Onko köyhän perheen lapsen toive uusimmasta iPhone-mallista sinulle liikaa ja käytät rahat itse

Miksi ostaisin kun omanikaan ei saa sellaista vaikka toivoisi.

On. Oma lapsi sai ekan IPhonen 17-vuotiaana ja siihenkin oli säästänyt yli puolet itse.

Opastaisin lasta, eli hän voi kysyä miksi vanhemmilla ei ole rahaa.

Milläs köyhä maksaa muuten puhelimen apit, pelit ja liittymät?

Lapsi voi itse käydä kesätöissä, jos haluaa jotain niin kallista. Eivät rikkaidenkaan perheen lapset saa tuollaisia.

Jos eivät vanhemmat käy töissä, miksi lapsen pitäisi saada sellainen?

Yleinen harhaluulo, että kaikissa keskituloisissa ja sitä parempituloisissa tai varakkaissa perheissä lapset saavat aina överikalliita lahjoja. Oman perheeni varakkuuden salaisuus on nimenomaan nuukuus.

Ei kai meidän keskituloisessa perheessä ole kenellekään varaa ostaa uusinta iPhonea. Pitää kuitenkin asua, maksaa veroja, syödä, harrastaa, pukeutua, laittaa vähän sukan varteen ja joskus matkustaakin. Jos siitä jää lahjoitettavaa, niin ei siitä nyt niin paljoa jää, että osteltaiisin rändomille puhelimia, saatika, että ostettaisiin kohtuuttoman kallista mallia.

Kerran pikkuriikkisessä puhelinliikkeessä vuoroani odottaessa jouduin seuraamaan, kuinka aikuinen tytär mankui äidiltään lähemmäs tonnin iPuhelinta, mutta ilmeisesti osamaksulla ei saanut niin kallista, tai joku rahallinen ongelma siinä oli, että joutui tyytymään halvempaan malliin. Oli ihan maansa myynyt. Itse jäin sitten ostamaan poistuvamallista puhelinta, joka oli hinta-laatusuhteeltaan aika edullinen, vaikka sillä oli luvattua käyttöikää jäljellä kolme vuotta, suunnilleen saman verran kuin sillä edellisen asiakkaan iPhonella. Ominaisuudetkin riittävän paljon vastaavat. Maksoin muuten itsekin sen osamaksulla, en siksi, ettei olisi muuten varaa, vaan koska voin.

Toivoa saa mitä vaan.

Ei ole omilla lapsillakaan ollut uusinta mallia joten miksi antaisin tuntemattomalle?

Kuinka kauan arvioit köyhän perheen lapsen omistavan 1000 € puhelimen ennen kuin se myydään?

Tuollaisia puhelimia harva ostaa lapsilleen.

No, oma lapseni on lähes köyhä lapsi. Hän on saanut mielestäni ihan ok puhelimen 3 vuotta sitten. Käyttää sitä ihan tyytyväisenä ja iloisena. Joululahjaksi on toivonut yhteensä noin 70 euron juttuja, joihin kuuluu yhtenä mm. uudet 10 euron villasukat. Olen kaikki hänelle hankkinut.

Kyselin häneltä, että mitä hän toivoisi, jos raha (tai korona) ei rajoittaisi. Tulihan sieltä toiveita:

IPhone, lasketteluvälineet, ratsastustunteja....

Kyselin, että miksi ei ole muuten näitä toivonut. Ei kuulemma kannata, koska niihin ei kuitenkaan olisi varaa. Uusinta IPhonea nyt ei hänen mielestään kannata ostaa, vaikka olisi rahaakin. Jotain IPhonea toivoo, jos sellaiseen on jonain päivänä mahdollisuutta. Ilmankin voi elää hyvää elämää.

En tiedä missä tilanteessa on köyhä lapsi IPhonea toivonut, mutta silloin kuljetaan huonoilla jäillä, jos lapsi ei toivo enempää kuin on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Yleinen harhaluulo, että kaikissa keskituloisissa ja sitä parempituloisissa tai varakkaissa perheissä lapset saavat aina överikalliita lahjoja. Oman perheeni varakkuuden salaisuus on nimenomaan nuukuus.

Mitä iloa on olla varakas, jos ei rahoja käytä? Kääriliinoissa ei ole taskuja, sanovat.

Joo, hyvätuloisena yh-äitinä ostan omille lapsilleni käytetyt iPhonet. Juuri muuta eivät joululahjaksi saakaan. Itselleni olen ostanut hupparin. Hurjaa tuhlausta.

Eli kyllä, niitä merkkipuhelimiakin voi ostaa käytettynä eikä kukaan teini tarvitse sitä ihan uusinta mallia. Muutaman vuoden vanhatkin ovat ihan toimivia. En ostaisi niin kallista uutta puhelinta edes itselleni, saati lapsille joilla se menee minuakin helpommin rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen harhaluulo, että kaikissa keskituloisissa ja sitä parempituloisissa tai varakkaissa perheissä lapset saavat aina överikalliita lahjoja. Oman perheeni varakkuuden salaisuus on nimenomaan nuukuus.

Mitä iloa on olla varakas, jos ei rahoja käytä? Kääriliinoissa ei ole taskuja, sanovat.

Koska ne käyttää ei ole varakas vaan köyhä, ne on valintoja, molempia ei saa.

Mikäli köyhän perheen VANHEMMILLA ei ole varaa lapselleen sellaista ostaa, niin se on liikaa, sillä kenelläkään muulla EI OLE mitään velvollisuutta sitä rahoittaa.

Myötätunnosta, tai sen puutteesta on turha vänistä, jos itsellä päällimmäisenä röyhkeys, toisten ihmisten hyvyyden törkeä hyväksikäyttö ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen harhaluulo, että kaikissa keskituloisissa ja sitä parempituloisissa tai varakkaissa perheissä lapset saavat aina överikalliita lahjoja. Oman perheeni varakkuuden salaisuus on nimenomaan nuukuus.

Mitä iloa on olla varakas, jos ei rahoja käytä? Kääriliinoissa ei ole taskuja, sanovat.

Käärinliinoissa on taskut. Lapseni perivät minut.

Varakkuudesta suurin ilo on sen tuomassa vapaudessa. Olen eronnut pitkästä avioliitosta, ja samaan aikaan irtisanoutunut työpaikastani, koska kumpikin niistä alkoi ahdistaa enemmän kuin tuottaa iloa. Tämä oli mahdollista, koska tiedän että tuli mitä tuli, niin taloudellisessa mielessä minulla ja lapsillani ei tule olemaan mitään hätää. Ikinä. 

Ei kukaan pysy varakkaana jos ostaa ihan kaiken mitä mieleen juolahtaa. Hyvin harvalla on sellaista vaurautta, että rahaa tulee enemmän kuin pystyy tuhlaamaan. Suuri osa varakkaistakin budjetoi jatkuvasti, ja pyrkii siihen että varallisuus tuottaa passiivista tuloa. 

Oikeastaan se suurin ero köyhän ja varakkaan välillä on se, että varakas hankkii tienaamillaan rahoilla asioita, jotka tuottavat hänelle lisää rahaa (osakkeita, sijoitusasunnon, arvometalleja jne) ja köyhä ostaa rahoillaa jotain sellaista, mikä syö kuukausittain rahaa (kuten auto, moottoripyörä, kesämökki, jne)

Varakkaan varallisuus kasvaa korkoa korolle ja se joka tämän ilmiön ymmärtää hyötyy siitä. Joka ei ymmärrä, se maksaa tuon koron korolle (esim pikavipeissä).

Miksi kukaan ostaisi tuollaista lahjaa tuntemattomalle, kun harva ostaa edes omalle perheellekään. 1000 euroa on monen perheen koko joulubudjetti. Ja niillä joilla on varaa heittää tonneja sinne tänne, niin laittavat sen mieluummin sijoituksiinsa kun jonkun random penskan ylikalliisiin lahjoihin.

T. Itselläkin ihan vuoden 2015 iphone

Jos ostaisimme lapsille kalliit puhelimet ym varusteet niin olisimme köyhiä. Olemme pienituloisia mutta säästäneet huomattavan varallisuuden köyhäilemällä, ei se muuten olisi onnistunut.

Köyhien tuhlaavaisuus on jotain käsittämätöntä.

Olipa taas turha aloitus.