Teinkö väärin? Valehtelin lapsilleni, että sain syöpädiagnoosin ja ennuste 10% . Näin sain heidät tänne jouluksi.

Warmaan tykkäävät ..

Sincc

Höpöjuttu 0/5

Oikein teit 👍 nukutte joulunpyhät perhepedissä ja muista että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa imettämistä 🤔

-99/5

olisit nyt oottanut joulun jälkeen ja sanonut että kävi ilmi että sinulla on oireeton korona ja tartutit sen lapsiisi ja pari niistä on teholla niin olisit päässyt yli -100:n

Minun äitini sanoi olevansa kuolemanvakavasti sairas ennen luokkaretkeäni Ruotsiin. Jälkeenpäin myönsi valehdelleensa, jotta olisi kiltisti retkellä. En ole katkera, mutta koskaan sen jälkeen en luottanut häneen millään tavalla.

Ei kukaan vastuuntuntoinen iäkäs äiti , valehtele lapsilleen .Asiahan on vakava ja on loukkaus jos todellakin VALEHTELIT ! Et olisi enään ystäväni !

Mun molemmat vanhemmat on kuolleet syöpään keski-ikäisinä. Saatiin juuri ennen joulua kummankin kohdalla tietää diagnoosit. Ei paljoa naurata tämmöset provot :(

Mun äiti oli aina kauhean sairas, jos mulla oli jotain menoa.  Kulki viltti niskassa naama harmaana pitkin huoneita ja valitti oloaan.  Kerran kun lähdin väkisin kaikesta huolimatta (17-vuotiaana) serkun luokse Tukholmaan kolmeksi päiväksi, kun asia oli sovittu jo ajat sitten ja lentoliput tilattu ja kaikki, niin alkoi parkua kovaan ääneen, kuinka hänet jätetään tänne yksin, vaikka nyt on niin kauhea sydämentykytys ja huono olo ja isä oli tosissaan vienytkin sen lääkäriin, kun ei valitus loppunut.  Siinä ei ollut mitään vikaa.

En ole koskaan suhtautunut äitini valituksiin vakavasti, ne ei ole ikinä olleet oikeita.  Muistan kun minulla oli penkinpainajaiset, niin äiti yritti sabotoida nekin minun osaltani.  Taas oli kauheat vatsavaivat ja kamala olo.

Isän läsnäolo ei ollut merkityksellistä, vaan minun.  Koska isä oli jo nuoresta oppinut, että äiti valittaa turhaan.  Eikä siis ottanut kantaa koko höpinään.  Äidin mielestä siis isä oli välinpitämätön, mutta minua vielä voisi manipuloida.

Kun isä kuoli ja minä olin muuttanut kotoa pois, äiti hetkellisesti reipastui.  Hän alkoi viettää normaalia tervettä eläkeläisen elämää, kävi matkoilla ja riennoissa, oli ystäviä paljon.  Mutta edelleen minä olin hänelle se valitusosoite. 

Ja kun voimat sitten oikeasti väheni, niin tämä vanha manipulointi alkoi taas.  Hän ei mielestään kyennyt yhtään mihinkään ilman minua.  Vaikka hänelle olisi tarjottu kuinka paljon apua tahansa yhteiskunnan puolesta, niin hän ei huolinut, koska minähän olin olemassa.  Järjestin väkipakolla hänelle siivouspalvelun, koska en minä oman perheeni hoitamisen lisäksi jaksanut vielä hänellä käydä siivoamassa, niin kuin hän olisi halunnut.  No, se siivousapu oli hänen mielestään huono, ei ne mitään siivoa eikä osaa, ja on vielä niin ikäviä ihmisiäkin jne.  Aina valivali.  Minun olisi niitä siivoojiakin pitänyt tulla vahtimaan ja opastamaan.  Huh huh, ammatti-ihmisiä ne oli ja tekivät työnsä hyvin.

En tiedä, mistä tuo takertuminen johtui.  Itse en aio lapsilleni olla samanlainen taakka.  Ainakaan en itse keksi sairauksia saadakseni heidät pois tolaltaan ja tulemaan luokseni mihin aikaa vuorokautta tahansa, miten nyt mieleen juolahtaa.  

Aika ilkeästi ajateltu tuo, että saan lapset tulemaan luokse, kun väitän saaneeni syövän.

No siinä käy sitten niin, että kun / jos oikeasti saat sen syövän, niin ne ei usko.  Mieti vähän.

Sitten kun oikeasti olet sairaana, kuka tulee vierailulle?

Tällaisista asioista valehtelevilla on todella vakavia henkisiä ongelmia. Kuten silläkin äidillä, joka valehteli luokkaretkelle lähtevälle lapselleen. Vain itsekeskeinen ihminen käyttäytyy näin.

Vielä paskempi provo kuin onnellisuuden tunteen maksimoiminen.

Naiset tekevät näitä jekkujansa taas. Oli muuten mukava ja silmiäkin avartavaa olla suhteessa tämänkaltaisen sekopään kanssa. Tuollainen käytös alkaa ensin ihan pienistä asioista, mitä ei välttämättä edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset tekevät näitä jekkujansa taas. Oli muuten mukava ja silmiäkin avartavaa olla suhteessa tämänkaltaisen sekopään kanssa. Tuollainen käytös alkaa ensin ihan pienistä asioista, mitä ei välttämättä edes huomaa.

Ai miehet eivät tee vai? Miehet ovat myös usein juoruilevat pikkuämmät, jotka valehtelevat maat ja taivaat...

Mun isä valitti ainakin 10 joulua, että tämä voi olla hänen viimeinen joulunsa, kannattaisi olla kiltisti, että ei sitten jälkikäteen itketä, kun viimeinen joulu oli pilalla. Näin siis koko teini-ikäni ajan, vaikka me lapset olimme enemmänkin kunnollisia ja kilttejä kuin mitään remuajia.

Sitten tuli se viimeinen joulu, jolloin isä ei muistanut kuolemaa ollenkaan, hän oli isoisä ja ihan täpinöissään lapsenlapsesta. Että nyt alkaa se kaikki mukava, mitä hän on vuosia odottanut.

Jälkeenpäin me olemme miettineet sitä, miksi isän piti pilata meiltä ne noin 10 joulua, mitä hyvää hän koki niin saaneensa.

Huh huh. En pysty kuvittelemaan että omat vanhempani tekisivät tällaista, mutta jos tekisivät, niin olisi kyllä viimeinen kerta kun heillä vierailisin. Ei olisi mikään joululahja saada tietää että syöpä olikin huijausta, vaan äärimmäisen suututtavaa. Olisin täysin turhaan surrut etukäteen vanhempani tulevaa kuolemaa, pelännyt ja ahdistunut, työt menneet päin honkia huonosti nukkuneena ja asiaan täysin syyttömät asiakkaat joutuneet kärsimään, sitten vielä koronaa uhmaten autottomana ängennyt aaton ruuhkajunaan riskiryhmäläisen puolisoni kanssa sydän syrjällään prioriteetteja laskien - ja sitten aattona kerrottaisiinkin että huijausta kaikki, kun ette muuten olisi tulleet. Räjähtäisin sellaisessa tilanteessa luultavasti aika perusteellisesti.

Toivottavasti ap saat koronan lapsiltasi.

Ainakaan et ole narsisti, kun kysyt teitkö väärin. Olet vain kusipää.

Minulla on tällainen äiti. Pistin lopulta välit poikki, enkä ole katunut vaikka surettaakin.

Hän on odottanut noin 50-vuotiaasta kuolemaansa (on nyt 80) kovaan ääneen. Elämällä ei ole merkitystä ellei häntä koko ajan oltu passaamassa, tai jos hän ei saanut tulla "auttamaan" silloin kun halusi, siten kun halusi, eli melko järjestään tilanteisiin joissa hän oli vain ylimääräinen taakka koska hänen auttamisensa oli läsnäoloa, arvostelua, kaappeihin kurkkimista yms.

Monet kerrat yritettiin sanoa hänelle esim. valehtelemisesta että joku on pahasti vialla vaikkei oikeasti ollut, mutta ei mennyt perille.

Nyt hän on tyytynyt laittamaan pari kertaa vuodessa postikorttivuodatuksia. Lisäksi, kun pienemmällä paikkakunnalla asutaan, tiedän että on haukkunut meidät kylillä pataluhaksi moneen kertaan. En tosin tiedä kuinka moni hänen menoaan pidempään seurannut ottaa tosissaan ja uskoo että vika on hirviölapsissa eikä rakastavassa mummissa.

Onks syöpää vaikea saada, jos oikeen haluais sen?

Huutista every tuutista ap:n typeryydelle