Lue keskustelun säännöt.
Äidin kuolemasta huomenna tasan 50 vuotta
15.12.2020 |
Lähetänkö tervehdyksen huomenna nuoremmille kolmelle sisarukselleni, vai onko parempi olla muistamatta? Olimme kaikki alaikäisiä kun äiti kuoli.
Tuntuu raskaalta, kun en oikein keidenkään muidenkaan kanssa jakaa tunteita.
Äiti ei nähnyt meidän kasvavan aikuisiksi, kirjoittavan ylioppilaiksi, valmistuvan ammatteihimme. Ei nähnyt koskaan lapsiamme eikä lastenlapsiamme.
Kommentit (15)
Otan osaa ap. Oletteko koskaan puhuneet asiasta kunnolla sisarusten kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 vuotta sitten tapahtunutta yhä murehdit? Pitäisiköhän sinun hankkia elämääsi sisältöä?
Vierailija kirjoitti:
50 vuotta sitten tapahtunutta yhä murehdit? Pitäisiköhän sinun hankkia elämääsi sisältöä?
Äidin kuolema silloin kun itse on vielä lapsi, on niin iso asia että se kulkee kyllä elämässä mukana. Sitä suree juuri noissa elämän suurissa asioissa, valmistumiset, häät, omat lapset. Juurikin siinä oman elämän sisällössä, siitä puuttuu ikuisesti palanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita ja juttele. Älä nyt mitään viestejä töksäyttele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voisit ottaa puheeksi, ehkä muistatte jotain mukavaa siltä ajalta, kun äiti eli. Minä olen kohta 70v ja nyt joulunaikaan muistelen lapsuuden jouluja, miten me pienet lapset osallistuttiin äidin apuna joulunvalmisteluun. Minun äitini kuoli n 10v sitten, mutta on joka päivä ajatuksissani. Juuri eilen puhuin n 90v naapurini kanssa lapsuusjouluista. Hän oli menettänyt äidin varhain, mutta oli kuitenkin muistoja äidistä joulua tekemässä. Ehkä sinullakin ap on mukavia asioita, joista voisi jutella niille, jotka ainakin tietävät, mistä puhut, vaikka eivät juuri samaa asiaa muistaisikaan.
Tuohan on selvä trauma josta olisi tullut päästä yli aikuistuessa, viimeistään silloin kun on saanut omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti kuoli 35 vuotta sitten mutta ei me erikseen sitä enää toisillemme mainita. Jokainen tykönänsä muistaa. Olimme jo nuoria aikuisia silloin.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on selvä trauma josta olisi tullut päästä yli aikuistuessa, viimeistään silloin kun on saanut omia lapsia.
Ei kaikista elämän asioista ole tarkoitus ”päästä yli”. Varsinkin suuret ja elämää muokanneet surut kulkevat kyllä mukana. Kaikkea hyvää sinulle ap! Ole vaan yhteydessä sisaruksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisit ottaa puheeksi, ehkä muistatte jotain mukavaa siltä ajalta, kun äiti eli. Minä olen kohta 70v ja nyt joulunaikaan muistelen lapsuuden jouluja, miten me pienet lapset osallistuttiin äidin apuna joulunvalmisteluun. Minun äitini kuoli n 10v sitten, mutta on joka päivä ajatuksissani. Juuri eilen puhuin n 90v naapurini kanssa lapsuusjouluista. Hän oli menettänyt äidin varhain, mutta oli kuitenkin muistoja äidistä joulua tekemässä. Ehkä sinullakin ap on mukavia asioita, joista voisi jutella niille, jotka ainakin tietävät, mistä puhut, vaikka eivät juuri samaa asiaa muistaisikaan.
Minun isäni a.mpui itsensä olkkarissa kun olin 14 vuotta.
Tapahtuma rikkoi perheemme.
Äitini EHKÄ elää ..muutin kotoa 16 vuotiaana.
En osallistu haut ajaisiin...
Oot outo..miten sun äiti kuo li?
T.appoi o joku sen? elääkö m.urha aja
Jeesus auttaa
Tuohan on selvä trauma josta olisi tullut päästä yli aikuistuessa, viimeistään silloin kun on saanut omia lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisit ottaa puheeksi, ehkä muistatte jotain mukavaa siltä ajalta, kun äiti eli. Minä olen kohta 70v ja nyt joulunaikaan muistelen lapsuuden jouluja, miten me pienet lapset osallistuttiin äidin apuna joulunvalmisteluun. Minun äitini kuoli n 10v sitten, mutta on joka päivä ajatuksissani. Juuri eilen puhuin n 90v naapurini kanssa lapsuusjouluista. Hän oli menettänyt äidin varhain, mutta oli kuitenkin muistoja äidistä joulua tekemässä. Ehkä sinullakin ap on mukavia asioita, joista voisi jutella niille, jotka ainakin tietävät, mistä puhut, vaikka eivät juuri samaa asiaa muistaisikaan.
Minun isäni a.mpui itsensä olkkarissa kun olin 14 vuotta.
Tapahtuma rikkoi perheemme.
Äitini EHKÄ elää ..muutin kotoa 16 vuotiaana.
En osallistu haut ajaisiin...
Oot outo..miten sun äiti kuo li?
T.appoi o joku sen? elääkö m.urha aja
Jeesus auttaa
Minä olen kohta 70v ja nyt joulunaikaan muistelen lapsuuden jouluja, miten me lapset osallistuttiin äidin apuna joulunvalmisteluun. Minun äitini kuoli n 10v sitten, mutta on joka päivä ajatuksissani. Juuri eilen puhuin n 90v naapurini kanssa lapsuusjouluista. Hän oli menettänyt äidin varhain, mutta oli kuitenkin muistoja äidistä joulua tekemässä. Ehkä sinullakin ap on mukavia asioita, joista voisi jutella niille, jotka ainakin tietävät, mistä puhut, vaikka eivät juuri samaa asiaa muistaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KIVA ÄITI:) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisit ottaa puheeksi, ehkä muistatte jotain mukavaa siltä ajalta, kun äiti eli. Minä olen kohta 70v ja nyt joulunaikaan muistelen lapsuuden jouluja, miten me pienet lapset osallistuttiin äidin apuna joulunvalmisteluun. Minun äitini kuoli n 10v sitten, mutta on joka päivä ajatuksissani. Juuri eilen puhuin n 90v naapurini kanssa lapsuusjouluista. Hän oli menettänyt äidin varhain, mutta oli kuitenkin muistoja äidistä joulua tekemässä. Ehkä sinullakin ap on mukavia asioita, joista voisi jutella niille, jotka ainakin tietävät, mistä puhut, vaikka eivät juuri samaa asiaa muistaisikaan.
Minun isäni a.mpui itsensä olkkarissa kun olin 14 vuotta.
Tapahtuma rikkoi perheemme.
Äitini EHKÄ elää ..muutin kotoa 16 vuotiaana.
En osallistu haut ajaisiin...
Oot outo..miten sun äiti kuo li?
T.appoi o joku sen? elääkö m.urha aja
Jeesus auttaa
Minä olen kohta 70v ja nyt joulunaikaan muistelen lapsuuden jouluja, miten me lapset osallistuttiin äidin apuna joulunvalmisteluun. Minun äitini kuoli n 10v sitten, mutta on joka päivä ajatuksissani. Juuri eilen puhuin n 90v naapurini kanssa lapsuusjouluista. Hän oli menettänyt äidin varhain, mutta oli kuitenkin muistoja äidistä joulua tekemässä. Ehkä sinullakin ap on mukavia asioita, joista voisi jutella niille, jotka ainakin tietävät, mistä puhut, vaikka eivät juuri samaa asiaa muistaisikaan.
Äitini on outo...rittääkö se?
Miten olette muuten sisaruksien kanssa pitäneet yhteyttä? 50 vuotta on pitkä aika, miten olette eläneet sen ainana?