Onko tämä teistä normaalia ajatusten ja tunteiden aaltoilua?

On ollut muihinkin jollain tavalla ristiriitaisiin ja suuriin asioihin liittyen, mutta esimerkkinä pohdinta toisen lapsen hankkimisesta. Taustalla hyvin vaikea vauva-aika esikoisen kanssa. Välillä olen täysin sitä mieltä, että toista lasta en halua ikinä. Välillä taas iskee kovakin vauvakuume ja todella haluan sen toisen lapsen. Välillä on vähän pidempi jakso, että olen tiettyä mieltä asiasta, välillä saattaa ajatus vaihtua ehdottomasta neutraaliksi parissakin päivässä. Sen ymmärrän, ettei ole järkevää tehdä mitään hätiköityä noin heittelehtivillä mielentiloilla, mutta aloin miettiä onko tämä enää normaaliakaan? Mitä olette mieltä?