Sossun terveiset lastensuojelusta

Työskentelin 1,5 vuotta erään kunnan lastensuojelussa lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä. Ensi vuoden alusta menen ihan muihin hommiin. Mulle riitti.

En uupunut yhteistyön tekemiseen perheen kanssa tai asioista vääntämiseen. Uuvuin kohtuuttomiin odotuksiin ja kädettömyyteen. Ls odotetaan olevan joku taikasauva, joka korjaa kaiken ja on vastuussa kaikesta.

Nuori ei käy koulua tai haistattelee opettajalle, tai ei saa tukitoimia. Mitä ls sille voi?

Psykiatria ei vedä, sairaat lapset ja nuoret eivät saa hoitoa, nämä kaikki pitäisi muka sijoittaa laitoksiin, en tajua.

Erityislapset eivät saa tukea vammaispalveluista, ei perheneuvolasta. Ls koittaa paikata, huonolla menestyksellä.

Vanhemmat ryyppää, uupuvat, voivat huonosti jne, mutta eivät myönnä tai halua mitään tukea. Joudutaan odottamaan niin kauan, että sijoituksen kriteerit täyttyy ja antaa vaan olla. Ei ls voi lain mukaan muuta.

Näitä esimerkkejä olisi lisää, vaikka kuinka. Lastensuojelusta on tehty ongelmien kaatopaikka, johon sysätään kaikki, kun peruspalvelut ei toimi ja voidaan pestä omat kädet. Sitten on hyvä syyttää, ettei asiat hoidu ja ls mokaa kaiken.

Voi kun joku oikeasti laittasi nämä asiat kuntoon, eikä vaan itkisi mediassa lastensuojelun tilaa. Kyllä se "tila" on yhteiskunnassa paljon laajempi ongelma, tosin resurssipula on ihan aito, ei tätä hommaa tämän kauempaa jaksa.