Osaako kukaan kertoa miksi monimutkainen elämä rupesi kehittymään vasta neoproterotsooisen aikakauden jälkeen?
Uusimmat tutkimukset kertovat että aikaisempi proterotsooinen aikakausi oli ns. "tylsä miljardi vuosi" jolloin oikein mitään ei tapahtunut, mutta sen jälkeen laattatektoniikka siirtyi moderniin vaiheeseen, jolloin vauhtia tuli vähän liikaakin. Kaikkihan tietävät millä vauhdilla esimerkiksi Afrikasta irtaantunut laatta osui Aasiaan ja muodosti nykyisen Intian, ja osuma teki Himalajan vuoriston, kun maa painui kasaan osumasta.
Kommentit (7)
Niin siltähän tuo vaikuttaa - mutta onko mitään vakuuttavia todisteita siitä että ilmäkehän happipitoisuus olisi ollut aika matalalla tasolla vielä satoja miljoonia vuosia sitten? Ja mikä sai happipitoisuuden sitten vielä lisääntymään?
Me spekuloitiin miehen kanssa että on mahdollista päätellä happipitoisuus sulfaattimäärästä merivedessä. Nythän se on jotain 30 mmol/litra mutta on ollut esim. 200 miljoonaa vuotta sitten vain kolmasosa tästä. Sulfaattipitoisuudet on ollut huonosti tunnettu asia tutkimuksissa vielä noin 20 vuotta sitten, mutta nykyään löytyy enemmän tietoa. Sitä on saatu bariitista.
Kaikki oli hyvin, aminohapot chillailivat meressä. Mutta sitten kaikki meni päin ptä ja tuli ihmiset ja orjuus.
Raamattu kertoo kuka loi maapallon, kasvit, eläimet ja ihmisen. Huomioi myös vedenpaisumus, oliko se noin 3,5-4 tuhatta vuotta sitten. Perehdy näihin asioihin, niin olet löytänyt johtolangan. Muut selitykset eivät johda oikeaan päätelmään.
Tutustu samalla häneen joka on luojasi.
Vierailija kirjoitti:
Niin siltähän tuo vaikuttaa - mutta onko mitään vakuuttavia todisteita siitä että ilmäkehän happipitoisuus olisi ollut aika matalalla tasolla vielä satoja miljoonia vuosia sitten? Ja mikä sai happipitoisuuden sitten vielä lisääntymään?
Happea oli ilmakehässä tosi vähän. Olosuhteet olivat muuteskin surkeat useimmille eliöille. Nykyään uskotaan että muutoksen toivat sinilevät:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002914426.html
Sinilevät kykenivät elämään surkeissa olosuhteissa. Sinileviä tuli niin runsaasti että niiden ansiosta ilmakehän happipitoisuus kasvoi, jolloin saattoi sitten muodostua muutakin elämää. Lopulta se muu elämä syrjäytti sinileviä, niin että sinileviä oli jäljellä vain vähän.
--
Nyt sitten me ihmiset ollaan pilattu merten olosuhteet niin pahasti että muu elämä ei taas pärjää ja sinilevät yleistyvät. Turha olla huolissaan siitä että pääseekö kesällä uimaan lähimpään järveen, koska tuo sinileväongelma on aivan massiivinen maailman mittakaavassa. Kaikki tietävät että tyynellä valtamerellä pyöriskelee jättimäinen roskalautta. No, siellä on myös yhtä massiivinen sinilevälautta, se on USA:sta vähän etelään päin. Me ihmiset ollaan todella hyödyllisiä sinilevälle.
Eli me ihmiset ollaan viety maapallon elinolosuhteita taaksepäin ainakin miljardi vuotta. Me ollaan maapallon aikakone, me tuodaan menneisyys tänne takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siltähän tuo vaikuttaa - mutta onko mitään vakuuttavia todisteita siitä että ilmäkehän happipitoisuus olisi ollut aika matalalla tasolla vielä satoja miljoonia vuosia sitten? Ja mikä sai happipitoisuuden sitten vielä lisääntymään?
Happea oli ilmakehässä tosi vähän. Olosuhteet olivat muuteskin surkeat useimmille eliöille. Nykyään uskotaan että muutoksen toivat sinilevät:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002914426.html
Sinilevät kykenivät elämään surkeissa olosuhteissa. Sinileviä tuli niin runsaasti että niiden ansiosta ilmakehän happipitoisuus kasvoi, jolloin saattoi sitten muodostua muutakin elämää. Lopulta se muu elämä syrjäytti sinileviä, niin että sinileviä oli jäljellä vain vähän.
--
Nyt sitten me ihmiset ollaan pilattu merten olosuhteet niin pahasti että muu elämä ei taas pärjää ja sinilevät yleistyvät. Turha olla huolissaan siitä että pääseekö kesällä uimaan lähimpään järveen, koska tuo sinileväongelma on aivan massiivinen maailman mittakaavassa. Kaikki tietävät että tyynellä valtamerellä pyöriskelee jättimäinen roskalautta. No, siellä on myös yhtä massiivinen sinilevälautta, se on USA:sta vähän etelään päin. Me ihmiset ollaan todella hyödyllisiä sinilevälle.
Eli me ihmiset ollaan viety maapallon elinolosuhteita taaksepäin ainakin miljardi vuotta. Me ollaan maapallon aikakone, me tuodaan menneisyys tänne takaisin.
PS. Tosiaan, kun me ihmiset aiheutetaan eliöiden sukupuuttoon kuolemista, niin meidän on kuitenkin turha olla huolissaan "elämän" puolesta. Elämää tulee aina olemaan, ei me onnistuta kaikkea elämää maapallolta tuhoamaan. Me saatetaan tuhota oma elämämme ja tuhansien muiden lajien elämä, mutta jotkin eliöt tulevat selviytymään. Elämä voittaa! :p
Ties vaikka ihmisestä huolimatta maapallon elämän totaalinen biomassa pysyisi vakiona. Ehkä me ei pystytä merkittävästi muuttamaan sitä kuinka paljon elämää maapallolla on. Me vain muutetaan sitä kuinka rikasta se elämä on, me siis huononnetaan biodiversiteettiä. "Vähemmän kehittyneellä" maapallolla on vain harvoja lajeja, "köyhää" elämää. "Enemmän kehittyneellä" maapallolla on useita lajeja, "rikasta" elämää.
Tämä on niin vanha juttu jo, että kaikki sen tietävät. Siitä on keskusteltu kahvipöydissä työpaikoilla ja somessa jatkuvasti. Eli asia on niin että happituotanto vaatii paljon ravinteita veteen, ja sitä ei aikaisemmalla hitaalla proterotsooisella aikaukaudella ollut saatavilla kun laattatektoniikka oli stagnanttia. Happipitoisuus jäi ehkä pariin prosenttiin proterotsooisella aikaukaudella, kambrikaudella ja sen jälkeen se moninkertaistui ilmakehässä mutta ei tietysti ollut vielä lähellä nykytasoa.