Mitä nuorena tekemiäsi asioita häpeät?

Melkein kaikki.

Riisuin itseni alasti yleisellä paikalla. Kyseessä oli rahaveto, 50€.

Päähänpistot teininä ja kaksikymppisenä. Jos joku tuntuu hyvältä idealta, se ei ole sitä. 

Solukämpässä asuessani en aina ottanut kämppiksiä huomioon. Luulin olevani erityisen cool ja vouhotin omia asioitani. Nyt nolottaisi edes nähdä niitä kämppiksiä.

Makasin naimisissa olevan miehen kanssa, kun itse olin seurustelusuhteessa. Tosin halusin erota poikaystävästäni. Toisen kanssa seksiä harrastamalla kai yritin etäännyttää itseäni poikaystävästäni henkisesti.

Ajattelin lisäksi, että avioliitot ovat pelkkä vitsi, pelkkä pala paperia. Nykyään ajattelen toisin.

Olin omille vanhemmilleni todella tyly, kun yritin rakentaa omaa elämääni.

Mulla oli kausi kun pukeuduin poikien vaatteisiin. Hävettäisi jos mieheni saisi tietää. Olin myös todella ruma, sitä häpeän myös.

Kaikkea. Lähinnä haaskattuja tilaisuuksia, alkoholin liiallista käyttöä, huumeidenkäyttöä, irtosuhteita.

Sitä että olin niin naiivi. Lisäksi sitä että olin niin hirveän arka. Se toki oli kodin peruja mutta jotenkin hävettää ja harmittaakin.

Vaikka mitä.  Mustasukkaisena tehty lavastettu itsemurhayritys.

Lyhytaikainen seurustelu itseäni 35 vuotta vanhemman miehen kanssa, ihan vaan huvikseen.  Nyt kaduttaa, toinen otti tosissaan.  No nyt se on jo kuollut kylläkin.

Kahden kaverin kanssa seurustelu yhtä aikaa, oli kamalan kuluttavaa.  Kun kumpikaan ei olisi saanut tietää toisistaan.  Ja kun sitten viimein tein valinnan näiden kahden välillä, valitsin väärin.  Tiesin jo silloin valitessani, että tätä kadun joskus.  Taisin olla päästäni vialla.

Varhaisnuorina toisen tytön kanssa huudeltiin kerran yhdelle ihan kiltille ja kivalle pojalle sen ulkonäöstä kaikenlaista tyhmää.  Se ei sanonut yhtään mitään vastaan, siis oli fiksumpi meitä.

Onneksi ei ollut huumeita silloin saatavilla pikkupaikkakunnalla.  Olisin varmaan ollut niin tyhmä, että olisin kokeillut.  Ehkä mua suojasi se, että menin hyvin nuorena naimisiin.  Vaikka toisaalta se oli vikatikki sekin.  Mutta olinpahan jo aikuinen ja enemmän järjissäni, kun aloittelin uutta elämää eron jälkeen.  Paitsi

että on sitä senkin jälkeen kaikenlaista typerää tapahtunut.

Yhtä lomaromanssia varatun miehen kanssa, vaikka ei seksiä harrastettukaan. Väärin se silti oli, tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että olin niin naiivi. Lisäksi sitä että olin niin hirveän arka. Se toki oli kodin peruja mutta jotenkin hävettää ja harmittaakin.

Sama juttu. Olin "erilaisesta" kodista. Ei ollut hirveän realistisia odotuksia elämältä. Muut hihittelivät selän takana ja suhtautuivat säälivän paapovasti. Hävettää edelleen kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Olin omille vanhemmilleni todella tyly, kun yritin rakentaa omaa elämääni.

Minä olin isoäidilleni tyly hänen viimeisinä vuosinaan. Nyt jälkeenpäin kadun sitä. Olisi pitänyt antaa vanhojen asioiden olla.

Isoäiti oli äitini anoppi ja asui meidän perheemme kanssa. Olin pitänyt häntä lapsuudessani pullantuoksuisena mummona, mutta kun tulin teini-iän kynnykselle, silmäni aukesivat. Hän arvosteli äitiäni, oli jo siitä lähtien tehnyt niin, kun äiti tuli nuorena tyttönä -70 luvun lopulla taloon. Oli pyytänyt äitiä näyttämään pankkikirjansa, ennenkuin saivat mennä naimisiin isäni kanssa ym.

Tein ala-/yläasteikäisenä paljon kaikkea sellaista, mistä näin aikuisiällä joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen. Silloin nuorena sain vain nuhtelut ja lähetteen koulupsykologille.

Tai no, pitihän minun *kerran* käydä poliisiasemalla selvittelemässä yhden keissin taustoja… Oli muuten elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jouduin poliisin kanssa tekemisiin, niin nololta se tuntui.

Onneksi älysin lopettaa sekoilut silloin 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kausi kun pukeuduin poikien vaatteisiin. Hävettäisi jos mieheni saisi tietää. Olin myös todella ruma, sitä häpeän myös.

Miksi tuollaista pitää hävetä?

Minua kiusattiin koulussa. Sen vuoksi en uskaltanut edes puhua kaikille. Joskus kun tunnilla piti vastata, en saanut suustani muuta kuin änkytystä. Ne, jotka eivät tienneet kiusaamisesta, pitivät kai minua jotenkin vajaakehittyneenä. Edelleen hävettää.

Naiivius ja liika kiltteys. Ei minun ylitseni ole monta kertaa kävelty, sillä opin nopeasti pitämään puoleni, mutta mieluummin olisin jättänyt nekin muutamat väliin.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin koulussa. Sen vuoksi en uskaltanut edes puhua kaikille. Joskus kun tunnilla piti vastata, en saanut suustani muuta kuin änkytystä. Ne, jotka eivät tienneet kiusaamisesta, pitivät kai minua jotenkin vajaakehittyneenä. Edelleen hävettää.

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista 😞. Minuun nuoruusajan kiusaaminen vaikuttaa edelleen siten, että mun on vaikeaa muodostaa minkäänlaista suhdetta kehenkään. Ystävyyttä saati romanttista suhdetta. Otan etäisyyttä heti kun alkaa tuntumaan, että joku pääsee liian lähelle.

Hyväksynnän hakeminen muilta.

Valehtelin itseäni koskevissa asioissa, koska häpesin taustaani. Nyt hävettää, että valehtelin.