä kuitenkin synnyttämään, vaikka jättäisin nämä humpuukivalmennukset väliin?
Meillä valmennus oli ihan humpuukia. Mutta jossain ovat tutustuneet lähiseudun odottajat toisiinsa, se minusta on ihan hyvä juttu. Vaatii sitten jotain keskustelua ja ryhmäyttämistä.
minun mies taas ei tahtonut tulla, koska pyörtyy herkästi. Terveydenhoitajan oli kamalan vaikeaa kunnioittaa päätöstämme, että siskoni tulee mukaan synnytykseen. Ihan väen vängällä yritti jankuttaa ja tokaisi vielä että ihan reipashan se sinun miehesi on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan ei todellakaan vaadi todistuksia valmennukseen osallistumisesta =)
No tuolla on aina ollut sali täys tuppisuita eli mitään keskustelua/kyselyitäkään ei ole valmennustapaamisissa ilmennyt.
Joku kuitenkin viisaampana sanoi, että ellei mies osallistu valmennuksiin, hän ei saa osallistua synnytykseenkään. Voiko tämä pitää paikkaansa? Kai minä äitinä saan mennä kuitenkin synnyttämään, vaikka jättäisin nämä humpuukivalmennukset väliin?
eli miehen täytyy olla mukana täydet 10 tuntia,muuten ei asiaa synnytykseen.Suunniteltua sektiota varten mies pääsee 8 tunnilla.Jos odottava äiti ei osallistu,ei saa epiduraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli miehen täytyy olla mukana täydet 10 tuntia,muuten ei asiaa synnytykseen.Suunniteltua sektiota varten mies pääsee 8 tunnilla.Jos odottava äiti ei osallistu,ei saa epiduraalia.
No jos noin todella on, niin tarttee varmaan laittaa mies yksinään noihin valmennuksiin, sillä itse en aio enää mennä. Tänään ei muuten esim. sairaalakäynnillä ainakaan kyselty mitään nimiä keneltäkään. Ja höpö höpö ettei äiti muka saisi epiduraalia oletko ihan pönttö?
mielestäni synnytys on tapahtuma mihin ei voi valmistautua mitenkään erityisesti. Jokatapauksessa se menee miten menee...turha asettaa itselleen kauheasti mitään sääntöjä ja tavoitteita.
Emme menneet mieheni kanssa mihinkään valmennuksiin ennen esikoista, emmekä enne kakkostakaan. Kaikki meni molempien kanssa tosi hyvin. Ponnistin nopeasti ja tehokkaasti ja käytin kivunlievitystä tilanteesta riippuen. Sen verran olin itse kirjoista opiskellut, että mitä kivunlievityksiä on olemassa miten ne vaikuttavat sekä äitiin, että lapseen.
Suosittelen muillekkin lähtemään synnytykseen avoimin mielin ilman suurempia suunnitelmia, silloin ei tule vastaan turhia pettymyksiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän täällä ole synnytysvalmennustakaan, ekaa odottaessa pääsi sentään tutustumaan synnärille, mutta enää ei sitäkään, jos ei oo nimettyä kätilöä.. tosin koin sen tutustumisen aika turhaksi, kun se pyöri pelkän kivunlievityksen ympärillä ja nimenomaan puudutusten... mutta siis ku toisin paikoin on ollu rentoutusharjoituksia ym. enemmän järkevää.. tosin eihän täällä ultratakaan kuin alkuraskaudessa 10-12vkolla.. sit ku ihmiset utelee tulevan vauvan sukupuolta, voi sanoo, että voivoi, ku siitä 3-3,5cm pienestä ei vielä oikein erottanu.. :)
sitten jotkut kolmekymppiset, korkeakoulutetut pariskunnat ramppaa jossain helvetin valmennuksessa "opettelemassa perhe-elämää". Voi juma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nähtiin lapsen sukupuoli 12 viikon ultrassa ja iin myös ystävälläni.
Eikö kysytä yhtään teidän toiveita, mistä kaipaatte tietoa?