miksi minua pelottaa lainanotto?
Olemme ostamassa omakotitaloa ja minun osaltani se on ensimmäinen asuntolaina ja laina ylipäätään. Talon arvo on n.240 000e ja minun puolikkaastani lainaosuus on n.30 000.
Meillä on ihan hyvät tulot ja talo on hyvällä paikalla, siitä pääsee varmasti halutessaan eroon, muta joku siinä lainassa pelottaa.
Voisiko pelkoni johtua siitä, että 90-luvun laman alkaessa olin reilu 10-vuotias maailmastamurehtija ja uutisista muistan ahdistavat pankkikriisiuutiset. Lama ei kuitenkaan koskettanut perhettäni, vaan elimme ihan normaalisti.
Onko muita, jotka pelkäävät lainanottoa ilman järkiperäistä syytä?
Kommentit (9)
suhtautua siihen vakavasti. Omalta osaltasi asiat ovat ilmeisesti kunnossa, jos teillä on pariskuntana lainaa 60 000 euroa, se on vielä ihan järjellinen laina.
Nuo 200 000 euron lainat, mitä jotkut ottavat, ovat sitten toinen juttu, ja olisi hyvä, jos niiden ottajia vähän hirvittäisikin.
30 000 on kuitenkin varsin kohtuusumma ja sitten, kun se lyhennys vain lähtee tililtä kuukausittain, et enää muista stressata koko asiaa. Anna mennä vain.
vai tulla kertomaan 180 000 euron säästöistänne?
voi olla vaikka isohkoa perintöäkin leijonanosa.
Ja kyllä minuakin pelotti aikanaan, kun en oikein mitään isompaa ollut lainannut ennen asuntolainaa. Se tuntui ihan hurjalta laittaa kaikki se raha johonkin rakennukseen kiinni.
Meillä ei ole vielä lainaa koskaan ollutkaan, vaikka ikää on jo 35v:n paremmalla puolella molemmilla (olemme kiertäneet maailmaa ja asuneet Suomessa vasta joitain vuosia).
Ja kun asuntojen hinnat ovat mitä ovat, lainaa pitäisi ottaa ainakin tuollainen 130-150t ja kyllä se hirvittää.
Voikin olla että pitäydymme vuokra-asujina, tuntuisi pahalta kiinnittää itseään johonkin noin isoon "mörköön".
noin 45 000 euroa, eli henkeä kohti paljon vähemmän kuin ap:n, ja kyllä hirvitti, vaikka hyvin kaikki meni. Nykyään ihmisillä on lainojen suhteen vähän vauhtisokeutta, jos tuota pidetään ihan pikkuisena lainana. Kohtuullinen ja järkevä se on ap:n varallisuuteen nähden, mutta silti iso.
vähän pelätä. Eipä tuu otettua sillon ylimääräisiä.
Laina on aina laina.
Mistä se pelko tulee?
Onko teillä lainaa yhteensä paljon? Eli onko koko perheen yhteinen lainamäärä kuitenkin suurempi? Yhteisessä taloudessa kun ne erilliset velatkin kuitenkin koskettavat tavallaan molempia. Vai koetko, että suhteessasi on jotain huonoa? Vai onko se omakotitalo kuitenkaan ihan mieleisesi? Silloin jos lainan kohde on todellinen unelma, niin usein pelot väistyy.
Itse en tykkää myöskään lainasta selvästikään, vaikka sitä joskus on mulla yksin ollut 90t. Mä mietin sitä ehkä siltä kannalta, että en tykkää oikein elämässä olla mistään riippuvainen ja jos pankilta on lainaa, niin koen että olen jotenkin pankista riippuvainen. Toisaalta on syytä muistaa, että raha on vain väline saavuttaa juttuja.
ja ostamme tutulta, että talo on tavallaan jo tuttu. Lainaa minulle ja miehelle tulee yhteensä se 60 000e. Mies on loput säästänyt ihan palkkatöistään ja niin kuin joku arvasi, omat rahani ovat ennakkoperintöä.
Pointtini ei todella ollut rehvastella rahalla, vaan pohtia, mistä tämä irrationaalinen pelko johtuu? Kun mietimme remonttejakin, koko ajan taustalla hakkaa, että halvinta vaan, ei tule niin paljoa lainaa.
Minusta ei koskaan olisi ottamaan 300 000 euron lainaa. Ajatuskin 40 vuoden lainasta ja suuresta rahasummasta on pelottava.
ap
vai tulla kertomaan 180 000 euron säästöistänne?
Kyllähän se varmaan hirvittää lainata pankilta kolkyttonnia, kun on tähän mennessä vain laittanut muutaman tonnin euroja säästötilille joka kuukausi :D
Etkös sä ole tuon laskelman mukaan maksanut lainasi takaisinkin vuodessa-parissa?
nim. salli mun nauraa