Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko kuvitella elävänne tällaisessa tilanteessa?
21.12.2020 |
Olen 38-vuotias nainen ja ollut nykyisen mieheni kanssa lukioikäisestä asti. Syystä jota en tiedä, elin aina 35-vuotiaaksi asti arkana ja naisellisuudestani epävarmana, mutta toisaalta tyytyväisenä kotihiirulais-perheenäitinä täysin tietämättömänä muiden miesten olemassaolostakaan. Muutama vuosi sitten huomasin, että mieltäni alkoi vaivaamaan se etten ollut ollut kenenkään muun kuin oman mieheni kanssa. Otin asian puheeksi mieheni kanssa. Yllättävää kyllä, mieheni ei ollut asiasta mitenkään pahoillaan. Aluksi asia jäi, mutta n. vuosi ensimmäisestä keskustelusta asiasta keskusteltiin miehen aloitteesta uudelleen. Hän esitti, että minulle voitaisiin hommat netistä vieras seksikumppani. Näin toimittiinkin ja tuo järjestely jatkui vuoden verran. Olimme mieheni kanssa sopineet, että kerron jokaisen yksityiskohdan sivusuhteestani ja alussa tästä tuli jopa lisäpotkua omaan suhteeseemme. Lopulta kävi kuitenkin niin, että mieheni sanoi ettei enää halua tätä järjestelyä ja kielsi minua jatkamasta.
Olen tuon jutun päättymisen jälkeen ollut uskollinen enkä enää ole ollut tähän mieheen missään yhteydessä, mutta koen, että jonkinlainen Pandoran lipas avautui enkä tiedä onko entiseen enää paluuta. Rakastan omaa miestäni todella paljon enkä missään nimessä halua erota, mutta rehellisesti sanoen seksistä nautin huomattavasti enemmän tämän toisen miehen kanssa, koska tämä oli jollakin tavalla paljon intohimoisempi, itsevarmempi ja myös aika merkittävästi isompikokoisempikin (viimeinen ominaisuus oli oman mieheni toive alkuperäisessä järjestelyssä). Seksielämää meillä on kotona ollut säännöllisesti tämä koko aika nyttenkin, mutta se tuntuu jollakin tavalla kädenlämpöiseltä ja jättää vähän tyhjän olon, kun muistaa millaista ilotulitusta toisen kanssa oli.
Sitten kysymykseeni: voiko ihminen mielestänne elää parisuhteessa, jossa muuten on onnellinen ja jossa aidosti rakastaa puolisoaan, jos tietää että jonkun toisen kanssa intohimoa ja nautintoa on enemmän? Itse ajattelisin näin, että tuskinpa kaikilla avioliitossa oleville seksi sen nykyisen puolison kanssa voi elämän parasta olla. Mutta tarvitseeko edes olla, jos asiat muuten on hyvin?
Miten toimisitte minun tilanteessa?
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (13)
Vaikeaa. Liitto on toimivana kallis ja vakava asia. Hyvä seksi on harvinaista herkkua sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä sanoisin näin, että jos olisit enemmän miehiä elämässäsi tavannut, osaisit ehkä paremmin arvostaa sitä, että jonkun kanssa olet noin pitkään voinut olla. Se on todella harvinaista ja ainakin minun mielestäni paljon seksiä - jota sitäkin vieläpä teillä tuntuu hyvin olevan - arvokkaampaa. Olen minäkin elämässäi saanut parempaa seksiä kuin omalta puolisoltani, mutta en ole osannut ajatellakaan, että tuo olisi kynnyskysymys kun kuitenkin puhutaan elämänkumppanista jota kai tulisi arvioida aika monella eri mittarilla.
Samaa mieltä. Lisäksi ainakin omassa pitkässä suhteessani seksin laatu vaihtelee kausittain: välillä meillä on uskomattoman intohimoista seksiä ja välillä taas kumpaakaan ei oikein huvita. Nuoruuden sinkkuvuosien sydänsurujen ja pettymysten jälkeen arvostan parisuhteen kumppanuutta ja arkea yli kaiken.
Tämä ei toki tarkoita, että ap:n pitäisi jäädä suhteeseen. Samanlaista pohdintaa olen kuullut myös ystäviltäni, jotka ovat olleet teini-iästä asti yhdessä puolisonsa kanssa ja harrastaneet seksiä vain yhden ihmisen kanssa. Jääkö jostain paitsi, jos on elämässään vain yhden ihmisen kanssa? Olisiko jossain tarjolla vielä parempi kumppani? Näissä tilanteissa ratkaisuja on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Sekä ero että päätös jäädä yhteen sisältää pettymyksen riskin. Voi ymmärtää, että ensimmäistä kumppania parempaa ei löydykään ja on heittänyt hukkaan hyvän parisuhteen. Toisaalta suhteeseen jäädessä voi vuosia myöhemmin havahtua eläneensä onnettomana.
Ehkä asian käsittely rehellisesti kumppanin kanssa ja terapeutin ohjauksella voisi auttaa.
Itse en eroaisi, mutta mielipiteeseeni vaikuttaa se, että tiedän, kuinka vaikea oli löytää ihminen, jonka kanssa haluan jakaa arkeni ja elämäni ja joka haluaa samaa.
Voi olla, jos tahdonvoimaa löytyy. Eri asia sitten, onko siinä mitään järkeä.
No miltä tuntui eks kerta harrastaa seksiä vieraan kanssa? Oliko parempaa mihin olit tottunut? Onko mies vapaa vai varattu hänkin?
Pröööööööööööööööööööööööööööööööööööööööt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle paljon, paljon, paljon tärkeämpää on se yhteinen, toimiva arki, jonka saan jakaa parhaan ystäväni kanssa. Seksi on oikeasti aika pieni pala siinä, en voisi kuvitellakaan valitsevani kumppania niin, että painottaisin sitä jotenkin tosi paljon.
Kiinnostaisi tietää onko seksi ollut myös miehesi kanssa alkuu "ilotulitusta" ,eli onko nyt kysymyksessä "uutuuden viehätys" tämän toisen kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennan alkuperäistä kirjoitustani sen verran, että eroa en missään nimessä ole harkitsemassa, koska muuten olen onnellinen. Pikemminkin pohdin, voinko seksin saralla olla kotona tyytyväinen vai voisinko kenties jossakin vaiheessa tulevaisuudessa vielä ehdottaa miehelleni tuollaista järjestelyä.
Ja toiselle kysyjälle vastaan, että rehellisesti nautin seksistä tämän toisen miehen kanssa paljon enemmän kuin kotona. Keskeisenä tekijänä tuossa oli se, että hän oli paljon intohimoisempi ja taitava rakastaja. Ja valehtelisin jos väittäisin etteikö iso penis ollut ihana. Omallakaan ei pieni ole, mutta kuitenkin merkittävästi pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoon novellisti.
Jep. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Niin tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänestääkö mies kenties... vihreitä?
No minä sanoisin näin, että jos olisit enemmän miehiä elämässäsi tavannut, osaisit ehkä paremmin arvostaa sitä, että jonkun kanssa olet noin pitkään voinut olla. Se on todella harvinaista ja ainakin minun mielestäni paljon seksiä - jota sitäkin vieläpä teillä tuntuu hyvin olevan - arvokkaampaa. Olen minäkin elämässäi saanut parempaa seksiä kuin omalta puolisoltani, mutta en ole osannut ajatellakaan, että tuo olisi kynnyskysymys kun kuitenkin puhutaan elämänkumppanista jota kai tulisi arvioida aika monella eri mittarilla.