Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen nainen ja äitini kohtelee minua edellee kuin teini-ikäistä pompotettavaa lasta.
17.12.2020 |
Minulla on oma perhe. Puoliso ja kolme lasta. Olen muuttanut pois kotoa heti ylioppilaaksi päästyäni 19-vuotiaana. Olen itsenäistynyt ja elän omaa elämääni.
Äitini jostain syystä kuvittelee, että olen edelleen jotenkin samaa taloutta hänen kanssaan ja luulee voivansa määrätä, mitä teen. En jaksa enää.
Esimerkkejä:
- äitini ilmoitti minut sukukokoukseen vuosi sitten kysymättä minulta
- äitini kirjoitti kaikille sukulaisille ja ystävilleen joulutervehdyksen, jossa kertoi KAIKKI tämän vuoden aikana minun perheelleni tapahtuneet asiat - minulta kysymättä
- äitini järjesti kesällä erään tapahtuman ja ilmoitti kaikille, että minä olen tulossa paikalle. Kun en tullut (koska minulta ei kysytty etukäteen!), sain jälkikäteen kuulla, että olen leuhka ja ylimielinen, kun jätin tulematta
- äitini ostaa kirpputoreilta vaatteita, jotka kiikuttaa minulle ja loukkaantuu, kun en halua niitä
Isä on aivan tossu ja myötäilee äitiä. Olen sanonut todella monta kertaa nätisti ja useasti myös ei-niin-nätisti, mutta perille ei mene. En halua katkaista välejäni lasteni takia - en halua viedä heiltä mummoa. Jos sanon tiukasti äidille, äiti loukkaantuu ja suuttuu ja yleensä purkaa pahan mielensä isää kohtaan. Tätä en halua.
Olen hyvänen aika NELIKYMPPINEN, itsenäinen nainen. Miten tästä tilanteesta pääsee eroon?
Kommentit (15)
Ainoa ongelma tässä on ap joka ei aseta rajoja äidilleen.Ap, turha valittaa jos et kerran ole itse saanut suuta auki ja ratakiskoa taivutettua niin että toinen tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ongelma tässä on ap joka ei aseta rajoja äidilleen.Ap, turha valittaa jos et kerran ole itse saanut suuta auki ja ratakiskoa taivutettua niin että toinen tajuaa.
Olen saanut suuni auki ja vääntänyt ratakiskosta. Seuraus oli se, että äiti itkee silmät päästään, suuttuu, loukkaantuu, ei vastaa puheluihin, haukkuu kiittämättömäksi ja purkaa kaiken pahan olonsa isääni, joka joutuu sietämään tätä 24/7.
Äiti ei ole läpeensä paha ja isoäitinä lapsilleni hyvä ja korvaamaton. Tätä sidettä en halua katkaista.
Ei ole mielestäni minun asiani soitella sukulaisille tai tapahtumajärjestäjille, jos minulta kysymättä minut on ilmoitettu johonkin. Miksei äitini saa syitä niskoille näistä, en ymmärrä. Aina jotenkin kaatuu minun kannettavakseni. En sano ammattiani tai osaamistani, mutta kesäjuhlissa oli kyse vieläpä osaamiseni hyödyntämisestä tapahtumassa - siis tyyliin niin, että ohjelmatiedoissa lukee "Mirkku Virtanen tulee vetämään aamujoogan ja iltapäiväjumpan". Minulta ei kysytty, äitini vain ilmoitti näin ja kertoi jälkikäteen. En mennyt, vaikkei minulla sinä päivänä ollut yhtään mitään menoa. Olin pihalla ja otin aurinkoa. Kyse ei edes ollut siitä, ettenkö olisi voinut, mutta asetelma on vino. Ei aikuista ihmistä voi noin vain ilmoittaa tekemään jotain kysymättä!
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä hankalalta. Ei varmaan auta mikään muu kuin ingoorata kaikki äitisi puolestasi tekemät asiat ja ilmoittaa myös muille sukulaisille että äitisi tekee tälläistä. Jatka myös keskusteluja äitisi kanssa näistä asioista ja sano suoraan mitä mieltä olet. Äitisi lienee olevan jo vähintään 60 vuotias ?
Äiti on kohta jo seitsemänkymppinen. Eläkeläinen.
En mielestäni ole velvollinen ilmoittamaan sukulaisille mitään mistään, koska en koe olevani asianomainen. En haluaisi puuttua näihin ollenkaan. Jos joku ilmoittaa minut johonkin minulta kysymättä, miksi minun pitäisi ottaa peruminen asiakseni? Eikö se ole ilmoittajan tehtävä, jos en tule tai suostu?
ap
Äitisi vaikuttaa tungettelevalta ja ärsyttävältä. Isäsi lapamadolta. Ilmanko sinäkin vielä nelikymppisenä riekut vauvapalstalla parkumassa!😄
Käyttäjä37018 kirjoitti:
Äitisi vaikuttaa tungettelevalta ja ärsyttävältä. Isäsi lapamadolta. Ilmanko sinäkin vielä nelikymppisenä riekut vauvapalstalla parkumassa!😄
Niinpä. No tilanne on nyt tämä. Miten tästä pääsisi eteenpäin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi vaikuttaa vaikealta. Tuollaisia nuo seitsemänkymppiset usein ovat. Kuvittelevat omistavansa jälkikasvunsa.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi vaikuttaa vaikealta. Tuollaisia nuo seitsemänkymppiset usein ovat. Kuvittelevat omistavansa jälkikasvunsa.
Olisipa tämä uusi vaiva. Äitini on siis aina ollut tällainen. Viimeisen parikymmentä vuotta, vaikken ole enää kotona asunutkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi tulee pitämään sinua pikku tyttönään kuolemaansa asti. Siitä et pääse yli, etkä ympäri. Ehkä muutamia vuosia ennen kuolemaansa hän voi taantua sinun lapseksi, mutta usko pois paras tapa selvitä äidistäsi on myös omalla tahollasi hyväksyä tilanne ja pitää vain järkesi kasassa.
JOs äitisi ilmoittaa sinut sukukokoukseen kysymättä sinulta lupaa siihen anna ilmoittaa. Se, että sinua haukuttaisiin osallistumatta jättämisestä leuhkaksi ei nyt selvinnyt onko se äitisi puheita vai ottavatko sukulaiset sinuun yhteyttä niin rumin ajatuksin? Joka tapauksessa sinua tuskin voi häiritä se, mitä mieltä äitisi tai muut ovat. Voit jatkossa hoitaa asian niinkin, että se joka vastaa ilmoittautumisista saa myös sinulta tiedoksi ettet tule mukaan ja mainitset samalla miten jatkossa sinä vastaat omista ilmoittautumisista. Ettei äitisi hösötyksiä tarvitse ottaa vakavasti.
Äitisi kertoo perheesi asiat juuri niin kuin sinä kerrot hänelle ja päästät katsomaan, miten teillä menee. Et siis kerro aloituksessasi onko äitisi sinun uskottusi ja avaat hänelle kaiken? Muuten on mielestäni ok, jos hän kertoo lapsenlapsen uutiset. Hyvin moni mummo tekee juuri niin. Et voi kieltää häntä kertomastakaan, joten mitä todelliasta vahinkoa siitä on sinulle? Loikkiik lähipuskissa pian muita mummoja kaakottamassa teidän asioita? JA mitäs äitisi vastaa, jos joku hänen ystävänsä kysyy mitä sinulle kuuluu? Normaalia small talkia tuttujen kesken.
Ne äitisi ostamat kirppisvaatteet voit pakata kassiin ja viedä takaisin kirppikselle lahjoituksena. Ei sen kummempaa. En ole ikinä käsittänyt ihmisten harmitusta vääristä lahjoista ja vaatteista. Jos en jostakin pidä laitan heti eteenpäin. Jos niistäkysytään vastaan vain, että kivakiitos, olli hieno ja täytyykin muistaa laittaa päälle se kissan pissan hajuinen kirppislöytösi seuraavan kerran tavatssamme ja voivotella sitten kun en ikinä muista.
NÄmä ja monet muut keinot, joita varmasti itsekin keksit, äitisi kanssa pärjäämiseen helpottaa oloasi. Suhteeni äitiini muuttui vasta rapiat 50 vuoden iässä äitini vanhetessa ja vaivojen lisääntyessä. Nyt hän on minun iso lapseni, järki toimii, mutta kyllä se aikani hänen kanssaan menee hänen kiukuttelujaan ja koronavalitustaan kuunnellessa sekä piristäviä juttuja keksiessä. NAuti vielä siitä, ettei äidistäsi ole muuta haastetta elämässäsi ja nauti elämästäsi.
Et voi olla vastuussa isästäsi. Hänen pitää puolustaa itse itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise se napanuora lopultakin. Lopeta yhteydenpito noin rasittavaan äitiin ja anna sen touhuta mitä touhuaa. Toimii.
Tuttua, tosin ei ehkä noin pahasti. Esim kerran yksi serkuistani oli kutsunut häihinsä äidin ja isän ja samassa kutsukortissa oli mainittu myös minut. Äitini kysyi aionko lähteä (häät olivat monen sadan km päässä), sanoin etten, koska en ole serkun kanssa missään tekemisissä. Vanhemmat lähtivät sitten häihin. Myöhemmin äiti kertoi ostaneensa puolestani jonkin viiden euron halpahallivaasin hääparille lahjaksi. Olin todella loukkaantunut... Ensinnäkään en edes harkinnut lahjaa ja jos olisin, niin se olisi ollut jokin arvokkaampi juttu, vaikka nyt sitten tyyliin Iittalan vaasi. Teki mieli ilmoittaa serkulle, että en ollut minä, joka sen vaasin antoi, mutta jätin sitten asian. Nyt ovat jo kuulemma eronneet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon auta mikään. Viimeksi oma äitini neuvoi minua joulusiivouksen suhteen. Olen 56-vuotias ja muutin pois lapsuuskodistani 37 vuotta sitten. Äiti on käynyt meillä viimeksi muutama vuosi sitten enkä kerro äidilleni omasta ja lasten elämästä kuin ylimalkaisesti. Kuulumisten kyselyyn vastaan "ei kummempia" kun itsekin kyllästyin, kun äiti kertoi kuulumiseni ihan kaikille. On muuten rasittavaa olla koko ajan kieli keskellä suuta ja varoa, ettei vahingossa lipsauta jotain sivu suun.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut suuni auki ja vääntänyt ratakiskosta. Seuraus oli se, että äiti itkee silmät päästään, suuttuu, loukkaantuu, ei vastaa puheluihin, haukkuu kiittämättömäksi ja purkaa kaiken pahan olonsa isääni, joka joutuu sietämään tätä 24/7.
Isäsi on aikuinen ihminen, etkä ole vastuussa hänestä tai äitisi ja isäsi parisuhteesta. Sinulla on oikeus ja velvollisuus asettaa itse omat rajasi, isälläsi puolestaan on oikeus ja velvollisuus huolehtia omistaan. Jos isäsi syyttää(?) tai jotenkin vihjailee, että joutuu sinun takiasi kärsimään äitisi käytöksestä, tai kun itse annat äitisi puuttuttua asioihisi ettei isäsi joudu kärsimään, te kumpikin heittelette itsellenne kuuluvaa vastuuta toistenne niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä isäsi että sinun pitää ottaa parempi ryhti ja pitää puolenne, kyllä se siitä asettuu ajan mittaan. Ihmiset kävelevät yli jos niiden antaa tehdä niin.
Kuulostaa kyllä hankalalta. Ei varmaan auta mikään muu kuin ingoorata kaikki äitisi puolestasi tekemät asiat ja ilmoittaa myös muille sukulaisille että äitisi tekee tälläistä. Jatka myös keskusteluja äitisi kanssa näistä asioista ja sano suoraan mitä mieltä olet. Äitisi lienee olevan jo vähintään 60 vuotias ?