Tyttö ärsyttää isäpuoltaan koko ajan tahallaan

Poistu sä paikalta ja anna niiden muodostaa oma suhde. Rohkaise isäpuolta ottamaan oma asemansa. Jos isäpuolella ei ole kokemusta lapsista tai tuntuu ettei osaa asiaa hoitaa, niin voit häntä toki vähän vinkata, että miten tytön kanssa toimitaan, mutta älä tee sitä lapsen kuullen, ettei mies menetä arvovaltaansa tyttöön.

Aika varmaan auttaa asiaan. Vuoden-parin päästä tilanne on varmaan jo toinen, kunhan miehesi jaksaa käyttäytyä aikuismaisesti. Eli ei mene riitelyyn mukaan vaan on auktoriteetti ja osoittaa että välittää hänestä. Et kertonut kuinka kauan olette asuneet perheenä. Jos takana on jo useampi vuosi, niin sitten selittävä tekijä on varmaankin lapsen ikä. 5-6-vuotiaanahan tulee kuulema ns. pikkumurrosikä, jolloin lapset koettelevat vanhempiaan aika lailla. Tilanteen pitäisi tasoittua noin 7-vuotiaana.

kuunnella sinun miestäsi. Ja kun hän loukkaa isäpuoltaan, hän loukkaa myös sinua.

Ollaan asuttu yhdessä reilu vuosi, mutta lapsi on tuntenut miehen jo lähes kolme vuotta.



ap

tietoa googlettamalla vaikka kuinka paljon. Se on lähinnä sun mies, lapsi ei ole sitä valinnut, enkä oikeesti ymmärrä miksi se edes käskee sun lasta, sehän on sun tehtävä, yleensä ihmisiä kyllä pyydetään, ei käsketä.

Se mies vai lapsi? En ymmärrä että täällä valittelet kun lapsi ei tule toimeen aikuisen kanssa?? Eiköhän nyt olisi ihan parasta teidän aikuisten kasvaa aikuisiksi...aseta lapsi etusijalle! Laita se isäpuoli asumaan muualle ja asu sinä tyttäresi kanssa.

perheessä aikuiset ovat pomoja, olivatpa synnyttäneet ja siittäneet lapset tai eivät. Lapsen turvallisuudentunne syntyy siitä, kun hänestä huolta pitävät aikuiset säilyttävät malttinsa ja pitävät perheen säännöt voimassa kaikkina aikoina, myös biologisen vanhemman poissaollessa.



Ap:n tytär tosiaan mittelee nyt voimiaan isäpuolensa kanssa. Isäpuolen tulee nyt osoittaa, että hän on voimakkaampi, ja äidin tulee tukea isäpuolta. Äiti voi sanoa lapselle, että myös isäpuolta täytyy totella aivan kuin äitiä. Näin lapsi ymmärtää, että hänellä on lupa totella isäpuolta ja turvautua häneen.



Tällä tavoin asetetaan lapsi ja hänen kehityksensä etujijalle. Se ei ole mitään etusijalle asettamista, jos annetaan lapsen pomottaa perheessä ja tehdään kaikki niinkuin lapsi sanoo. Sellainen luo vain turvattomuutta .



Lapset saattavat tiukastikin yrittää ajaa isä- tai äitipuolta pois perheestä, jos heillä on perusperheen ongelmien takia jäänyt joitakin kehitysvaiheita kesken esim. avioeron melskeissä. Oma tytärpuoleni mustamaalasi minua isälleen itku silmässä ja valehteli mm. että huudan hänelle aina isän poissaollessa. Tytär kehotti isää ajamaan minut pois koska olen hänelle ilkeä. Isä tiesi kyllä, etten mitään rakasta yhtä paljon kuin hänen tytärtään. Emme antaneet periksi, käyttäydyimme entiseen tapaan ja hetken päästä tytär lopetti mustamaalauksen.

miksi panet sen ukon komentamaan tytärtäsi?? Eikö jokainen hoida omat lapsensa?

puolet. Ei ihminen itsestään osaa kasvattaa lapsia, kyllä siihen tarvitaan harjoitusta, ja paljon. Ja jos viitsii googlettaa, ni käy ilmi että miehillä on joku alitajuinen tarve tuhota toisen geeniperimän lapset, eli todellakin miettisin ap:n asemassa mitä se oikeen haluaa. Useinko ne äitipuolet raiskaa lapsia?

Hänelle lapsi on tärkeä, vaikkei omansa olekaan ja se näkyy kaikessa hänen toiminnassaan. Totta kai mies käskee lasta, koska meillä sekä minä että mieheni kasvatamme lasta ja kyllä kai useimmissa perheissä lasta jotuu aina välillä käskemäänkin.



Lapsi ei aiemmin käyttäytynyt näin miestäni kohtaan, joten ehkä tämä johtuu lapsen iästä ja siitä, että haluaa testata. Ehkä sekin vaikuttaa, että lapsen biol. isä ei koskaan ole asettanut lapselle mitään rajoja ja nyt minun mieheni taas asettaa niitä. Samoin asetan minäkin, joten lapsi kokee ikäväksi sen, että meillä kotona on tiukat säännöt ja isällään saa tehdä mitä haluaa. Ehkä tässäkin syytä, kun on alkanut älytä tämän asian.



ap

tahkonnut tätä asiaa terapiassa, eikä loppua näy. Minulla oli isäpuoli jolla ei ollut harmainta hajua lapsen kasvatuksesta. Ei osannut olla aikuinen, johon olisi voinut turvata. En voinut sietää sitä, että hän mielivaltaisesti komenteli mua ja keksi rangaistuksia olemattomista jutuista, pakotti syömään puuroa jne. varasti mun rahat ja korut ym. kivaa. Niin hirvät traumat jäi siitä, että äiti oli aina sen sian puolella, ei koskaan puolustanut mua, omaa lastaan. Oli tilanne mikä tahansa, ne kaksi liittoutu aina mua vastaan.



En vois koskaan kuuna päivänä kuvitella katselevani sellaista äijää, joka ei hyväksyis mun lasta ja jos lapsi osoittais pienintäkään merkkiä, et homma ei toimi, niin ukko lähtis saman tien.



Te, jotka ette ole eläneet kusipää-isäpuolen kanssa, ette voi edes kuvitella, mitä se on. Nyt sitten 41-vuotiaana, välit äitiini katkaisseena (jo 7 vuotta) yritän selvitä lapsuuden painajaisista terapiassa.

Onko miehen kullin tarve niin paha, että on pakko pilata oman lapsen lapsuus? Miksette voi asua erillään ja tavata silloin, kun lapsi on isänsä luonsa? Yhteen ehditte muuttaa, kun lapsi lähtee kotoaan. Se lapsi on loppujen lopuksi niin vähän aikaa sinun luonasi.

ei kun pellolle vaan. Tai jos ei tykkää opettajasta niin opettaja vaihtoon? Kyllä lapsen on vaan opittava tulemaan toimeen eri ihmisten kanssa, vaikka välillä miten ärsyttäisi. Kyllähän lapset riitelevät biologisten vanhempienkin kanssa. Se on sitten ihan eri asia jos isäpuoli käyttäytyy väärin tai epäoikeudenmukaisesti, kuten joku kertoi, mutta jos kyse on normaalista elämästä jossa lasta täytyy välillä rajoittaa ja tämä saa aikaan kiukkua lapsessa, niin en kyllä isäpuolta syyttäisi, saati heittäisi ulos

Ei ole ihme, että Suomessa on niin paljon sekopäisiä lapsia, kun niille annetaan kaikki periksi... Sairasa se on.

"perusvanhempienkin" kans, mutta toki voisit kokeilla sitä et jätät ne ratkoo ongelmat yhdessä.