Tää on niin harmillisen totta, että kun tekee yhdenkin virheen niin kaikki hyvät teot unohtuu ja ihmiset muistaa vain sen virheen

Moinen ei kyllä ainakaan kannusta tekemään hyviä tekoja.

Meinaan että virheiltä ei voi välttyä kuitenkaan. Kaikki niitä joskus tekee.

Ehkäpä homman nimi on se, pahoitteleeko mokannut tekoaan, vai ei. Jos antaa muiden vain kärsiä pyytämättä anteeksi, saa vain karman lain mukaan, jos on mokannut.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä homman nimi on se, pahoitteleeko mokannut tekoaan, vai ei. Jos antaa muiden vain kärsiä pyytämättä anteeksi, saa vain karman lain mukaan, jos on mokannut.

Eihän se moka välttämättä vaikuta keneenkään muuhun kuin siihen joka mokasi. Silti ollaan osoittelemassa ja virnuilemassa.

Olet aina sitä mitä viimeisin muistosi sinusta ihmisille on. Vaikka tekisit 10 vuotta hyvää, mutta mokaisit yhden kuukauden lopussa, kukaan ei muista kuin sen mokatun kuukauden. 

Niin. Monta kertaa puhutaan siitä, että sekin ihminen näytti sitten todellisen luonteensa. Siis jos tekee yhden virheen, niin se on sen ihmisen todellinen luonne. Muuten on käyttäytynyt ja toiminut 99,99% oikein. 

Tästä on vanha vitsikin: "osaan muurata todella hyvin seiniä ja tehdä laatoitukset täydellisesti, mutta silti ihmiset muistavat minut vain lampaanhässijä-Pekkana".

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kateelliset innostuu kun ihmisestä löytyy jotain haukuttavaa, jota saa kauhistella yhdessä muiden kanssa ja kiillottaa samalla omaa kruunuaan. Vanhaa asiaa voi kauhistella vielä kymmenen vuoden päästäkin, jos ei ole tullut tietystä henkilöstä esiin uutta kauhisteltavaa. Siinä ajassa juttu on myös sopivasti paisunut ja värittynyt shokeeraavaksi juoruksi. Naiset ainakin on tosi kateellisia ja juoruista sakkia.

Joskus niin ärsyttää kuinka naiset leimataan kateellisiksi ja juoruisiksi. Oletko koskaan nähnyt millaiset kilpavarustelut kateellisilla miehillä on naapurien ja kavereiden kanssa, aina pitää olla uudempi auto, isompi talo, paremmat kotiteatterivehkeet. Milloin mitäkin naurettavaa pitää pistää paremmaksi kuin naapurin Pentillä ja tähän kaadetaan perheen rahaa ja omaa aikaa ja energiaa. Juorutaan epäonnistuneet bisnekset ja kännireissujen toilailut. Silti naisia aina lytätään kateellisuudesta. 

Toimii myös toisin päin. Kaikki perseilyt unohtuu kun jän nis tekee vahingossa yhden hyväksi katsottavan teon. Oi kun se on niin ihana..

Vierailija kirjoitti:

Toimii myös toisin päin. Kaikki perseilyt unohtuu kun jän nis tekee vahingossa yhden hyväksi katsottavan teon. Oi kun se on niin ihana..

No naisten kohdalla ei ainakaan toimi.

Mene ja pyydä anteeksi, ota vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Mene ja pyydä anteeksi, ota vastuu.

Ei ne anteeksipyynnöt mitään vaikuta, kun juoruilija on saanut juoruttavaa. Anteeksipyynnöt on vain asioita, jotka jätetään kertomatta.

Pohjanmaalla ei anneta mitään heikkoutta anteeksi. Olin lapsena ja nuorena noin 7 - 10 kiloa ylipainoinen, mistä sain kuulla sukulaisilta joka käänteessä. 18-vuotiaana laihdutin ja olen siitä lähtien ollut normaalipainoinen. Nyt olen 46-vuotias ja ihan tavallisen elämän elänyt, on perhe ja jonkinmoinen ura. Silti vieläkin sukulaiset muistelevat sitä, että aikanaan olin lihava. Hirveä rikos ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pohjanmaalla ei anneta mitään heikkoutta anteeksi. Olin lapsena ja nuorena noin 7 - 10 kiloa ylipainoinen, mistä sain kuulla sukulaisilta joka käänteessä. 18-vuotiaana laihdutin ja olen siitä lähtien ollut normaalipainoinen. Nyt olen 46-vuotias ja ihan tavallisen elämän elänyt, on perhe ja jonkinmoinen ura. Silti vieläkin sukulaiset muistelevat sitä, että aikanaan olin lihava. Hirveä rikos ilmeisesti.

Olin itse todella hoikka nuorena, mikä ilmeisesti harmitti äitiä. Häntä harmitti kaikki, josta näytin ulospäin iloiselta. Keksi mainita, että olin ollut lapsena todella lihava, mitä isäni ihmetteli. Kuulemma ei muistanut, että olin ollut. Yksittäisen kerran jotkut muutkin myöhemmin pöydän ääressä kommentoivat, että kyllä iän myötä asia muuttuu. Muuten lähinnä joku oli kutsunut ambomaalaiseksi hoikkien säärien takia.

Äiti kai itse oli ollut nuorena hoikka, enkä ollut mitenkään väittänyt muuta tai ollut kielteinen. Enkä omasta hoikkuudestanikaan tehnyt mitään numeroa. Silti kai joitain ärsytti, jos itse joutuivat painoaan ja syömisiään tarkkailemaan.

Nimenomaan todellinen luonne on ilmaantunut useiden vuosien jälkeen. On ollut siihen asti piilossa? Se virhe tai suuttumus tai vastaava on se todellinen luonne. Voiko joku oikeasti olla tuota mieltä?

Ei joku virhe poista hyviä ja onnistuneita asioita. Useilla julkisuuden henkilöillä tuo korostuu.

Ottamatta kantaa tässä keskustelussa esitettyihin virheisiin /"virheisiin" (esim. lihavuus ei kyllä ole varsinaisesti virhe), monet todelliset virheet ovat paljon suurempia ja seurauksiltaan lopullisempia kuin mitä mikään hyvä teko voi olla.

Äärimmäisenä esimerkkinä:

Jos pelastat henkilön kuolemalta, olet toki sankarillinen ja tekosi erittäin arvostettava, mutta seurauksena pelastetun henkilön elämä vain jatkuu käytännössä ennallaan (ellei jotain pysyvää haittaa jäänyt, jolloin elämänlaatu on aiempaa heikompaa) ja kaikesta huolimatta hän voi kuolla esimerkiksi seuraavana päivänä.

Jos riistät jonkun hengen, hänen elämänsä päättyy. Hän siis menettää kirjaimellisesti kaiken. Mitään uusintayritystä ei ole. Samoin hänen läheisensä kärsivät, monet niin paljon, että heidän elämänsä on tuhottu samalla. Jälleen peruuttamattomasti. Seuraukset ovat siis aivan eri tasoiset.

Karua, mutta on miljardeja tapoja tunaroida elämässä joka päivä, ja vain muutamia tapoja olla tunaroimatta.

Esimerkiksi autolla ajaessa pienikin virhe voi johtaa ojaan tai päin toista joka hetki. Yksikin virhe voi päättää kaiken. Onnistunut automatka vaatii, ettei yhtenäkään hetkenä tehnyt virhettä. Ja sama pätee seuraavalla ja seuraavalla ja seuraavalla jne. automatkalla.

Hyvät ja pahat asiat elämässä ovat todella epätasapainossa vaikutuksiltaan. Lisäksi hyvät teot nähdään _normaalina_, virheet ja pahat teot pahana.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan todellinen luonne on ilmaantunut useiden vuosien jälkeen. On ollut siihen asti piilossa? Se virhe tai suuttumus tai vastaava on se todellinen luonne. Voiko joku oikeasti olla tuota mieltä?

Voi. Ainakin silloin jos joku aiemmin kiltti ja helposti hyväksikäytettävä ja siksi hyödyllinen ihminen ärähtää, sanoo kerrankin jotain takaisin tai pelkästään ein.

Samoin saattaa käydä sellaiselle jopa kateutta herättävän kivalle tyypille. Kerran ei ookaan niin kiva, niin kateellinen nauttii kun pääsee sanomaan että "No niin paljastuihan senkin ihmisen todellinen luonne!"

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa tässä keskustelussa esitettyihin virheisiin /"virheisiin" (esim. lihavuus ei kyllä ole varsinaisesti virhe), monet todelliset virheet ovat paljon suurempia ja seurauksiltaan lopullisempia kuin mitä mikään hyvä teko voi olla.

Äärimmäisenä esimerkkinä:

Jos pelastat henkilön kuolemalta, olet toki sankarillinen ja tekosi erittäin arvostettava, mutta seurauksena pelastetun henkilön elämä vain jatkuu käytännössä ennallaan (ellei jotain pysyvää haittaa jäänyt, jolloin elämänlaatu on aiempaa heikompaa) ja kaikesta huolimatta hän voi kuolla esimerkiksi seuraavana päivänä.

Jos riistät jonkun hengen, hänen elämänsä päättyy. Hän siis menettää kirjaimellisesti kaiken. Mitään uusintayritystä ei ole. Samoin hänen läheisensä kärsivät, monet niin paljon, että heidän elämänsä on tuhottu samalla. Jälleen peruuttamattomasti. Seuraukset ovat siis aivan eri tasoiset.

Karua, mutta on miljardeja tapoja tunaroida elämässä joka päivä, ja vain muutamia tapoja olla tunaroimatta.

Esimerkiksi autolla ajaessa pienikin virhe voi johtaa ojaan tai päin toista joka hetki. Yksikin virhe voi päättää kaiken. Onnistunut automatka vaatii, ettei yhtenäkään hetkenä tehnyt virhettä. Ja sama pätee seuraavalla ja seuraavalla ja seuraavalla jne. automatkalla.

Hyvät ja pahat asiat elämässä ovat todella epätasapainossa vaikutuksiltaan. Lisäksi hyvät teot nähdään _normaalina_, virheet ja pahat teot pahana.

Harvemmin kellään se virhe on kenenkään hengen riistäminen kuitenkaan. Onneksi. Eiköhän ne ole yleensä paljon pienempiä juttuja. Usein saadaan kuulostamaan kauheammilta kuin onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa tässä keskustelussa esitettyihin virheisiin /"virheisiin" (esim. lihavuus ei kyllä ole varsinaisesti virhe), monet todelliset virheet ovat paljon suurempia ja seurauksiltaan lopullisempia kuin mitä mikään hyvä teko voi olla.

Äärimmäisenä esimerkkinä:

Jos pelastat henkilön kuolemalta, olet toki sankarillinen ja tekosi erittäin arvostettava, mutta seurauksena pelastetun henkilön elämä vain jatkuu käytännössä ennallaan (ellei jotain pysyvää haittaa jäänyt, jolloin elämänlaatu on aiempaa heikompaa) ja kaikesta huolimatta hän voi kuolla esimerkiksi seuraavana päivänä.

Jos riistät jonkun hengen, hänen elämänsä päättyy. Hän siis menettää kirjaimellisesti kaiken. Mitään uusintayritystä ei ole. Samoin hänen läheisensä kärsivät, monet niin paljon, että heidän elämänsä on tuhottu samalla. Jälleen peruuttamattomasti. Seuraukset ovat siis aivan eri tasoiset.

Karua, mutta on miljardeja tapoja tunaroida elämässä joka päivä, ja vain muutamia tapoja olla tunaroimatta.

Esimerkiksi autolla ajaessa pienikin virhe voi johtaa ojaan tai päin toista joka hetki. Yksikin virhe voi päättää kaiken. Onnistunut automatka vaatii, ettei yhtenäkään hetkenä tehnyt virhettä. Ja sama pätee seuraavalla ja seuraavalla ja seuraavalla jne. automatkalla.

Hyvät ja pahat asiat elämässä ovat todella epätasapainossa vaikutuksiltaan. Lisäksi hyvät teot nähdään _normaalina_, virheet ja pahat teot pahana.

Harvemmin kellään se virhe on kenenkään hengen riistäminen kuitenkaan. Onneksi. Eiköhän ne ole yleensä paljon pienempiä juttuja. Usein saadaan kuulostamaan kauheammilta kuin onkaan.

Jep. Yleisimpiä virheitä lienee: Pettäminen. Se että hyvä työntekijä tekee jonkun ison mokan ja sössii vaikka täysin samalla jonkun yritykselle "tärkeän" asiakassuhteen. Ystävä pettää luottamuksen. Ei teekään jotain mitä oli sovittu tai kertoo luottamuksellisen asian eteenpäin. Ihan vaan sekin että jollain palaa jostain syystä pinna väärässä paikassa. Vaikka siellä suvun joulupöydässä tai työpaikalla.