Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yllättäen raskaana, en tiedä jaksanko henkisesti...
08.06.2009 |
Aloin reilu viikko sitten oireista epäilemään, että olisin raskaana ja kun tein testin niin positiivinenhan se oli. Meillä on ennestään kahdeksan elossa olevaa lasta, kaksoset, jotka olivat kuopuksemme niin kuolivat, poika muutaman päivän ikäisenä kun oli niin heikko ja tyttö 2,5kk iässä. Syytä tytön kuolemalle ei löydetty, nukkui yön aikana pois.
Raskauden ei pitänyt olla mahdollista, koska kaksosten syntymän jälkeen minulta poistettiin molemmista munasarjoista kasvain. Toista munasarjaa jäi jäljelle sen verran, että raskauden mahdollisuus lääkärien mukaan oli n. 15% eli aika vähän.
Nyt sitten kun alkaa käsittää, että on oikeasti raskaana niin pelottaa, että kestänkö tätä henkisesti. Tämä raskaus on taas tuonut mieleen sen mitä kävi kaksosillemme ja pelottaa, että menetämme taas vauvan. Aborttiakaan en haluaisi tehdä, koska varmasti tulemme rakastamaan vauvaa, mutta miten voisin ehkäistä sitä, etten stressaa liikaa ja mieti mennyttä?
Kommentit (12)
ryhmä tilanteessasi oleville, uutta vauvaa odottaville? Kannattaa varmaan kurkata, muistelen kuulleeni että on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://groups.yahoo.com/group/pahkina/ tässä olisi hyvä paikka,missä voi purkaa tuntojaan ja pelkojaan ja kohdata muita samassa tilanteessa olevia äitejä.Lista on suljettu ulkopuolisilta,joten sinne voi turvallisesti kirjoittaa ilman,että sivulliset sinne pääsee lukemaan.
Minä menetin tyttövauvan rv 32 ja luulin itsekin(välillä toivoin) kuolevani siihen suruun.Tämä lapsi jäi minulle viimeiseksi,ikääkin jo niin paljon.
Raskauden mahdollisuushan oli olemassa. Jos jonkin ehkäisyn luotettavuus on vain 85% niin se on kyllä tosi epäluotettava. Mikä ihme se on, että ihmiset eivät tajua mennä tuossa tilanteessa sterilisaatioon.
Saat varmasti kaiken mahdollisen tuen ja avun. Toivottavasti jaksat ja kaikki menee hyvin! Voimia sinulle!
asialla hyvä ap, että olet onnekas kun sinulla on miehesi kanssasi. Ja teet oikean valinnan kun et päädy aborttiin vaikka raskasta tuleekin ehkä olemaan.
Itsellenikin tuli yllätysraskaus ensimm. lapsen ollessa vasta reilu 6kk ja liitto henkisesti väkivaltainen ja louttoman raskas, josta nyt olen riuhtaissut irti, enkä tiedä mitä tulevaisuudesta tulee yksin pienten kanssa ja riivaava suhde alla....mutta aborttiin en päätynyt enkä oikeen tosissanikaan pohtinut...elämä vie elämä tuo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä yllätys? Raskauden mahdollisuushan oli olemassa. Jos jonkin ehkäisyn luotettavuus on vain 85% niin se on kyllä tosi epäluotettava. Mikä ihme se on, että ihmiset eivät tajua mennä tuossa tilanteessa sterilisaatioon.
Luulen, ettei ap tarkoittanut asiaansa ihan noin niinkuin ymmärsit.
Minäkin menetin toivotun vauvan raskauden puolessa välissä. Seuraavaa lasta halusimme, mutta kun yllätysplussa tuli niin jo iski hirveä epävarmuus ja pelko - kuinka selviän henkisesti tästä kaikesta. Kuinka jaksan, jos tämäkin meiltä viedään pois? Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta raskaus oli henkisesti niin raskasta, pelokasta ja kuluttavaa, etten vielä moneen vuoteen uskalla yrittää uudestaan.
Tsemppiä ap!!
Joku laittoi linkin, kiitos siitä, täytyy ainakin siellä käydä. Samoin taidan varata ajan lääkärille, jos sais keskusteluapua (muutakin kun vaan miehelle juttelu) ja se vertaistuki ois varmasti kanssa hyvä. Miehellä on kanssa samansuuntaiset pelot.
En tosiaan tarkottanut niin, että emme enää olisi lapsia halunneet, tiedossa on koko ajan ollut, että se riski on olemassa, mutta kun en muutenkaan ole tullut ns, helposti raskaaksi ja nyt alkaa ikääkin olla niin ei kumpikaan enää uskottu, että raskaaksi tulisin. On miehen kanssa joskus jopa puhuttu (kaksosten kuoleman jälkeen), että miten ihana ois, jos vielä saatais yks vauva, mutta samalla molemmille tullut mieleen se, että miten raskasta se raskausaika olis kun kaksosemme kuolivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän sen, koska olen itsekin menettänyt esikoiseni. Uskokaa kuitenkin parempaan tulevaisuuteen, tiedän se ei ole kovin helppoa. Voimia teille kaikille! Mihin päädyttekin, se on varmasti paras päätös teidän perheelleenne!
ja kuitenkin teillä on kahdeksan elävää lasta??? Kuullostaa oudolta.
Raskausaika voi tietysti olla stressaavaa ,mutta toisaalta edellisen raskauden kurja loppu liittyi ilmeisesti kaksosuuteen, ei siihen, että uusi raskaus olisi erityisesti riskiraskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitan sitä, että vaikka "yritystä" ollut koko ajan ei siis ehkäisyä niin lapsilla ikäeroa 2-3v. Esikoisemme on nyt 18v ja nuorin elossa oleva 3v ja kuolleet kaksosemme olisivat 1v. Meillä on myös toiset elossa olevat kaksoset, jotka syntyivät esikon jälkeen. Esikoista aloin odottamaan ollessani 22v eli ikää alkaa siis jo olla eli tämä tulee olemaan viimeinen raskaus.
Kaikki raskauteni ovat olleet enemmän tai vähemmän vaikeita. Kuopuskaksostemme raskausaika oli erityisen vaikea, mutta ei tietenkään ole sanottu, että tämäkin raskaus tulee olemaan vaikea. Kuitenkin pelko siitä, että menetämme tämänkin pienen on suuri.
ap
Alue: Aihe vapaa
josko sitä kautta saisit apua ja tukea. puhu asiasta myös miehesi kanssa.
itselläni oli myös erilaisia pelkoja, vaikka mitään syytä ei varsinaisesti ollut, kun oli ensimmäinen raskauskin, mutta kun kerroin ajatuksistani ja peloistani miehelleni, niin oloni helpottui, kun ei tarvinnut olla ajatuksineen yksin, vaan sai purkaa sydäntään.