Voisiko joku opettaja kommentoida...
Kun sattui silmiini tuo uutiskynnyksen ylittänyt otsikko missä opettajat oli niin mielensä pahoittaneet kun joululahjapussissa oli kaksi suklaata tms...
"Raskas koronavuosi" opettajille... Öööö, itse kun en alaa tunne, en halua että kukaan opettaja tästä loukkaantuu, haluan ihan aidosti tiedonjanoisena tietää, mitä extratöitä etäopetus toi opettajille, etenkin nyt erityisesti tietyt aineopettajat, esim köksämaikat, liikkamaikat, kässämaikat... Itsellä yläasteikäiset lapset, joiden kyseisten aineiden etäopetus oli sitä, että oppilas sai a4 plankon missä yläkulmassa luki: "käy metsässä tasapainoilemassa puunrunkojen päällä ja laita kuva opettajalle", "tee jauhelihakeitto ja laita eri vaiheista kuvat opettajalle" tai "virkkaa ketjusilmukkaa ja laita kuva opettajalle".
Ja samaa plankoa jaettiin kaikille opiskejoille kevään ajan ja *tsadaa*, tunnit oli siinä. Opettajat tänä aikana turvassa etätöissään kotona.
Eli jos toimit alalla/ läheisesi toimii, niin mieluusti kuulisin mikä koronavuonna on kuormittanut normaalia enemmä opettajia, jos ei mukaan lasketa niitä epävarmuustekijöitä jotka koskettanet IHAN kaikkia muitakin aloja, eli. Esim. Ohjeistusten odottaminen, suojavarusteet, epävarmuus, toimintatapojen muutos jne.
Kommentit (18)
Aineenopettajalla on satoja oppilaita. Etänä tuon joukon hallinnointi oli aika haastavaa. Oppilaat eivät kysyneet luontevasti neuvoa, ohjaaminen ja kontaktin saaminen oli vaikeaa. Osa oppilaista ei pystynyt työskentelemään. Palautusten kyttäämisessä ja karhuamisessa meni paljon enemmän aikaa kuin normaalisti. Myös palautteen antaminen vei ainakin minulta paljon aikaa.
Oli erittäin stressaavaa, kun selkeitä ohjeita ei ollut, eikä aina osaamistakaan. Sekä opettajat että oppilaat heitettiin yhtäkkiä veteen ja katsottiin, miten käy.
Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Mitään ei voinut tehdä niin kuin oli aiemmin ajattellut. Myös arviointi meni käytännössä uusiksi.
Minua ainakin painoi myös oppilaiden vointi. Osa voi selvästi huonosti, enkä voinut oikein auttaa.
Nyt syksyllä olen joutunut koko ajan pitämään monta suunnitelmaa. Toinen on siltä varalta, että olen itse koulussa, toinen siltä varalta, että olen sairaana ja kolmas siltä varalta, että ollaan etänä. Toki näillä suunnitelmilla on yhtymäkohtia, mutta silti ylimääräistä työtä on ollut.
Koulupäivät ovat muuttuneet paljon hektisimmiksi. Se koostuu monista pienistä asioista. Oppilaiden erillään pitämiseen liittyy monenlaista valvontaa ja järjestelyä. Käsien pesun valvonta, käsidesipullojen täyttö, välineiden desinfiointi, maskien jako jne ovat vain osa siitä. Meillä meni esimerkiksi ruokailut uusiksi. Taukojen määrä on vähentynyt, viemme ja noudamme oppilaita sillä ajalla, jolla ennen söimme tai kävimme vessassa.
Syksyn aikana on ollut ylimääräistä koulutusta ja palaverointia tulevan varalle.
En millään muotoa väitä, että minulla on rankempaa kuin muilla. Mutta on tämä ollut raskas vuosi.
Myös lukiossa näitä ”laitan tehtävät kerran viikossa Wilmaan ja lipitän loppuviikon viiniä mökillä” -opettajia riitti.
Totta kai siinä menee moninkertainen aika kontaktiopetukseen verrattuna. Etäopetuksessa jokaisen tehtävä pitää ensin ohjeistaa ja sitten pitää ottaa vastaan erikseen ja antaa siitä palaute. Ryhmäopetuksessa palautteen antaminen käy tunnin aikana oppilaan luota toisen luo kulkemalla. Ryhmätöitä ei ole voinut teettää ollenkaan, ryhmän tuotoksen arviointi käy nopeammin kuin 5 opiskelijan, jotka eivät voineet tehdä yhdessä työtä.
Lähiopetuksessa olet joka minuutti käytettävissä, tai ainakin valvontavastuussa. Vessaan tai syömään ei pääse. Jatkuvaa käsienpesun valvontaa ja ohjeistusta, jos et valvo niin käsiä ei pestä. Oppilaita tulee sairaana kouluun, yskivät ja niiskuttavat ja muiden katseesta näkee että pelottaa. Jos lähetät yskivän kotiin, hän on taas pulpetin takana seuraavana päivänä, koska vanhemmat tekevät töitä etänä kotonaan. Maskien käytössä on kirjavaa porukkaa: osalle ne ovat pöydällä, osalla roikkuvat korvasta tai leuan alta, loput kehuskelevat kuinka ” äiti päätti että mun ei tarvitse maskia käyttää”. Turvavälejä ei noudateta, kaikkia halaillaan kun vaan pystytään.
Kyllä päivän jälkeen on aika poikki.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai siinä menee moninkertainen aika kontaktiopetukseen verrattuna. Etäopetuksessa jokaisen tehtävä pitää ensin ohjeistaa ja sitten pitää ottaa vastaan erikseen ja antaa siitä palaute. Ryhmäopetuksessa palautteen antaminen käy tunnin aikana oppilaan luota toisen luo kulkemalla. Ryhmätöitä ei ole voinut teettää ollenkaan, ryhmän tuotoksen arviointi käy nopeammin kuin 5 opiskelijan, jotka eivät voineet tehdä yhdessä työtä.
Siis olet jokaiselta ottanut rehtävän vastaan erikseen. Joka tehtävän? Kasvokkain?
Miksei voi olla ryhmätöitä?
Vierailija kirjoitti:
Lähiopetuksessa olet joka minuutti käytettävissä, tai ainakin valvontavastuussa. Vessaan tai syömään ei pääse. Jatkuvaa käsienpesun valvontaa ja ohjeistusta, jos et valvo niin käsiä ei pestä. Oppilaita tulee sairaana kouluun, yskivät ja niiskuttavat ja muiden katseesta näkee että pelottaa. Jos lähetät yskivän kotiin, hän on taas pulpetin takana seuraavana päivänä, koska vanhemmat tekevät töitä etänä kotonaan. Maskien käytössä on kirjavaa porukkaa: osalle ne ovat pöydällä, osalla roikkuvat korvasta tai leuan alta, loput kehuskelevat kuinka ” äiti päätti että mun ei tarvitse maskia käyttää”. Turvavälejä ei noudateta, kaikkia halaillaan kun vaan pystytään.
Kyllä päivän jälkeen on aika poikki.
Taidat olla itse se, jota pelottaa.
En jaksa muuhun kommentoida tai selittää enempää,mutta tuohon edelliseen: kyllä otin vastaan joka tehtävän ja annoin niistä palautetta.
Toinen ope
Opettaminen ruudun takaa on uuvuttavaa. Opetin viime keväänä kahdessa paikassa, päivisin yhdessä ja iltaisin toisessa. Opetusmateriaalia ei ollut etäopetukseen valmiina, kaikki piti tehdä itse. Matka-ajoissa säästi, mutta vastaavasti palautteiden antamiseen ja arviointiin meni enemmän aikaa - oppituntien valmistelusta puhumattakaan.
Lähiopetuksessa stressaa erityisjärjestelyt. Aineessani on paljon materiaalinhallintaa. On pitänyt desinfioida välineitä tuntien päätteeksi ja laittaa aina ennen tunteja jokaiselle materiaalit valmiiksi. Improvisointi on mahdotonta. Pitää miettiä hygieniaa ja lapset pitää yrittää pitää erillään toisistaan. Mikään ei mene vanhalla rutiinilla.
Olen joutunut käyttämään maskia, jolloin oppilaat eivät näe ilmeitäni: heihin on vaikeampi saada kontakti ja ääneni kuuluu huonommin.
Opetustyö on normaalioloissakin vaativaa. Koronaolosuhteissa se on vieläkin vaativampaa.
Tässä itähelsinkiläisen ison koulun ope, olen ollut kontaktiopetuksessa 500 oppilaan kanssa viikossa koko syksyn elokuusta joulukuuhun.
Etäopetus maalis-huhtikuussa ei enää paina. En tiedä miksi se tuli ap:lle ekana mieleen?Karanteenia ei ole minun tarvinnut kökkiä, olen käyttänyt maskia, enkä siis terveydenhuollon tulkinnan mukaan sairastuneidenkaan kanssa työskennellessä ole altistunut. Olen joutunut kuitenkin järjestämään opetusta myös kotiin karanteenissa oleville, yhtä aikaa pyörittänyt lähiopetusta ja lisäksi onhan tässä pelko siitä, sairastunko ja tartutanko sitten perheeni. Tuota tietysti pelkää kaikki mutta on ne riskit nyt vaan opeilla monia muuta suuremmat, ei sitä vaan voi kiistää.
En tarvitse joululahjaa. Tai palkankorotusta. Haluan että kuitenkin sanallisesti tunnustetaan että on tää paha paikka meidän ammattikunnalle. Tuntuu väärältä moni asia. Esim ettei etäopetusta saatu nyt edes pariksi päiväksi tai esim massatestausta koululle. Tämä koronatilanne voi ihan just meidän silmien alla lähteä käsistä ja tässä me vain opetetaan matikkaa ja enkkua ja kiistellään siitä, saako koulun alueelta poistua ruokiksella kauppaan ostamaan paistopistetuotteita. Nuoret sanovat ettei korona tartu heihin tai että se on heille pikkunuha ja että tilanne on hyvä koska koulutkin (ja ne maailman tärkeimmät paistopisteet) on nyt auki eikä kiinni niin kuin keväällä. Kukaan oppilas ei melkein käytä enää koko päivää ainakaan maskia. Halataan ja roikutaan entiseen malliin. Asiaan puuttuville opeille nauretaan ja tullaan hönkimään tahallaan päälle. Raskasta tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiopetuksessa olet joka minuutti käytettävissä, tai ainakin valvontavastuussa. Vessaan tai syömään ei pääse. Jatkuvaa käsienpesun valvontaa ja ohjeistusta, jos et valvo niin käsiä ei pestä. Oppilaita tulee sairaana kouluun, yskivät ja niiskuttavat ja muiden katseesta näkee että pelottaa. Jos lähetät yskivän kotiin, hän on taas pulpetin takana seuraavana päivänä, koska vanhemmat tekevät töitä etänä kotonaan. Maskien käytössä on kirjavaa porukkaa: osalle ne ovat pöydällä, osalla roikkuvat korvasta tai leuan alta, loput kehuskelevat kuinka ” äiti päätti että mun ei tarvitse maskia käyttää”. Turvavälejä ei noudateta, kaikkia halaillaan kun vaan pystytään.
Kyllä päivän jälkeen on aika poikki.Taidat olla itse se, jota pelottaa.
Kuka tuollaista edes kysyy? kai nyt ketä vaan järkevää pelottaa, jos joku yskii ja niistää. Oli ope tai oppilas. Ei varmaan mikään ideaali joululahja perheelle tuoda koulusta tuliaisena koronaa.
Vedätystä, hehän on saaneet kotona lorvia.
Eikö tämä korona tee kaikkien elämästä hankalampaa? Mikä siinä on, että pitää valittaa sellaisesta, millä ei ole merkitystä? Valittajille 0 suklaata tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa muuhun kommentoida tai selittää enempää,mutta tuohon edelliseen: kyllä otin vastaan joka tehtävän ja annoin niistä palautetta.
Toinen ope
Eli joka oppituntu olet kasvokkain ottanut tehtävän vastaan
Olen tehnyt opettajana etätöitä aiemminkin, koska olen pitänyt verkkokursseja. Kukaan, joka sellaisia ei ole suunnitellut ja toteuttanut, ei tiedä kurssin edellyttämää todellista työmäärää. Jos kokonaan uuden aihealueen verkko-opintokokonaisuuden laadit, niin ehkä kolmas toteutus alkaa olla OK.
Ei sitä nyt vain voi todeta, että lukekaa sieltä kirjan sivuilta XX-ZZ asiat ja vastatkaa sitten työkirjan kysymyksiin nn1-nn15. Ei se ole opetusta, vaan ohjeistusta.
Opettajan tehtävänä on antaa palautetta tehtävävastauksista ja muusta toiminnasta. Ryhmiä pitäisi saada toimimaan ryhminä yhdessä erilaisten keinojen avulla.
Kaiken kaikkiaan viestinnän merkitys korostuu.
Lähiopetus on varmasti opettajille paljon antoisampi tapa hoitaa työnsä. Syntyy spontaania keskustelua, pohditaan asioita yhdessä, ratkotaan ongelmia. Voi kannustaa ja tsempata, ottaa jutututtavakseen sen hiljaisimman.
Mutta poikkeusolot ovat poikkeusoloja. Nyt vain kestetään ja jaksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä nyt vain voi todeta, että lukekaa sieltä kirjan sivuilta XX-ZZ asiat ja vastatkaa sitten työkirjan kysymyksiin nn1-nn15. Ei se ole opetusta, vaan ohjeistusta.
Opettajan tehtävänä on antaa palautetta tehtävävastauksista ja muusta toiminnasta. Ryhmiä pitäisi saada toimimaan ryhminä yhdessä erilaisten keinojen avulla.
.
Tämä! Se vaan että valitettavan moni opettaja nimenomaan teki näin, jopa alakoululaisille vaan kerrottiin että tällä viikolla teet tämän ja tuon sivun. Ei väliä vaikka oli matikassa uutta asiaa, siellä ne kirjassa kerrotaan. Ikävä kyllä mätä muna haisee pitkälle ja pilaa maineen myös monelta kelvolliselta.
Etäopetuksen osalta työmäärässä valtavia eroja opettajien välillä. Jotkut kuittasi pedagogisen vapauden varjolla hommat sieltä missä aita oli matalin ja osa ihan oikeasti panosti ja opetti.